Loma

Hellurei ja hellät tunteet. Mulla on kaikkea muuta kuin helliä tunteita tätä romua kohtaan, jolla nyt hakkaan näitä kirjaimia tähän ruutuun. Päässä jyskyttää kuva juuri teroitetusta kirveestä, jättimäisestä sellaisesta, joka iskeytyy tähän näppäimistölle, ruudulle, kannen päälle ja tuhoaa tämän hermojani kiristävän toosan rippeen. Kirjoitan tätä postausta nyt kolmatta kertaa, joten please feel my pain. Tätä aloitusavautumista ei ole kirjoitettu kertaakaan aiemmin, mutta sitäkin enemmän suoraan sydämestä.

Summa summarum: Lunta sataa ja kaikkia ketuttaa. No ei. Mä oon lomalla ja lomamuudin kuuluu olla täynnä positiivista energiaa ja mun kuuluu positiivari-Pirkkona hehkua sitä tuhansien kilometrien päähän Turkuun asti, jotta kaikki hiihtomonsterit olisivat kateudesta vihreinä, miten loisteliaat hiihtokelit täällä onkaan. Siis todella. Joka aamu saa olla rystyset valkoisina, sormet ristissä avaamassa sälekaihtimia, että onko se eilinen kolmen kilometrin paksuinen kinos tänään taas hieman paksumpi. Lunta tulee niin, että olen aivan vakuuttunut, että taivaan lumivarastot loppuvat ihan juuri, mutta aurinkoa ei ole missään? Siis ystävä rakas, laulan sinulle serenaadin, jos kerran edes lämmölläsi kylmää hipiääni kosketat ja päivetät. Oi mikset voi näyttäytyä ja maagisella voimallasi valaista lumisia latuja, jotka säteissäsi kimmeltävät ja tuovat kamerani filmille parhaimmat mahdolliset lomakuvat. Miksi, oi miksi?

Harvemmin sitä Lapissa kuulee ihmisten kysyvän ”miksi täällä sataa lunta?”. Sen takia minä istuin autossa pakarat kivikovina 1035 kilometriä, jotta voisin ihmetellä lumen määrää ja sen riittävyyttä. Miten voi olla, että sitä vaan sataa ja sataa ja sataa, mutta se varasto ei koskaan hupene? Kenen keksintö? Reklamaatiolappu, kiitos. Olisi niin loistava hiihtokeli vedellä tuolla luistellen menemään kun aurinko lämmittäisi.

Kaikkea ei saa mitä haluaa ja niin pois päin. Mä olen lomalla ja on ihanaa kun saa tehdä mitä haluaa, silloin kuin haluaa. Ja olla tekemättä silloin kuin ei halua, jos uskaltaa. Tätä rentouden määrää mitä näin kaukana kaikesta voikaan ihminen kokea. Tuntuu kuin uusi puoli minusta olisi herännyt henkiin ja huomaan, että hengissä pysyy vaikkei ihan joka sekunti olisikaan säntäämässä tonne tai tulossa tuolta. Tai ylipäätään tekemässä jotain. Aivan täysin uutta mulle.

Loma on ollut urheilullinen, rentouttava ja hyvin syöty. Rinteeseen ei olla eksytty. Voi vaikka kaatua, lyödä päänsä ja kuolla. Kuten monesti tullut loman aikana selväksi. Urheilulajit ovat vaarallisia. Siksi pyrin minäkin välttämään hiihtoa viimeiseen asti. Voi sattua jotain. Ikkunasta katsoessani näin miehen, jonka ambulanssi haki ladun päästä. Matka sairaalaan alkoi, pitkä parantuminen ja ikuiset traumat. Tai sitten vaan murtunut käsi. Tai sormi, jos on onnekas. Saattaa päätyä ladulle vielä uudestaankin, mihin niitä sauvoja edes tarvitaan. Vaikka joku mediassa esiintyneenä luuleekin, että niillä kuuluu huitoa kanssaliikkujia, niin uskon että koskaan ladulla ei niiiiin paljon tungosta ole, että siellä tilaa tarvitsisi kyynerpää -taktiikalla hakea. Ei niin moni sentään sitä lajia intohimoisesti rakasta tai sitten maaliviivalle voisi laittaa ”täältä löydät apua” -kyltin.

Uusille lukijoille pienenä info-pläjäyksenä, että minä inhoan murtomaahiihtoa. Muistelin, jos en paljoa valehtele, että olen hiihtänyt viimeksi abauttiarallaa noin 16 vuotta sitten ja edelleen päässäni jyskyttää pelkästään pieni punainen piru, joka huutaa korvaan inhoa tuosta lajista. Olin kuitenkin positiivarina tyttöystävänä luvannut, että suksien päälle hyppään ja kokeilen lajia, kun tänne asti tullaan. Nyt se on tehty, lajia on testattu. Miten siinä kävi, aiheesta lisää huomenna, jos tekniikkajumala suo ja antaa tämän fossiilisen sauruksen käynnistyä vielä huomennakin…
Hyvää yötä ystävät ♥

ps. Koska nyt on loma, tuli vedettyä irtokarkkeja yksi ilta kuin nälkäinen hevonen ja näytinkin aamuun asti kuin oisin viimeisilläni raskaana. Turvotti, pöhötti, paha olo. Oliko pakko. Olin valmis äänittämään itselleni viestin ensi irtokarkkihimoa varten: ”Älä tee sitä”. Onneksi poikaystäväni kuitenkin ikuisti tämän hetken lukuisilla kuvilla, kun allekirjoittanut näyttää kuin odottaisin kolmea jalkapalloa. Että miten meni noin niinkun omasta mielestä? Sattuu meille ammattilaisillekin, loman piikkiin vaan.
Mitä ruudun toiselle puolelle kuuluu?

Pauliina

4 vastausta artikkeliin “Loma”

  1. Haha. Täähän oli hauska teksti! Vähän erilainen, mitä sulta on tottunut lukemaan. 😉 Leppoisaa lomanjatkoa sinne ja toivottavasti aurinko pilkahtelisi. 🙂

    • Joojoo! Oli hauska! Ja tuo säästä mariseminen oikeestaan vähän helpotti mun lapin loman skippausta. 🙂 Eka oli tarkoitus lähteä pääsiäiseksi sinne, mutta päädyin kuitenkin jäämään kotiin,koska sää näytti sen verran huonolta ja muutenkin oli hyvä ottaa vähän iisisti ennen töihin paluuta:)

    • Hahah hyvä sitten! Joo ilmat ei ehkä olleet ihan parhaat. Aurinkoa odotin, mutta sain odottaa sitä Turkuun asti 😀 Mulle tuli flunssa ihan vikoina päivinä ja nyt kotona flunssassa, että flunssaa täälläkin siis liikkeellä! Hyvä työntekijähän sairastaa lomalla ;D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta