Meet Alma!

Tuntuu että kaikki (varsinkin kaikki bloggarit) kokevat jonkun näköistä pimeysmasennusta. On hirmu haastavaa saada blogiin valoisia, saatika hyvänlaatuisia kuvia, koska päivässä on valoisaa aikaa sen hurjat neljä tuntia. Siitäkään ajasta aurinko ei näyttäydy edes minuuttia, jotta voisi rynnätä ulos ovesta ja tallettaa harvinaiset auringonsäteet filmille. Ihan kun elettäisiin under the dome ja aina on vaan harmaata ja tuntuu ettei aamulla haluaisi lämpimän peiton alta edes liikahtaa.

Tänä aamuna ei synkkyys tai harmaus edes käynyt mielessä, kun pompahdettiin energisesti ylös sängystä, kahden pienen ja mustan karvapallon toimesta. Harvinainen yhteinen vapaapäivä vietettiin hauvavahteina, missä muualla uuvuttaa itsensä paremmin kuin 8vkoa vanhan berninpennun rallia katsellessa?

Nyt jos koirajutut ja pentuläähätys ei kohota kiinnostuskiikareita, suosittelen skippaamaan tämän sepostuksen. Niitä meinaan luvassa.
Minähän kovapäisenä alusta asti päätin etten tunne minkäänlaista vauvarakkautta palleroa kohtaan, koska jos mulle iskostuu minkään sortin koirakuume, se on verrattavissa pakkomielteeseen ja silloin sellainen on saatava, uhkaus/kiristys/lahjonta, taktiikalla millä hyvänsä! Viimeistään tämän päivän jälkeen saatan ehkä hiukan myöntää että myös mun sydämeni suli. Mun mielestä on (niin) hellyyttävää katsella lattiamopilta muistuttavaa äärisuloista palloa, joka keksii omaahauskaa asiasta kuin asiasta ja jolta löytyy jo tuon ikäisenä aivan järkyttävä oma tahto. Kovapäisyyttä on myös pakko päästä näyttämään niin talon vanhemmalle hauvalle, kuin isäntäväellekin. Jos joku menee kieltämään, sehän on vähintään tuplasti hauskempaa ja aivan pakko toteuttaa!

Kun hihnat ja esteet pikku-Alman edestä katkesivat, oli ralli irti. Sitä sinkoilun määrää! Oli lähes mahdotonta edes nopealla järkkärillä saada tarkkoja kuvia kaverista, kun kameran syöminen kiinnosti käpyjen ja sinkoilun ohella paljon enemmän, kuin paikallaan pysyminen. Mun mielestä pennut on siinä mielessä niin suloisia, kun ne painaa menemään sata lasissa minuutin ja sen jälkeen ne kaatuu naamalleen ensimmäiseen paikkaan, vaikka kesken leikin. Ensin mennään täysillä, ja sit kuukahdetaan samointein, yhtä nopeasti kuin ralli oli alkanutkin.

Jos Alma sai iloa mistä tahansa lelusta tai tyhjästä maitotölkistä, mä sain iloa sen tarmokkuudesta ja sellasesta pennun loppumattomasta elämänilosta ja utelaisuudesta joka asiaan. Tunsin kai suurta samaistumista. Vaikka pää edella pusikkoon, kunhan mennään täysillä!

Pikku lammikko siellä ja kasa tuolla. Kertaakaan en astunut päälle, mutta hajumuisti muistaa jälkimmäisen lähtemättömästi. Miten noin syötävän söpöstä otuksesta voi lähteä niin päätä huimaava haju? Ehkä sekin on kestettävissä kun vilkasee tota viatonta karvanassua, joka valloittaa aina uudelleen nappisilmillään. Mä oon siinä mielessä hyvinkin onnekkaassa asemassa, että saan tästä ihanasta pentusuhteesta napsia ne rusinat pullasta. Ottaa sen kaiken söpöyden ja hauskuuden irti tuosta kaverista ja joku muu ”ehtii” hoitamaan siivouksen ennen mua. Tänäänkin meitä oli kaksi koiravahtia ja toiselle meistä kuului siivousvastuu ja minä olin viihdyttäjätäti. Lähtiessämme, hauvan väsymyksestä päätellen oli mission accomplished ♥

Mä ehdin päivän aikana jo melkein tottua siihen, että joku silityksiä kaipaava karhunpentu häärii kokoajan jaloissa ja meinaa varastaa jokaikisen suupalan, joita hajuhorisonttiin eksyy. Nautin kyllä tästä erilaisesta vapaapäivästä ihan täysillä! Miten paljon riemua voi aikuinen ihminen noin pienestä koiranpennusta saada? –Ihan älyttömästi.
Minähän olen tässä kokoajan vakuutellut ettei mulle nyt mitään pentukuumetta nouse. Ei, ei, ei mulle. VOI VAUVA! MÄ HALUAN TOLLASEN NYT HETI!! Antakaa mä astun pikku lammikkoon ensi kerralla niin tää kuume laskee nollan puolelle alle nanosekunnin.

 Mut kattokaa nyt sen ilmettä… ♥

Pauliina

2 vastausta artikkeliin “Meet Alma!”

    • ÄLÄPÄ!! (sydämet silmissä ku hedelmäpelissä). Tällä söpöliinillä ei oo mitään tekemistä koiran kanssa, jos sunki sydän sulaa ni mä olin todella helppo!! HAHA 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta