Pakkaslenkki ja sarja- arvoitus

Ihanan talvinen Turun jokiranta. Kesällä ehdottomasti yksi lempi paikoistani Turussa, mutta talvinen ja aurinkoinen jokirantakin on valloittanut pysyvästi sydämeni. Nyt näitä lumisia, aurinkoisia kuvia katsoo kaiholla kaivaten, kun taas ihan vaihtelun vuoksi ulkona sataa vettä, on loskaa ihan huvin vuoksi silmän kantamattomiin sekä liukas kuin jäällä sutisi.
      Mun lenkkifiilikseen sää vaikuttaa todella paljon, vaikka juoksija lähtee lenkille säässä kuin säässä. Juoksijan lenkkisää on varusteista kiinni. Ja niistä puhuinkin edellisessä postauksessa. Yleensä mukana lenkillä kulkee myös sykemittarin rinnalla oma kännykkä. Ei intohimoisen riippuvuusrakkauteni vuoksi, vaan musiikin. Musta on tullut lenkkeillessä äärimmäinen musiikin kuuntelija ja juostessa on oltava mukaansatempaavaa taistelumusiikkia kun epätoivo iskee tai oma ennätysmatka taittuu leikiten! Musiikki antaa niin paljon lisätahtoa ja energiaa juoksuun, vai mitä olette mieltä? Treenimusiikista ollaan poikaystävän kanssa täysin ääripäät. Hänellä voi kuulokkeista ulvoa kilometrin päähän rajumpikin huuto, kun mulle riittää energiapiikiksi toisinaan vain Siltsun Rakkaudella merkitty mies, vaikka iskelmää se onkin, haha.
      Sykemittariin tottuneena jotkut ihmettelevät sen käyttöä, sykealueita, niiden merkitystä ja miksi se pitää jokaiselle lenkille raahata mukaan. Siitä riittää tarinaa taas seuraavaan postaukseen, kuten mun uudesta vesi- sovelluksestakin, joka muistuttaa söpöllä vedenpulputuksellaan tätä 26- vuotiasta lasta juomaan, joka muuten joisi alle desin päivässä, ilman tätä huikeaa sovellusta.

Nyt kuitenkin tämän päivän uintitreenin uuvuttamana käperryn sohvalle lämpöpeiton alle poikaystävän hellittäväksi, ja koska rakkauden vuoksi mitä vaan, uppoudun toisen puoliskoni lempisarjaan, jossa demonit viuhahtelee ja ihmissudet säntäilee. Dragonit liekittelee ja ihmisiltä lähtee sielu ja silmät muuttuu mustaksi aukoksi. Kaks miestä, ihan kyllä komeeta miestä, yrittää pelastaa koko maailmankaikkeutta ja sen sellasta. Toiselta on vaimo roihunnut jossain katossa ja toinen kaataa mimmejä James Bond- tyyliin. Niiden pitäis olla vaan ihmisiä, mutta aina niillä onkin jotain kuvitteellisia supervoimia ja kuolleista voi palautua takaisin. Monesti. Läppää pystyy heittää tuon tuosta, vaikka just kuolema liippas lähempää kuin koskaan. Tuonpuoleisesta tulee aina viestejä ja enkelit ei olekaan hyviä, vaan pahoja. Taivaassa on pahoja ja helvetissä ei ole saatanaa, vaan joku Lucifer. Miksei vaan voi olla saatana? Jumalakin on kuulemma ollu ja nähty jo, dämet et sen missasin. Olisin halunnu nähdä näyttikö se yhtään mun kuvitteelliselta Jumalalta ja millanen tukka sillä oli. Enkeleillä ei oo siipiä eikä ne lennä, koska ne on tippuneet taivaasta. Voi pyhä prkl. Mut silti ne enkelit voi vaan kaikota sinne tänne ja ottaa armoa kaulavaltimosta. Demoneille voi piirtää väriliiduilla tai vaikka vesiväreillä kuvion lattiaan ja siellä ne pysyy kuvion sisällä kuin häkkilinnut. Sielun voi myös lukita. Ja muistot voi laittaa rasiaan ja heittää avaimen mereen. Sinne ei kukaan pääse. Ja jos sinne itse sattumalta haluaisi mennä, niin ei välttämättä kannata, koska ne lukitut muistot on niin vahvoja, että räjähdät. Että sellanen sarja. Moro mä vaan sanon.
Kuka arvaa mikä sarja on kyseessä?

Pauliina

4 vastausta artikkeliin “Pakkaslenkki ja sarja- arvoitus”

  1. Hahhaa, mä katsoin tota sarjaa muutaman kauden ihan innoissani, mutta nyt on kyllä mennyt niiiin överiksi 😀 Jäi kausi kesken, kun en enää pysynyt kärryillä..

    Ihania kuvia, jokiranta on auringonpaisteessa niin kaunis, oli sitten kesä tai talvi!

    • Hahah, tiedän! 😀 Mieti kun katson pelkkää 9 tuottista enkä tiedä mitään niin kysyn kokoajan poikaystävältä kuka mitä häh miksi eiii tollee voii, missä milloin 😀 Kaikkee vaan kamalasti tapahtuu, haha.

      Oi kiitos! Se on kyllä niin kaunis! Aurinko kruunaa kaiken 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta