Ylös ja eteenpäin

Voi sitä toipumisen riemua mikä mulla on! Arvostaa niin paljon terveyttä ja virkeyttä enemmän, kun on ensin koko alkuviikon maannut sängyssä tai pienenä luksuksena sohvalla (kolme hurraa huutoa) telkkaria katsellen. TV:n katselukin yleensä jäi siihen, että ensimmäisen kymmenen minuutin kohdalla olin enemmän höyhensaarilla, kuin perillä yhdestäkään huikeasta saippuaoopperasta.

Tänään uskaltauduin kuumeen koettelemana ensimmäistä kertaa salille ja aloitin rauhallisesti pelkällä cardiolla. Sykkeet melkein tasaisina koko harjoituksen ajan, ei heikotusta, huimausta, kolotusta tai särkyä. Ihana tunne kun voi ja pystyy liikkumaan! Tekemään mitä haluaa! Juoksemaan, hyppimään ja suorastaan leijumaan pelkästä onnellisuudesta, jonka tämä fiilis tuottaa.

Illalla lähdin vielä ystäväni kanssa reippaalle kävelylenkille, jolle tulikin yllättäen pituutta jonkin verran. Niin se vain on, että kun juttua riittää niin matka sujuu kelloa katsomatta ja tuntuu että portaita kivutessa puhuminenkin on tuskallista. Siihen kyllä vaikuttaa meidän molempien järkyttävän kiivas ja aktiivinen puheentuotto selvästi enemmän kuin yksikään alkuviikon kuume.

Molemmat hehkutettiin tuota piristävää auringonpaistetta ja tuntuu että työ -ja koulustressi hellittää heti kun ulkona on noin kirkasta ja valoisaa! Eihän tuota aurinkoa juurikaan muutamana päivään ole näkynytkään. Nyt otettiin taas sellaiset D-vitamiini pläjäykset, että tällä pirteydellä, energialla ja hymyllä selviää seuraavaan paistepäivään!

Olen täällä blogissa monesti korostanut ettei sairaana saa missään nimessä urheilla! Jos se tuottaa vaikeuksia, niin ystävät I feel you. On kovin vaikeaa pysyä edes sohvalla paikallaan, jossei intoa ole taltuttamassa koko kroppaa lamauttava kuume tai muu särky. Urheilu ja liikkuminen antaa mulle energiaa ja en ole ikinä (tuskin kukaan muukaan) katunut yhtäkään treeniä, jonka olen vetänyt läpi! Mutta fakta on se, että vaikka kuinka tekisi mieli liikkumaan flunssaisena tai kuumeessa, niin oman terveyden kannalta on fiksumpaa jäädä sinne tylsälle kotisohvalle. Tuijottamaan vaikka tuhat kertaa katsottua Sinkkuelämää tai nauramaan samoja Frendien vitsejä mielummin kuin lähteä sinne salille tai lenkkipolulle hikoilemaan. Lopputulos on katastrofi.
      Loppupeleissä flunssasta tai kuumeesta toipuminen vie maksimissaan viikon-kaksi, joskus sitkeimmillään enemmän, mutta sekin on takuuvarmasti lyhyempi aika kuin esimerkiksi sydänlihastulehduksesta parantuminen, jota sairaana liikkuminen voi pahimmillaan aiheuttaa.

Joten tiedän tosissani miten vaikeaa on pysyä kotona, kun vaikeaa on pysyä edes omissa housuissa kun joutuu olemaan neljän seinän sisällä pidempään, mutta niin on parempi! Tiedän, että salille tai treeneihin palatessa joskus saattaa huomata kehityksen hieman pysähtyneen tai kuntotason laskeneen, mutta kunnollisella tervehtymisellä tuloksia alkaa taas pian syntyä ja kuntotasokin palautuu ennalleen. Nämä ovat pieniä juttuja, joista ei kannata ottaa stressiä. Maltti on valttia ja kunnollinen tervehtyminen on koko jutun järki. Puolikuntoisena treenaaminen on järjetöntä eikä vie tavoitteisiin yhtään sen nopeammin, vaan saattaa pahimmassa tapauksessa ottaa reippaan askeleen taakse.

Onko teillä vaikeuksia pysyä kotona levossa sairaana? Tekeekö mieli liikkumaan? Vai meneekö sairastelu lämpimästi paksun peiton alla sohvalla, nautiskellen lempileffoista?

Pauliina

5 vastausta artikkeliin “Ylös ja eteenpäin”

  1. Tervetuloa elävien kirjoihin! Musta on tullut sen verran laiska että tällä hetkellä osaisin varmaan sairastaa. Ennen oli vaikeampaa ja junnuna tuli joskus itkuakin väännettyä kun tsemppasin kouluun perjantaina että pääsis la treeneihin mutta illalla oli itku kurkussa soitettava kaverille että turha tulla hakemaan, mua ei päästetä treeneihin 😀

    • Kiitos Piia, mahtava fiilis! 😀 Ahahah ihana tarina! Vaikka kuinka ois sankari omasta mielestä ja jaksaisi niin vanhemmat ei päästä, voi sitä aikaa kun asui vielä kotona ja oli tuollainenkin este olemassa 😀 Ihan paras!

    • Ei kestä, uskon! 😀 Joo olin siis muistaakseni kasilla tai ysillä, eli kymmenen vuotta aikaa jo, mutta vielä muistan 😀 ja skimbatreeneihin Vihdissä kuljettiin totta kai aina autokyydillä…

  2. Näinpä. Sairastaessa tulee ikävä endorfiinipöllyjä.. mutta kunhan vain malttaa rauhassa levätä, tuntuu liikkuminen sen jälkeen taas niin mahtavalta! Voi liikunnan riemua:)

    • Olet satu niin oikeassa! Mutta kyllä se helpottaa kun on kunnolla terve ennen treeneihin syöksymistä, ettei tule ikäviä takapakkeja! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta