Kevään ensimmäinen päivä

Voi kevät! Ja nythän on kevät, vaikka ulkona on kylmää ja väritöntä. Tuuli menee luihin ja ytimiin, tuntuu että sielukin jäätyy jos ilman napajäätikkovarustusta poistuu ulos.
Mä rakastan kevätaurinkoa ja kun nään pilkahduksenkin tästä ystävästä, ryntään ulos kamera kädessä sen kummempaa miettimättä. Tuskin olen ainoa? Keväässä on niin paljon kuvattavaa, niin paljon riemua ja iloa. Keväällä suunnitellaan ja haaveillaan kesää sekä kaikkia ihania kesäjuttuja. Tai mä suunnittelen kesää koko talven varmuuden vuoksi, ettei se ainakaan pääse unohtumaan tai lipumaan sormien välistä. Musta kun ei saa talvi-ihmistä tekemälläkään.
Levin suhteen mua on tsemppailtu ettei siellä ole edes kylmä ja jos vaikka pakkasukko innostuukin mun saapumisesta, niin ne pakkaset kuulemma tuntuvat erilaisilta, kuin täällä etelässä. Onko tää niitä kuuluisia taruja? Kuun lopussa otan selvää ja pakkaan itseni pilkkihaalariin, mutta nyt nautin keväästä!

Mulle selkeä ja yksi parhaimmista kevään merkeistä on hiekattomat asvaltiti ja kevyet askeleet juoksulenkillä. Kevät auringon lämpö ja takaisin palaavat linnut sekä niiden iloserenaadit ensimmäisistä lämpimistä päivistä on voittamaton combo ulkoillessa. Jotenkin tuntuu että ihmiset ovat myös paremmalla tuulella keväällä? Mä en ainakaan vielä kärsi kevätväsymyksestä, kun tulossa on niin paljon kivoja juttuja, joiden vuoksi en meinaa pysyä housuissani ollenkaan. Kesän festareitakin on jo silmäilty ja yhteen liputkin takataskussa. Ihanaa kun pian ei tarvitse pakkautua Michelin-ukon tyttären näköiseksi lähteäkseen ulos, vaan kevyt takki riittää eikä varpaatkaan kärsi paleltumiskuolemaa.

Mun kevät hehkutuksista huolimatta oon aivan varma, että takatalvelta ei vältytä. Masennan jopa itseni tällä lauseella, mutta uskon että räntää sataa vielä monta viikkoa ja ennen toukokuuta maa on ainakin kerran vielä kunnolla valkoinen. Prove me wrong.
Mä jo haaveilin maaliskuun koittaessa ottavani niin monta aurinkoista kuvaa tulevalla viikolla, että blogikin kimaltelee auringonsäteistä, mutta Pekka Pouta oli asiasta eri mieltä. Aurinkoa ei tulla ennustusten mukaan näkemään viikkoon, joten tuosta harmaudesta on taas löydettävä masentuneenvärittömät motivaatiot kuvaamiselle. Nyt kuitenkin positiivisuuden nimissä tänäkin aamuna sain juoda aamukahvini pienten auringon pilkahdusten loistaessa keittiöön, joten hyvää kannattaa odottaa. Eiköhän mun kamera ehdi vielä täyttyä kevätauringosta ja muista keväthulinoista, tuskin maltan odottaa, niin paljon jännittäviä juttuja tulossa!

Mitkä teille on varmat kevään merkit? Kärsittekö kevätväsymyksestä vai piristääkö ajatus synkän talven loppumisesta eikä väsymyksestä ole merkkiäkään?

Pauliina

4 vastausta artikkeliin “Kevään ensimmäinen päivä”

  1. Ihana keväinen fiilis kirjoitus. <3 Oon joskus kuullut, että kaikki hullut sekoaa keväisin,(heh) mutta minulle kevät on aina jollain tavalla uuden alku. Ja niin sen täytyy olla tänäkin vuonna! Vuosi voisi melkein vaihtua aina keväisin.

    • Kiitos Tania ♥ Mäki oon muuten kuullut ton joskus! Ehkä just itselläkin keväisin aina niin hurjan hauskaa 😀 Samaa mieltä vuoden vaihtumisesta keväällä, ei tarvitsis kylmässä katsella raketteja, vois keräillä leskenlehtiä 😀 haha.

  2. Ei ei ei ei enää takatalvea! Pienet pilkahdukset auringosta antaa toivoa keväästä ja se ettei ulkona oo juurikaan lunta enää! Ja toivon sydämmeni pohjasta ettei sitä enää tuukkaan! 😀 kevään paras hetki on se kun aurinko lämmittää vähän ja "sedät" on putsannu kävelytiet pikkukivistä eikä jalkojen alla kuulu enää jäätävää rohinaa ja rapinaa 😀

    • Hahah, no tätä mä toivon itsekin, mut koitan pysyä realistina etten sit kamalasti pety kun aaulla herää Winter wonderlandiin 😀 Sulla selkeästi samat kevään merkit kun mullakin! Aivan ihanaa, tota auringon lämpöä näihin harmaisiin päiviin odotellessa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta