Uusia tuulia

Jotkut ovat varmaan jo ehtineet monesti ihmetellä minkä takia mulla on keskellä talvea puolialastomia kuvia. Mun kategoriassa puoli alastomia, koska kuvaushetkellä on aina ollut enemmän tai vähemmän pakkasta, mutta kuvaajan kanssa ollaan aina onnistuttu löytämään täydellinen lumeton ympäristö kuvauksille. Miksi ihmeessä kukaan haluaa talvella poistaa lumen kuvistaan, kun sitä lunta niin harvoin tänne edes siunaantuu?

Niin ihania ja kerrassaan älyttömän upeita kun nuo Naantalissa otetut talvikuvat ovatkin, aurinko paistaa ja lunta on paljon, niin näihin kuviin oli vaan löydettävä lumeton maisema. Joulukuun pakkasilla ihan iisi homma. Tai ehkä ei. Nyt kun taas kahdenkymmenen asteen pakkasten jälkeen tuli plussakelit ja loskaa on täysin kiitettävästi, niin tottakai ollaan saatu nämä ”keväiset” kuvat jo purkkiin. Siihen tarvittiinkin muutama fleece-peitto, termari tulikuumaa teetä ja loppupäivän syväjää, mutta onnistuttiin! Kiitos kuuvaajan.

Mua pyydettiin mukaan yhteen kivaan projektiin, joka lanseerataan helmikuussa 2015. Projektilla oli hieman kiire, joten kuvat oli saatava heti. Mulla tietenkään ollut mitään mun omien kriteereiden täyttämiä kuvia säilössä, vaan niitä piti talvipakkasilla lähteä toteuttamaan ja kieltämättä jäätymisestä huolimatta, oli ihan superkivaa! Saatiin kevät luotua ohjeiden mukaisin tavoin ja mä itse olen tosi tyytyväinen meidän yhteistyöllä luomaan lopputulokseen!

Mulle tämä mahdollisuus on aivan uusi ja olen siitä todella innoissani! Tiedän myös miten ärsyttävää suorastaan on paljastaa asiasta jotain, mutta ei kuitenkaan koko juttua, haha. Mielummin pidän asian vielä itselläni ja hehkutan sitä sitten viimeisten yksityiskohtien varmistuttua! Kyseessä on kuitenkin yhteistyö ja mun mielestä tämä mahdollisuus on niin jännittävä ja varmasti uusi avartava kokemus, että lähdin mukaan sen suurempia miettimättä. Pakkohan tästä oli jotain pientä paljastettava vuoden viimeisenä päivänä, sillä huomenna kaikilla alkaa ”uudet tuulet”. Minullakin tämän asian puitteissa.
      Lähes jokainen tekee itselleen uuden vuoden lupauksen ja kesän auringonsäteiden koittaessa puoletkaan eivät enää muista lupauksiaan, tai ainakaan ole toteuttaneet niitä. Kokemuksen syvä rintaääni. Johtuneeko siitä, että haukataan kerralla liian iso pala kakkua, mistä lie…

Jos uuden vuoden lupauksenne kohdistuvat terveyteen, liikuntaan, elämätaparemonttiin tai koette sen liittyvän samaan kategoriaan, yksi ammattilaisen vinkki; askel kerrallaan. Kun heti vuoden alusta lupaa itselleen pudottaa -10kg ennen kesää, lopettaa tupakointi, hankkia sikspäkki ja luopua valkoisesta sokerista, niin tie loppuu lyhyeen. Liian suurien lupausten tekeminen tuo liian suuren henkisen, sekä fyysisen kuorman ja jälleen ollaan pisteessä, jossa lupaukset vain ahdistavat ja niistä tulee pahimmassa tapauksessa pakonomaista suorittamista. Liian monien lupausten yhdenaikainen noudattaminen vaatii äärimmäistä itsekuria, joka ennen pitkää hupenee. Kokemus on todennut ettei painonpudotusta ja terveiden elintapojen tavoittelua kannata yhdistää tupakasta irti pääsemiseen, vaan kannattaa valita jompi kumpi. Kun toinen on varmasti hallinnassa, voi halutessaan pikkuhiljaa hiipiä seuraavaan, mutta siinäkin rauhallisesti ja järkevästi edeten. Ammattiapua tarpeentullen apuna käyttäen.

Vaihtoehtoisesti vaativien uuden vuoden lupausten sijaan voisi kokeilla tänä vuonna jotain helpompaa ja hauskempaa! Voisi kokeilla luvata itselleen nauttia elämästä enemmän, tehdä toinen ihminen iloiseksi joka päivä. Voisi luvata keskittyä itsensä hemmotteluun ja hyvään oloon enemmän. Voisi luvata jotain pientä ja kivaa. Jotain jossa onnistuu varmasti, pienen haasteen siivittämänä tottakai, mutta kannattaa ehkä jättää suuret päätökset ja muutokset muualle kuin uuden vuoden aattoiltaan. Minä haasteiden rakastajana lupasin itselleni jotain tyhmää. Aluksi lupasin itselleni olla vuoden ilman ripisen pidennyksiä. Poikaystävän räkänaurun jälkeen se vaihtui aika äkkiä kuukaudeksi ja nyt kuukausi it is. Voi tuntua pinnalliselta kaakatukselta jotkin ripisen pidennykset, mutta 3-4 vuotta ne omistaneena ei ole helppoa kun peilistä joka kerta kurkistaa alaston spitaalisammakko Kleopatran sijaan. On tähänkin tottuminen, mutta mä en aio luovuttaa! Katotaan mitä muuta hauskaa illan aikana vielä keksitäänkään…
Hauskaa aattoillan alkua!

Pauliina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta