Easy Sunday

Huipulla tuulee ja sitä rataa! Pojat päättivät lähteä kokeilemaan latujen kuntoa ja mä päätin vielä tänään olla kokeilematta omien hermojeni kuntoa. Kävely huipulle houkutteli, vaikka suostuttelut hiihtoladuille olivat lähes mairittelevat. Mutta tiedättehän te sen ettei huippusuorituksiin pääse tuosta noin vaan, vaan täytyy retriitinomaisesti ensin henkisesti valmistautua ja tsempat itseään erilasilla ”You can do it” -huudoilla.

Päätin siis suosiolla jättää monojen vekslailut tänään muille, kavuta
huipulle tuulessa, tuiskeessa ja hyvässä, reippaassa seurassa! Hyvä
niin, koska latujen kunto ei aamupäivällä ollut huipussaan, niin mitäs
tälläinen henkeen ja vereen hiihtourheilija siellä ö-luokan laduilla
tekisikään. Lopputuloksen tietävät kaikki. Hermot ja parisuhde
riekaleina. Hikeä, verta ja kyyneliä sekä varusteet palauttamattomassa
kunnossa. Yes, I can do it.

Päätettiin ajan säästämiseksi mennä gondolilla ylös. Raskaan huipulle kapuamisen jälkeen haaveiltiin myös alas tulosta samaisen yhden narun varassa riippuvan hökkelin kanssa, mutta reippaina urheilijasieluina ei annettu periksi. Käveltiin koko matka alas!
Tunturiravintola Tuikkuun kävely jyrkkää ylämäkeä vei voimat alaraajoista täysin. Pohkeet huusivat hoosiannaa ja pakarat syväjäätyivät kylmyydestä. Soijaa pukkasi ja molemmat puhisivat myskihärkien lailla, kun huippu oli saavutettu. Alhaalla tuulessa haaveiltiin toppatakeista, mutta huipulla todettiin varustuksen olleenkin täydellinen. Jos yksikin kerros olisi ollut lisää, toppatakista puhumattakaan, oltaisiin hengästymisen sijaan kuoltu lämpöhalvaukseen. Aikamoista tarpomista!


Ylös ja mökille takaisin vei yhteensä 1h 23min ja matkaa kertyi 8,16km. Meidän keskivauhti oli noin 6km/h, että kyllä me aika reippaasti sykittiin. Tottakai toi ylämäen tarpominen madalsi keskivauhtia, mutta yhtään nopeampaa sitä ei olisi voinut kavuta! Vaikka tuon mäen olisi juossut ylös, niin vauhti olisi ollut sama tai jopa hitaampi. Fiilis varmaan omasta nopeudesta olisi ollut huima, mutta todellisuus yhtä eteenpäinvievä kuin juoksumatolla konsanaan!

Tälläisiä maisemakuvia ja fiiliksiä tänään. Tässä pohditaan iltasuunnitelmia… Menisikö kuuntelemaan Tomppaa Hulluun Poroon vai mitä sitä keksisi. Tuo Paula Koivuniemi kun olisi tänään Hullu Poro -areenalla ja ainakin viime kesän muistoista Paula oli ihan loistava, joten sen saralta hieman menojalkaa vipattaisi.. Saas nähdä mihin illan aikana päädytäänkään. Saunaan ja nukkumaan. Hahah.
Leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille ♥ Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? Miten meni viikonloppu?

PS. Mun läppäri taisi lopullisesti sanoa liittomme tänään irti, joten postauksia sataa nyt padilta kirjoitettuna ja tämä ei oo ollenkaan mun juttu. Oi miksi jätit minut juuri heikkona hetkenäni. Muutama työvelvollisuuskin tällä viikolla olisi hoidettava ja tällä padilla niitä hoitaa yhtä reippaasti kuin kirjoituskoneella…

Terkkuja Leviltä!

Ensimmäiset leppoisat lomaterkut täältä Lapista! Ihan hassua ajatella että ollaan näin ylhäällä, Lapissa asti. Kuullostaa ihan kahelilta, mutta en edes muista koska olen viimeksi ollut näin korkealla tai Lapissa ylipäätään. Nyt siis otettava tästä viikosta kaikki irti, niinkuin lomista kuuluukin, eikö?

Me täällä katsellaan porukalla Titanicia. Mikä loistava romanttinen lomanaloitus, varsinkin kun yksi meistä ei oo koskaan koko elokuvaa nähnyt. Tiedän, miten voi olla?!? Mä katsoin tän salaa jo silloin kun äiti oli nimenomaa kieltänyt, haha.

Iltasella auringon laskiessa nappasin kaverin kainaloon ja kuljin ikuistamassa ensimmäisiä otoksia täältä. Auringonlasku oli mieletön ja kun gondolilla pääsi vielä ylös asti niin maisema oli entistä mielettömämpi. Kuviin ei saa ikuistettua niin upeita värejä ja sitä kauneutta, kuin mitä se luonnossa katsottuna on. Alla paras mahdollinen yritys anyway, oletteko auringonlaskun ystäviä kuten täällä?

Poikaystäväni nappasi mukaansa Turusta ikävän flunssan ja kaktus-yskä, joten huominen aktiviteetti on hiukan vielä auki.. Kamalasti surettaa jos ensimmäinen mahdollinen hiihtopäivä menee sivusuun, koska enhän mä voi mennä hiihtämään ilman mun vetojuhtaa. Siinä vaiheessa kun sukset on hevonkuusessa ja sauvat liian vaaralliset mun lähettyvillä, niin mut on luvattu kantaa/vetää tai hinata takaisin mökille. Kyllä, aivan kuten pikkulapsi. 
Hienoin maisemalenkki on kuulemma Immeljärven lenkki, joka on 6km pitkä. Miten mahtaa mun taitojen käydä.. Jokainen tietää, että tässä kohtaa puhutaan mun hermoista, eikä fyysisestä kunnosta. Videomateriaalia on pyydetty joka suunnalta. Kukaan ei taida ihan tosissaan uskoa että MINÄ hiihdän ihan oikeilla suksilla, ihan oikealla ladulla. Sehän nähdään…
Täältä jäävuoren kylmyydestä ja kivikovien pakaroiden luvatusta maasta oikein lämpimät ja leppoisat hyvän yön toivotukset! 

Mitä mietteitä teillä Levistä? Hyviä hiihtoreitti vinkkejä tai muita hauskoja aktiviteettiehdotuksia? Kaikki otetaan vastaan!