Kuntosalikäyttäytyminen

Vaihdettuani työpaikkaa, olen etsiskellyt kuntosalia, jossa jatkaa treenaamista. Mulle viihtyvyys on ennen ollut yksi suurista päätekijöistä, jonka mukaan kotisalini olen valinnut. Nyt harjoittelun ammattilaisena ja sen makuun päästyäni, en viihtyvyydestä juuri välitä vaan tärkeintä on omaan harjoitukseen keskittyminen. Edelleen jokaisella salilla mua vaanii ammattikuntani kotkankatse, joka löytää lähes jokaisen virheliikkeen. Aiemmin olisin ampaissut siltä seisomalta, tai vaikka makuulta, ohjeistamaan tekijää oikeaoppisesta ja turvallisesta harjoittelutavasta. Tästä ei vaan päästä mihinkään, että moni, valitettavan moni kuntosalilla kävijä ei tiedä turvallisesta treenaamisesta mitään, tai sitten ei välitä. Jos ei välitä, niin mikä on tärkeämpää kuin oma terveys? Se että painoja nousee enemmän kuin kaverilla?

En tiedä onko aina ollut näin, vai olenko nyt ammattini myötä alkanut kiinnittää asiaan enemmän huomiota. Omasta mielestäni kuntosalilla ei ole järkevää tehdä ”sitä sun tätä”, vaan priorisoin suunnitelmallisuutta ja järkevyyttä. Näin syntyy myös tuloksia.
      En pääse kiinni siihen miten moni ”uskaltaa” lähteä täysin vihreänä mandoliinona kuntosalille tekemään jotain. Useimmat aloittavat nykybuumin innostamina kyykyistä, lankusta ja ties mistä ”muotiliikkeistä”, joissa tekniikka on aivan ehdottoman tärkeää oman turvallisuuden ja terveyden kannalta!
Vaikka mä olen koittanut todella lujaa keskittyä oman harjoitteluni aikana vain omaan tekemiseeni, väkisin sarjojen välillä silmät löytävät tutkan lailla jonkun, joka riskeeraa oman terveytensä tekniikallaan. Kirsikkana kakun päällä on todennäköisesti kymmeniä kiloja painoja, jotka saavat mun silmät itkemään verta.

Edellisessä työpaikassani asiakkaille tehtiin kuntosaliohjelmat, jotka käytiin heidän kanssaan läpi. Jokainen meistä työntekijöistä oli alansa ammattilaisia, joille asiakkaiden turvallisuus ja terveys olivat avainasioita. Meidät oli ohjeistettu myös neuvomaan asiakasta, jos hän teki väärin. Asiakkaat olivat mielissään tästä, koska kokivat olevansa tärkeitä ja saavansa enemmän myös itse irti harjoittelustaan. Mielestäni tämä oli hienoa! Näin ei kaikkialla kuitenkaan ole.
      Jos poikaystäväni ei olisi ollut kanssani saleilla, joissa olemme käyneet, olisin mennyt kädestä pitäen neuvomaan ja kertomaan harjoittelijalle oikean tekniikan, hänen turvallisuutensa vuoksi. Joka kerta mun olkapäillä kuitenkin istuu ne legendaariset piru ja enkeli, joista piru huutaa kieli lepatten: ”Ei ole sun asia!”.

Monilla kuntosaleilla, kuten Naantalin Kylpylän (jossa yövyimme syntymäpäivänäni) salilla oli ohjaaja paikalla aamusta iltaan, enkä kertaakaan nähnyt kenenkään kysyvän häneltä mitään. Miksi niin harva hyödyntää maksuttoman ohjeistuksen? Luuleeko moni tekevänsä ohjelmansa alusta loppuun oikein, eikä tarvitse ohjeistusta? Näin ammattilaisena kun nyt mietin itseni takaisin untuvikoksi, niin mä menisin ja palkkaisin edes kerraksi PT:n, joka kädestä pitäen vääntää vaikka rautatiekiskoista ne liikkeet mulle, jotta ne ovat turvallisia ja oikein suoritettuja. Edes kallein PT yhdeksi kerraksi palkattuna ei pitäisi olla oman terveytesi veroinen, tai sitä arvokkaampi. Ja kun ne ilmaiset ohjaajat siellä salilla… Voi pyhä squat sentään. Kysykää, kysykää, kysykää! Mä olisin niin valmis ilmoittautumaan jokaiselle salille yhdeksi päiväksi ilmaiseksi PT:ksi, jolta saa tulla kysymään, jos siitä olisi kenellekään apua.

Tä vaikuttaa nyt siltä, etten kuntosalilla muuta tee, kuin stalkkaa muiden tekniikoita. Ei, näin ei ole. Vaan olen oppinut keskittymään omaan treeniini luottaen sokeasti siihen, että jokainen tekee kuten haluaa. Mä haluan ainoastaan rohkaista kysymään ohjeita! Treenistä ja tuloksista saa aivan huikeasti enemmän irti, kun tekniikka ja suoritus puhtaus ovat kunnossa. Tällöin itse saa enemmän aikaan turvallisesti. Eikä oman terveyden ehdoilla. Tapaturmat voivat johtaa vakaviin vammoihin, joista kuntoutuminen voi kestää vuosia, mukaanlukien ylikunto. Paljon siistimpää on harjoitella turvallisesti ja saada aikaan tuloksia, nauttia treenamisen ilosta, ilman suuria tapaturmariskejä!

Salilla henkilökunta on asiakkaita varten. Jos henkilökunta on osaavaa, he tulevat mielellään auttamaan. Kuntosalilla on tarkoitus treenata itseä varten, ei muita varten.
      Usein näkee myös mieslaumoja kokoontuneena kuin Martta- kerholaiset sunnuntai-aamuna blokaten koko laitteen pitkäksi aikaa. Näille laumoille on ominaista myös katsella muiden treeniä. Ei tekniikan, vaan esimerkiksi pakaroiden muodon tai kireyden vuoksi. Myös kuukausien kuulumisten vaihtelut laitteessa istuen ovat monelle tapa treenata ja kokoontua kuntosalille. Joskin nämä edellä mainitut eivät kuulu hyvän kuntosalikäyttäytymisen ABC:hen, ja saattavat vain hieman nostaa verenpainettani, niin eniten sydän jättää lyöntejä välistä kun suorituksella ei ole mitään tekemistä tekniikan tai edes koko liikkeen kanssa. Uskokaa tai älkää, kuntosalilla näkee yhdestä liikkeestä kymmeniä variaatioita, ja ei, ne eivät vain ole sen tietyn liikkeen monimuotoisuuden kirjoa, vaan omasta päästä keksittyä ”suoritustekniikkaa”.
Älkää olko sokeita omalle tekemisellenne, vaan kysykää rohkeasti neuvoa, oman itsenne vuoksi! Ja jos kukaan koskaan bongaa mua salilta, niin multa saa tulla kysymään!

Mitä mieltä, jos tuntematon personal trainer tulee neuvomaan salilla:
Hyvä juttu vai ärsyttääkö?

Pauliina

11 vastausta artikkeliin “Kuntosalikäyttäytyminen”

  1. Oot tainnut käydä salilla kun pulssit kohoaa postaukseen saakka 😀 No ei vais, samaa mieltä, kyllä aikamoisia kevätjuhlaliikkeitä näkee, karmeimpana tietty youtubeen ikuistetut!

    Mun olisi kyllä vaikea ottaa vastaan kenenkään vieraan kommentteja tekemisestä vaikka kuinka sanoisi olevansa pt, on vaikea uskoa tuntemattoman ammattitaitoon. Mun mentaliteetilla puolustusreaktio olisi varma, mutta varmasti silti pistäisi ajattelemaan omaa tekniikkaa jos joku tulisi sanomaan. Sitä kelailin että onko parempi sanoa siitä huolimatta että vastaus voi olla negatiivinen (ja tosiasia on että ihmisten treenit ei periaatteessa kuulu kenellekään muulle), sanoa salin henkilökunnalle etteivätkö yhtään katso miten tyypit tekevät vai olla puuttumatta kokonaan vaikka vaarana on et joku loukkaa itsensä.. Mun mielestä olisi salin henkilökunnan velvollisuuskin puuttua kun joku vaikka rullailee mavea nikama kerrallaan ylös, mut harvemminpa sitä perussaleilla näkee että hlökuntaa kiinnostaisi

    • Heh heh 😀 MÄ ARVASIN et sä tuut tänne! 😀
      Mä uskon ton kyllä sun luonteella täysin muruseni. Tosta just mitä kirjotit, niin siksi onkin vähän kakspiippunen juttu. Varmasti jos joku tulis sanomaan niin mä ainakin ottaisin faktoista selvää ja olisin kiitollinen huomatessani sen olleen oikeassa. Tässä vaikuttaa niin ihmisen luonne ja ikä. Mitä varttuneempi on kyseessä, ne ottaa mielellään apua vastaan, nuoret ja keski-ikäiset taas ei hirveän helpolla ota "ilmaisia ohjeita" vastaan keneltäkään 😀
      Mä en ainakaan oikein missään salilla ole huomannut en henkilökunta kovasti puuttuisi :/ Joissain saleilla kun henkilökuntaa ei välttämättä ole ollenkaan paikalla. Tällöin taas korostuu se, että jokainen treenaa omalla vastuulla.

  2. Voi tiedän tunteen… Entisenä liikunta-alan ihmisenä en voi sille mitään että yhä edelleen silmiin sattuu kun käyn pumpissa tai salilla. Enkä ymmärrä miksi ne ohjaajat ei korjaaaa????????? Itse olin pahimman luokan tekniikkanatsi. Salilla yritän tehdä jotain muuta kuin katsella mitä muut duunaa tauoilla ja jumpassa (jos ei liikkuvista tunneista puhuta) tungen eturiviin että voin sitten tuijottaa vain ja ainoastaan omaa nassuani sieltä peilistä.

    • Ihanaa että meitä on muitakin! Huh, huh, ihana tietää etten ole ainut tekniikkanatsi 😀 Tuota kysymystä olen kaaauan miettinyt miksei korjata.. Tuo onkin loistava vinkki ryhmäliikuntaan, täytyykin ensi kerralla muistaa, jos sellaiseen eksyy! Ja saahan tunnista enemmän irti, kun on eturivissä 😉

    • Ja pakko vielä lisätä että pahin jatkumo tähän ilmiöön on treeniblogien tulva. Monasti kuvitellaan oman tekniikan olevan kovin loistavaa ja sitten sitä jaellaan ja muut ottavat vinkkiä – katastrofi. Katsoin esim. Jalosaurin yhden videon vastikään ja heti löysin sieltäkin parannettavaa… Ei sillä ettäkö itsellä ei tekniikka välissä rakoilisi, kyykkyihin ilmestyi välissä ihmeellinen lantion yliojennus ja alhaalla pitäisi pysäyttää selän takia aiemmin, mutta tietoisena yritän näitä parantaa koko ajan.

    • Hyvä pointti! Blogeja lukiessa lukijalla on tietty vastuu, tarkistaa faktat tms jos kirjoittaja ei ole ammattilainen, mutta harvoin näin tapahtuu että lukija tätä noudattaisi. Harmi, kun haluaisi itsekin ihmisten treenaavan oikein ja turvallisesti oman itsensä takia ja nauttivan liikunnasta turvallisesti! 🙂

    • Niinpä. Olen pitkään miettinyt treeniblogia, sillä uskoisin että mulla voisi olla paljonkin annettavaa sillä saralla. Olen niitä lihaskuntotunteja ohjannut sen miljoonannetta sorttia. Mutta oma treenaaminen on muiden elämän haasteiden takia ihan retuperällä. Ja olen aivan rapakunnossa, ettei siitä vielä ihan aloiteta. Nyt mietin että pitäisikö hakea takaisin elixialle kun on massarekry menossa, mutta sitten taas joustavuutta elämääni tässä tilanteessa kaivatessa en tykkää sen työn kahlitsevuudesta. Toisaalta haluaisin parantaa liikunnan maailmaa siellä ryhmäliikuntasalissa ryhmä kerrallaan 😛 Onhan ne antoisia kokemuksia kun hiffaat kesken tunnin kuinka saat ensimmäistä kertaa pumpissa (/Powerissa) olevan löytämään askelkyykyn idean kun tajuat että painot helvettiin ja tanko pystyyn tueksi. Tai sitten kun koko sali kerrankin tekee haukkaria oikein, niin ettei puolet treenistä mene hartialihaksen etuosalle ja samalla ole siltä haukkarilta pois. Mua syvästi harmitti että Tikis-haasteen kolmantena päivänä jo sairastuin flunssaan ja vasta nyt alan paranemaan. Ja tämä ynirytmikin on niin sekaisin että vireys on vähän hukassa. Mutta siihen se liikunta olisi avain. (Vähän tällaista romaaninluonteista ajatuksenpurkua…)

    • Kommentit on aina kivoja! Olivat ne pitkiä tai lyhyitä, sitä varten nää kommenttiboksit on! 🙂

      Asiakkaan oivaltaminen ja liikkeiden puhtaus ovat hienoja asioita ohjaajan näkökulmasta! Hienoa on myös jos asiakas muistaa tekniikan pitkälle tulevaisuuteen ja hyödyntää muuallakin, kuin vain siinä ko. jumpassa. Sulla näyttää selkeästi olevan intohimoa ohjaamaan ja opettamaan oikeita tekniikoita ja sitä liikunnan riemua, se on upeeta! 🙂
      Kunhan vaan saat ensin itsesi kuntoon ja oman elämän kohdilleen niin taas jaksaa muillekin vetää treeniä energisenä ja iloisena! Kaikki kun lähtee sieltä omasta jaksamisesta, tsemppiä!! 🙂

  3. "Omasta mielestäni kuntosalilla ei ole järkevää tehdä "sitä sun tätä", vaan priorisoin suunnitelmallisuutta ja järkevyyttä. Näin syntyy myös tuloksia."

    Ymmärrän kyllä että turvallisuuden vuoksi suunnitelmallisuus on hyväksi salitreenissä, mutta kaikki ei välttämättä halua niitä "tuloksia". Itse käyn salilla lähinnä hyvänolon vuoksi ja ajatus että tietäisin jo etukäteen minkä treenin teen ensiviikkolla… noh, tylsää! Oon aikamoinen improvisoija salilla ja se tekeekin salilla käynnistä hauskaa, kun voi kehitellä ja haastaa itseään uusilla liikkeillä.

    • Olen tästä samaa mieltä, että vaihtelevuus on hauskaa ja pitää innon ja sekä motivaation yllä! Olen itsekin fiilisliikkuja enkä aina mene saliohjelman mukaan, van fiiliksen. Suunnitelmallisuutta lähinnä tarkoitin turvallisuuden vuoksi ja moni salilla treenateessaan ihmettelee miksei tuloksia synny, niin ensimmäisenä kannattaa tarkistaa tekniikka. Itsekin suosin ja kannatan enemmän liikunnan ja hyvän olon riemusta nauttimista kuin sitä pakonomaista tulosten ja tavotteiden saavuttelua, jos olen postauksissani myös kirjoittanut 🙂 Hyvä että löytyy improvisoijia ja niitä jotka liikkuvat saavuttaakseen liikunnan tuottaman hyvän olon! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta