Aamiainen – päivän tärkein ateria?

Tämän lausahduksen kaikki ovat kuulleet ja useimmille se tarkoittaa hotelliaamiaisen veroista mättäämistä joka aamu. Näin ei kuitenkaan ole, vaan aamiaisen tärkeydellä tarkoitetaan lähinnä ”päivän käyntiin saamista”. Aamiaisella tulisi syödä edes hiukan, jolloin se parantaa keskittymistä, suorituskykyä ja jaksamista lounaaseen asti. Jo pienikin aamiainen parantaa syömisen hallintaa lounaalla. Aamiaisen tärkeys ei siis perustu siihen, että tulisi vetää maha pinkeeksi heti herättyä. Itseasiassa lounaan energiansaantisuositus on korkeampi kuin aamiaisen ja näin ollen lounas voidaan lukea päivän tärkeimmäksi ateriaksi.

Noin viidennes suomalaisista on jatkuvasti laihdutuskuurilla. Useimmat laihduttajat onnistuvat pudottamaan painoaan, mutta vain 5% laihduttajista onnistuvat pudottamaan painoaan pysyvästi. Todella pieni prosenttiosuus, vai mitä? Jos painonpudotusta havitellaan ruokavaliomuutoksilla, jotka vaativat paljon kieltäytymistä ja itsekuria, johtaa se vain väliaikaiseen painonpudotukseen ja paino voi nousta jopa lähtöpainoa suuremmaksi sekä rasvaprosentti korkeammaksi kuin ennen laihdutusta. Tähän liittyy pettymistä ja itsetunnon heikkenemistä ja jos tässä tilanteessa ”ottaa itseään niskasta kiinni” ja ryhtyy uudestaan dieetille, on noidankehä valmis. Ikuisuuslaihduttaminen oman henkisen eikä fyysisenkään terveyden kannalta ole järkevää.

Kun tavoitellaan pysyvää muutosta, on tehtävä sellaisia muutoksia, joihin on valmis sitoutumaan pysyvästi. Kukaan ei pysty syömään kaalikeittoa lopun ikäänsä tai suosimaan överirunsasta proteiinidieettiä tai atkinsia. Muutosten pitkäaikainen ylläpitäminen ovat realistisia vain silloin kun muutokset parantavat elämänlaatua ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti sekä pitkävaikutteisesti.

Aamiaisen syöminen kannattaa, sillä syömisen lykkääminen aiheuttaa väsymystä ja voimakasta näläntunnetta. Syömisen hallinta pettää ennen pitkää ja aamupalan pois jättäminen vaikuttaa myös iltanaposteluun, halusitte sitä tai ette. Nälkäisenä ruokavalinnat pettävät ja napostelun sekä herkuttelun todennäköisyys kasvaa. Vaikka itsekuria riittäisi nälän kontrollointiin, tuottaa se muita ongelmia. Jos jatkuvasti peittoaa nälän tunteen, tulee syötyä liian vähän ja paino putoaa kontrolloimattomasti ja liian nopeaan. Niukkaruokaisuus kostautuu säästöliekin muodossa ja painon pudotus hidastuu. Elimistö alkaa varastoida ruokaa, koska uskoo energian saannin hiipuvan tai loppuvan kokonaan.

Ateriarytmin tulee olla järkevä. Aamupalasta ei ole juurikaan hyötyä, jos koko loppu päivänä ei enää syö mitään ja illalla ahmii nälkäänsä mitä sattuu. Illalla tekee mieli herkkuja ja makeaa, koska verensokerit ovat alhaalla ja kroppa pyrkii nostamaan verensokerin tasoa mahdollisimman nopeasti ja tuo ylitsepääsemättömän makeanhimon. Kun ateriavälit eivät veny kovin pitkiksi, verensokeri pysyy tasaisena ja vireys hyvänä koko päivän. Nyrkkisääntö on, että ateriavälit eivät saa venyä yli 4 tunnin.

Puolet päivän energiamäärästä tulisi syödä ennen kello 16-17. Kuitupitoinen aamiainen, kuten esimerkiksi puuro, pitää kylläisenä lounaalle asti, jolloin tulisi syödä sopivasti. Ei liian vähän, muttei myöskään jättiläisannosta, jonka jälkeen tuntee itsensä plussapalloksi iltaan asti. Näläntunteen tulee olla sopiva ja juurikin 3 tuntia aamupalasta on hyvä. Jos aamupalan ja lounaan väliin jää enemmän aikaa tai aamiainen on ollut hyvin pieni, kannattaa aamupäivällä nauttia jokin välipala ateriarytmin ylläpitämiseksi. Lounasta tai päivällistä ei kuitenkaan tule kokonaan korvata välipaloilla, molemmat selkeyttävät päiväsyömistä, vähentävät iltanapostelua ja turhaa herkuttelua. Jos päivän aikana ei ole kertaakaan syönyt kunnolla, tulee illalla syötyä mitä sattuu. Jos pääaterioita ei joistan syystä voi syödä, on järkevä välipala parempi vaihtoehto kuin syömättömyys.

Nyt ei uskoisi, mutta mä olen ollut nuorempana ihan järkyttävän huono aamupalan syöjä. En pystynyt syömään mitään tai mulle tuli paha olo. Pikkuhiljaa pitkien viikonloppuaamujen kautta opin syömään aamiaista ja nyt siitä on tullut tapa, jota en enää vaihtaisi. Edes pienen aamiaisen nauttimiseen oppii, kun antaa itselleen aikaa ja vaihtoehtoja. Ei ole heti pakko vetää kaikkea, vaan aloittaa esimerkiksi oman lemppari smoothien etsimisestä.
      Nykyään aamupalallani suosin Fazerin Alku Sadonkorjuu -puuroa, jossa täysjyväkaurahiutaleiden lisäksi on kurpitsan-, auringonkukan- sekä pellavansiemeniä. Jos pitää kaurapuurosta mutta etsii hieman enemmän luksusta, tämä on puurojen Rolls-Royce. Puolukoita suosin puuron lempeyden kylkeen kirpeän maun ja ravintoaineiden vuoksi. Smoothieni koostuu yleensä muutamasta pääaineesta; avokadosta ja banaanista, jonka sekaan vaihtelevasti heitän marjoja, leseitä, rasvatonta maitoa, Alpro Soya -juomia, maapähkinävoita, lehtikaalia, mangoa tai mitä jääkaapista/pakastimesta sattuu sillä hetkellä löytymään. Oikeastaan kokeilemalla löytää oman lempparinsa, kunhan ”pääraaka-aineet” ovat kunnossa ja auttavat jaksamaan pitkälle päivään. Kylkeen kuppi kahvia, lasi vettä ja sit taas mennään!

Millainen sinun aamiaisesi on?

Pauliina

2 vastausta artikkeliin “Aamiainen – päivän tärkein ateria?”

  1. Mä oon ihan älyttömän huono syömään aamupalaa… Nyt tulee jotain vähän haukattua kun antaa kissalle aamupalan, mutta sekin onnistuu vain jos nousen joskus yhdeksän jälkeen. Sitä aikaisemmin on vaan niin etova olo ettei onnistu.

    • Siihen oppii pikku hiljaa, multa vei vuosia, mutta muutos jonka huomaa omassa jaksamisessa on huikea! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta