Sininen sunnuntai

Kuten aiemmin jo blogissa hehkutin, pääsimme viettämään ystävänpäivää ensimmäistä kertaa romanttisuuden huipentumaan; häihin. Mikä sen iloisempaa, onnellisempaa, romanttisempaa ja kauniimpaa, kuin häät ystävänpäivänä ♥

Me ollaan poikaystävän kanssa tanssittu nyt kolmet yhteiset häät (kuullostaa kun itse oltaisiin kolmesti menty naimisiin, haha) ja on ihana huomata miten jokaiset niistä, ovat olleet täysin hääparin näköiset! Kaikissa häissä on itse askarreltu ja nähty vaivaa todella paljon! Mä en tiedä miten mun hermot yhdistyy siihen comboon, että tykkään askarrella ja pipertää, mutta olen myös paatumaton perfektionisti. Joten luonnollisesti kaiken tulisi olla täydellistä.  
Mitä sanoo kesän tulevat morsiamet tai jo alttarille astuneet? Meneekö kaikki suunnitelmien mukaan? Oliko unelmien päivä todella se haaveiden ja päiväunien kaunis yhdistelmäcombo?

Meillä on tänä vuonna tulossa vielä kahdet kesähäät ja mä rakastan kesähäitä! Jos vaikka löytäisi sellaisen mekonkin molempiin, ettei tarvitsisi kesken iltaa lujaa bailatessa vetää jakkua niskaan, kun on se karmein tanssihiki. Mun maksimekon vetoketju meinaan meni rikki täysin ykskaks tanssilattialla, eikä mulla ollu edes parhaat muuvit menossa…

Kauniista ja hauskoista ystävänpäivähäistä selvittiin niinkin reippaasti, että mulle iski järjetön siivousvimma aamulla, kun poikaystävä vielä nukkui. Asunto olikin melkein täysin ympäri väännetty, kun unikeko kapuaa makkarista silmät ristissä.
      Aurinko paistoi ja mulle tuli niiiin kevät fiilis. Ulkona oli kymmenen astetta pakkasta ja mun oli hetken päähänpiston seurauksena saatava kevät kukkia kotiin. Narsissi parvekkeelle, joka varmaan kuolee jo tänään hypotermiaan, mutta ehdin mä sitä yhden päivän ihailla. Ja miten suurta kevätfiilistä se loikaan, ah. Mun mielestä on ihan todella turhaa höpötellä blogissa just tätä mitä mä aion seuraavaksi sanoa, mutta tämä oli vaan niin överisiisti juttu, etten voi olla sanomatta! Mä ostin Plantagenista elämäni ”siisteimmän” kasvin, joka menee suppuun kun sitä koskettaa! Nyt jotkut aattelee et se on se sama vanha lihansyöjäkasvi, kun kaikilla on ollut iät ja ajat ja kuollut monta kertaa, mutta ei. Tämä oli joku Sleeping beauty, no ei ihan, mutta joku nukkuva kasvi tämä oli, kuulemma aika vaikeahoitoinen, joten sopii mulle loistavasti kun saan kaktukset kuolemaan viikossa ja tulppaanit ei kestä edes kotiin asti. Tosta parvekkeen pakkasnarsissista puhumattakaan. Oon haastanut poikaystävän tähän myös mukaan, sitä on hoidettava, se ei saa kuolla!
Illalla mun äiti saapui vielä kahville meidän luokse ja se luuli, että ollaan hankittu koiranpentu, kun tohkeissani selitin, että meillä on keittiössä koe-vauva. En ihmettele jos lukijamäärät lähtee tän jälkeen laskuun, haha.

Koko sunnuntai oli niin letkeä ja kukkakaupassakin soi James Blunt -tyylinen keinahdusmusiikki että hymyilin tyhmästi kävellessäni siellä. Sunnuntai oli niin perusarkinen. Niin sitä tavallista arkea, kun olla ja voi. Pyykkejä, tiskikoneen tyhjennystä, siivousta, ruoan laittoa, huonoja tv-sarjoja. Siinä ei ollut mitään luksusta, ei mitään uutta, ei mitään ihmeellistä. Ja silti mä olin niin onnellinen. Maailman onnellisin siihen ihan tavalliseen arkeen.

Pauliina

6 vastausta artikkeliin “Sininen sunnuntai”

    • Hahahah Senja, kukkavauva on kyllä meidän pikku perheen yhteinen läppä, mutta ihana sellainen 😀
      Kiitos! Mulle kevätaurinko on niin piristävä, että se kun harmauden keskeltä edes pilkahtaa, niin hymy on korvissa ja kamera kädessä!

    • Kiitos ihanasta kommentistasi, sai hymyn huulille! 🙂 Aurinkoinen jokiranta on kyllä ihan huippu kaunis!

    • Kyllä Siruu, juuri tuo! Olin ihan kokonaan unohtanut kasvin nimen, jes, nyt sekin tuli! 🙂 Kiitos! Sanoivat Plantagenilla että etelänmaissa kasvia kutsutaan Ujokasviksi, juuri tuon takia kun lehdet menee suppuun. Mun mielestä sekin oli aika hauska nimi 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta