Keväinen auringonlasku

Lauantai-aamuna hehkutin teille täällä täydellistä getawayta. Lähdettiin poikaystävän kanssa kohti Naantalia, jossa sunnuntaina järjestettiin kauan odotettu SuperTreenit 2015. Tapahtumassa pääsee kokeilemaan uusia liikuntalajeja, jotka ovat vasta rantautumassa Suomeen. Kirjoitan SuperTreeneistä vielä oman postauksensa kuvien kera, hetimitten kun ehdin! Sen verran voin jo paljastaa, että naurulta ja hymyltä ei vältytty koko päivänä ja poikaystävänikin nautti, vaikka tapahtuma on aika vahvasti mimmivoittoinen.

Halusimme siis karata jo lauantaina Naantalin Kylpylään rentoutumaan ja viettämään lähiaikoina erittäin suppeaksi jäänyttä yhteistä aikaa. Illalla suuntasimme rantaan ennen kylpylän lämpimiin poreisiin hyppäämistä, eikä ilma olisi voinut olla täydellisempi. Ihmisiä ei juuri missään, ilmassa tuoksui keväinen kylmyys. Sellainen tuoksu, kun aurinko on laskenut ja alat kaivaa kassista pidempää pusakkaa päälle. Aurinko heijasti ihania värejä mereen, me kuljettiin jäisinä käsi kädessä ja minä tottakai kameraa räiskyttäen. Täytyy kyllä myöntää, että tällä reissulla poikaystävä heilutti sitä kameraa enemmän kuin minä ja kehitystä on huomattavasti tapahtunut! Haha, mun opissa kun ei välttämättä ole kovin helppoa olla aloittelija.

Kuvista huomaa, että oltiin ulkona aika pitkään. Ensimmäisissä kuvissa auringon säteet loistavat vielä pitkälle, mutta viimeisissä aurinko on jo laskenut miltei kokonaan. Hassua miten se kaikki tapahtuu niin äärettömän nopeasti!
      Kylmyydestä kankeina päätimme vaihtaa suunnan takaisin hotellille, kun bongasimme viikon luontohetken! Jylhäisillä kallioilla tasapainoili kettu, joka jäi tuijottamaan meitä. Pelon tai ilmeidemme vuoksi. Molemmat seistiin siinä H. Moilasina, koska näky oli kuin suoraan jostain luontodokkarista. Seurasimme kettua hetken aikaa, kunnes se vipelsi omakotitalon pihalle, jossa sen kyyläilyä jatkoi talon isäntä pädi kiinni ikkunassa. Tuskin siis ihan arkipäivää.

Sielutkin syväjäässä rynnättiin huoneeseen vaihtamaan vielä pienempää päälle, ja täyttä vauhtia kylpylään. Oli virhe suunnata ensimmäisenä porealtaaseen. Sen jälkeen kun kaikki muut altaat tuntuivat jäämereltä. Ja minähän siis en myönnä olevani vilukissa, kesälläkin uskaltauduin mereen monesti!
Mites teillä, ootteko vilukissoja vai tuskin kylmyyttä edes tunnette? 

Mun mielestä nämä kuvat on ihan äärimmäisen upeita, eikä värejä ole muutettu mitenkään. Harvemmin kameraan saa ikuistettua maisemaa niin upeana ja värikkäänä, kuin mitä se luonnossa on, mutta nyt taidettiin onnistua siinä kohtalaisen hyvin. En osaa päättää mikä näistä on mun ehdottomin lemppari.
Mitä te ootte mieltä? Iskeekö herkät hetket auringonlaskussa? Ja mikä kuvista on kaikkein kaunein?

Pauliina

4 vastausta artikkeliin “Keväinen auringonlasku”

  1. Hei… niin monta kaunista ja upeaa kuvaa joissa silmät sekä mieli lepää. En osaa niistä yhtä ainoaa valita, kiitos kaikista niistä. Aurinkoista kevään odotusta. tv. Mama

    • Voi kiitos, täytyy joskus mennä kävelemään toi lenkki auringonlaskun aikaan! Ihanaa kevättä ♡

  2. Todella upeita kuvia! Kaikki on ihania, mutta viimeisin hetki juuri ennen auringonlaskua on jotenkin niin upea.

    • KIITOS Satu ♥ Minunkin mielestä tuo hetki juuri ennen pimeää on aivan todella kaunis! Ja jollain lailla maaginen jopa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta