Kell’ onni on, se onnen kätkeköön

Hassu vanhan kansan sanonta. Jos sanonnoissa ei yleensäkään ole mitään järkeä, niin ei tässä varsinkaan. Onni ei iloitsemalla kulu, eikä näyttämällä vähene. En usko siihen, että onni otettaisiin herkemmin pois, jos siitä uskaltaa ääneen sanoa tai muille riemuita. Mulle onni on pieniä asioita, arkisia asioita. Joskus arkipäivään mahtuu yllätyksellisiä juttuja, jotka tuo suuren onnenpiikin siihen hetkeen, mutta mun onni koostuu loppujen lopuksi aika maallisista asioista.

Elämässä eletään surun hetkiä ja ilon hetkiä. Mä olen onnellinen siitä, että mun ympärillä on ihmisiä joiden kanssa voin jakaa jokaisen hetken, oli se millainen tahansa.  
Jaettu suru on puolikas suru, mutta jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

Mä olen sellainen tyyppi, että elän hetkessä. Kokoajan mennään täysillä, noin niinkuin tunnepuolella. Kun osallistun tai ryhdyn johonkin, se tehdään täysillä ja täydellä tunteella! Jos onnen kätkee ja elää vain ”puoliksi” peläten, että onni yhtäkkiä loppuu, voiko silloin elää täysillä? Omassa elämässä, ja kenen elämässä ei, on ollut aikakausia kun tuntuu kaiken menevän pieleen. Aamupuuro totaalisesti räjähtää mikroon, kahvi taatusti kaatuu sohvalle ja alkaa sataa kaatamalla räntää kun 10 kilometrin lenkistä olet juossut yhden. Näin pienessä mittakaavassa.
      Multa on usein kysytty ääneen, miten jaksan aina hymyillä tai olla niin positiivinen ja iloinen. Simple: minun, eikä kenenkään muun päivä ei siitä parane, jos naama on väärinpäin päivästä toiseen ja viikosta kolmanteen. Jossain tutkimuksessa joskus kerrottiin, että jos surullisenakin päivänä hymyilee, nostaa suupielet kattoon niin että leukaluut jähmettyy loppuviikoksi, niin se vaikuttaa positiivisesti aivoihimme ja mieli paranee. Itse en tätä käytännössä ole kokeillut, mutta jos joku on, kertokaa käyttökokemuksia!

Mä en osaa kätkeä onnea. Edes sen pelossa, että se vietäisiin multa pois tai joku olisi kateellinen mun onnesta. Kenenkään onni, ei ole muilta pois. Joskus ystävien kesken ollaan paljon pohdittu kateellisuutta ja sitä, minkä vuoksi onni aiheuttaa muissa närkästystä tai jopa kateutta. Mulle ainakin mun lähipiirin onni, on myös mun onni. Mä en voisi kuvitellakaan olevani näreissäni ystävieni onnesta, vaikka itsellä olisi kuinka paha päivä. Lähipiirin onni piristää ja saa omatkin leukapielet nousemaan taivaisiin. Katkeruus, suru, katelliisuus ja negatiivisuus syövyttävät. Mä saan voimaa positiivisuudesta, vaikken aina itsekään ole positiivisuuden perikuva, niin mielummin pyrin optimistisuuteen kuin pessimistisyyteen. Mä nään onnea pienissä asioissa ja saan niistä boostia. Mä saatan näyttää idiootilta juoksumatolla tai lenkillä kun hymyilen yksinäni, mutta jos muiden hymy saa mulle hymyn naamalle, niin voiko mun hymy saada myös hymyn jonku toisen kasvoille?

Olen varma, että elämän tarkoitus on olla onnellinen. Löytää jokin asia tai ihminen, joka saa sinut onnelliseksi. Se voi olla pienikin asia. Pussaileva pari kaupungilla (mun mielestä nä on hurjan söpöjä!), postikortti ystävältä, valmiiksi keitetty aamupuuro, vapaapäivä tai auringonpaiste. Oi että miten rakastankaan sitä nykyään niin piilossa lymyävää auringonpaistetta! Onni ei ole sitä, mistä viime postauksessa kirjoitin, että ”nyt kun olen saavuttanut tämän, olen onnellinen”. Onni ei ole kiinni isoista asioista, onni on juuri tätä. Pieniä hetkiä, pieniä juttuja. Onni on kun lapsi juoksee syliin ja rutistaa lujaa. Onni on pitkät aamut yhdessä. Onni on aamuinen kävelylenkki ystävän kanssa höpötellen. Onni on sitä hyvää oloa ja onnistumista, jota saan liikunnan tuottamasta riemusta. Onni on yhteiset hetket poikaystävän kanssa. Onni on naurua, hymyä, iloa, onnistumista, rakkautta. Onni on.
Se vaan pitää löytää ja huomata.

Pauliina

6 vastausta artikkeliin “Kell’ onni on, se onnen kätkeköön”

  1. Ihana oivallus, ei onni tule odottaen vaan eläen. Olemme pitkälti oman onnemme seppiä. Positiivisuus kunniaan! Hymy ei maksa mitään, mutta antaa niin paljon.
    rakkaudella Mama

  2. Ihana teksti taas 🙂 Mä olen kans tullut siihen tulokseen, että elämän tarkoitus on pääpiirteissään olla onnellinen ja yrittää edesauttaa läheisimpien ihmisten onnellisuutta siinä samalla! Ja niin samaa mieltä myös tuosta kateellisuudesta… Harmittaa, että ihmiset monesti kokevat, että toisen onnistumiset ovat itseltä pois 🙁 Itse yritän ajatella asian päinvastoin eli niin, että toisten ihmisten onnistumiset ovat ihan mahtavia inspiraationlähteitä itsellekin. Saa uskoa siihen, että unelmat voivat tulla toteen ja uskaltaa tavoitella entistä rohkeammin omiaankin!

    • Kiitos Tiina! Sulla on aina niin fiksuja kommentteja, joita on ilo lukea! 🙂 Olen ihan samaa mieltä, mäkin saan niin paljon draivia läheisten onnistumisesta ja jopa tuntemattomien! Mulle niin huikean tsemppipiikin antoi kesällä Pekka Hyysalo, jonka kuntoutuminen on ollut aivan huikeaa ja hän jos kuka on esimerkillinen siinä, että onnistuminen on asenteesta kiinni! Mielestäni on vaan kivaa tsempata ja olla ystävien tukena ja riemuita onnistumisista sitten yhdessä! 🙂 Olemme kaikki oman onnemme seppiä ja se onni löytyy useesti lähempää kuin osasimme katsoa.

  3. Oi ihana teksti. Niin paljon samoja ajatuksia, että voisi olla minun kirjoittama. Tulin tänään lueskelemaan blogisiasi ja hauska olikin huomata, että juurikin tänään kirjoittelin hieman samasta aiheesta. Hymy tarttuu!:)
    Positiviisuus ei ole myöskään ainaista iloa vaan se on suhtautumistapa elämään. Ja se on mielestäni se, mikä kantaa vaikeidenkin aikojen yli. Negatiivisuus ei vain ole minua. Mieluummin etsin asioista ne hyvät puolet. Se auttaa jaksamaan.

    • Kiitokset Satu! 🙂 Ihana kuulla että muitakin hymyilyttää! On niin monia asioita hymyillä, että ihanaa laittaa hymy kiertämään ja jakaa hyvää fiilistä muillekin! Tuossa olet ihan oikeassa, elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista, mutta mielummin niistä ruusuista ottaa ne terälehdet ja tuoksun kun ne piikit, ihan omasta asenteesta kiinni! Huippu asenne!! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta