Joulukorttipaja

Tunnetusti mä en jätä mitään viimetinkaan, ainakaan niin että tulisi kiire. Viimeiset joulukortit sain valmiiksi eilen, olihan tänään viimeinen lähetyspäivä. Haha, en tiedä missä, koska ja millaisessa mielenhäiriössä päätin tänä vuonna väkertää kaikki joulukortit itse, mutta voin hyvillä mielin sanoa olevani pienten kättösten jäljestäni aika ylpeä.

Mä en tykkää leipoa tai laittaa ruokaa, mutta kun tulee kyse koristelusta, niin sen on aina oltava täydellinen. Rakastan väsätä ja näpertää kaikkea pikkutarkkaa ja kaiken on oltava ”täydellistä”. On helpompi tehdä kaikki kortit itse, kun antaa jonkun muun osallistua tälläisellä työnjohtajan natsiasenteella.
      Jos mä joskus eksyn alttarille asti, niin en tiedä mistä ne kaikki ihmiset sinne on samaan aikaan löytäneet, koska kortit tuskin tulevat valmiiksi edes siihen päivään mennessä. Joissain asioissa on vaan oltava tarkkana kuin porkkana. Tähän saattaisi joku ystävä sanoa jotain, mutta onneksi kukaan ei koskaan kommentoi, haha.

Tänä vuonna ei iskenyt korttien suhteen kertaakaan epätoivo, paitsi siinä kohtaa kun piti päättää kenelle lähettäisin minkäkin. En olisi raaskinut luopua. Ehkä materiaalien ostohetkellä, kun askarteluliikkeen kassaan kilahti sievoinen summa tämän joulusiepon kukkarosta. Hetken ajattelin valmiskorttien helppoutta ja edullisuutta. Se ajatus meni menojaan ja mä nautin näiden korttien väsäämisestä suuresti, eikä inspiraatiolle meinannut tulla loppua, kun jokainen kortti oli erilainen ja saajansa näköinen! Anteeks niille, jotka saa nalle-kortin.

Vaikka korttien väsäämisessä on kauhea työ, niin silti mun mielestä on niin ihanaa lähettää kaikille läheisille itse tehty kortti, osaa ne arvostaa sitä tai eivät. Mä harvoin olen tyytyväinen omaan lopputulokseeni, koska tavoittelen aina Napoleonin tapaan jotain suurta ja hienoa, mutta tällä kertaa voin sanoa olevani tyytyväinen. Ehkä ajatus tähän korttirumbaan lähti niin spontaanisti liikkeelle, etten ehtinyt ottamaan siitä edes minkäänlaista painetta tai stressiä ja voiton merkkinä sain kortit vielä postiinkin ajoissa! Perhe on taas onnellinen, kun keittiönpöydän ääressä voi tehdä jotain muutakin kuin haukkoa henkeään.

Pauliina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta