Rakkaudesta lajiin

Rakkaudesta lajiin, muttei tietotekniikkaan. Mun tietokone on takkuillut viime aikoina niin paljon, että tämä vehje räjähtää käsiin minä hetkenä hyvänsä. En ihmettele, ostotapahtumasta tulee melkein jo 7 vuotta… Voitteko kuvitella? Miten näin vanha läppäri voi olla edes hengissä enää! Pahoittelut siis hiljaisuudesta, tietotekniikka on mua lujasti vastaan tämän postaustahdin kanssa.

Palataan Levin uskomattoman kauniisiin maisemiin ja hiihtoladulle. Kuten moni tietää, olen laittanut monot jalkaan viimeksi noin 16 vuotta sitten. Tuon pitkän ajan olen inhonnut hiihtämistä ja vannoutunut vihaamaan lajia ihan jo periaatteestakin.

Lupaus on lupaus ja kiskoin mielenkiinnosta monot jalkaan Levillä ja rohkeana otin katseen kohti latumaisemia. Poikaystävä ilmoitti jo ennen hiihtolenkkiä, että hän puhuu ainoastaan kysyttäessä, eikä varsinkaan neuvo, jos en erehdy kysymään. Haha, taisi ajatella kaikkien mielenterveyden parasta. Monelle tulee varmasti yllätyksenä, mutta mä jopa kysyin tekniikkaneuvoja ja otin neuvoja vastaan.

Hiihtolatujen sankarini oli aivan yllättynyt mun tekniikasta ja hiihtotaidosta. Hänen lisäkseen olin pyllähtää pepulleni itsekin, kun suksi luistikin niin hyvin! Mä en vihannutkaan hiihtoa ja olin siinä oikeastaan aika hyvä, jos pohjana on koulun pakkohiihto, 16 vuoden tauko ja erittäin patoutunut viha. Hiihdin yhteensä 10km, mikä on mulle todella paljon, kun omia välineitä eikä kokemusta ollut!

Tästä ehdottomasti tulikin laji, josta tykkään ja haluan jatkossakin harrastaa! Jos Lappiin toivon mukaan vielä eksytään, tämä nainen on raahamassa poikaystävää ensimmäisenä reppureissulle latujen luvattuun maahan!

Hiihto on ihan loistava laji kehittämään sydän- ja verenkiertoelimistöä sekä vahvistamaan ja kuntouttamaan ylävartalon lihaksia. Hiihto on nivelystävällinen laji eikä tarvitse olla superkuntoinen viihtyäkseen ladulla pitkään. Hiihto kuluttaa 400-1000 kcal/tunti, ja sopii jokaiselle. Mulle ainakin hiihdon rasittavuus tuli täytenä yllätyksenä. Kirittämässä oli huippukuntoinen poikaystäväni, joka tuntui leijuvan suksien päällä ja etenevän lentäen. En muista mikä laji olisi viimeksi ollut näin raskasta! Ja kokonaisvaltaista!
      Levillä latuvaihtoehdot olivat todella kattavat, pituuksia ja reittivaihtoehtoja löytyi runsaasti. Pimeällä hiihto jäi vielä kokematta ja valaistuilla laduilla hiihto olisi varmasti ollut hienoa sekä jännittävää! Pakko päästä sekin vielä kokemaan.

Miten teidän hiihtokokemukset? Suostutteko ladulle? Suosittelen, vaikka olisi millaiset traumat! Kokemus aikuisiällä, kunnon välineillä, parhaassa mahdollisessa seurassa on aivan eri maailmasta, kuin pakkohiihto puun pätkillä, opettajan huutamassa koko luokan edessä ”koita tulla nyt sieltä!”. Aika kuultaa muistot; oli mulla ainakin hienot monot tuolloin. Muistuttivat ihan valkoisia lakerikenkiä.

Pauliina

2 vastausta artikkeliin “Rakkaudesta lajiin”

  1. Mulla iski yllättäen kateus! En osaa hiihtää ja hiihtokokemusta mulla on myös jostain peruskoulun ajoilta ja ehkä myös pieni inho hiihtoa kohtaan on ollut takaraivossa.. Mut nyt kun luin tän niin tuli sellanen olo, että mäkin haluun lappiin (jo pelkästään niiden iltakuvien takia mitä postasit ja mihin kommentoinkin) mutta myös kokeilemaan hiihtoa! 😀

    • Haha voi ei! 😀 Siis mulla oli IHAN sama. Luulin etten osaa hiihtää ja kokemus oli koulusta sekä suuri inho! Mutta nyt mono kääntyi ja haluan ehdottomasti uudestaan! Turun lähellä Paimiossa on hiihtoputki, jossa voi hiihtää vuodenajasta riippumatta, oon luvannut sinne joskus suunnata, mahtavaa!
      Loistavaa jos tuli sellanen olo, suosittelen ehdottomasti ja on kyllä tehokasta liikuntaa. Kannattaa panostaa varusteisiin tai vuokrata hyvät, hiihto on välineurheilua pahimmillaan ja ainakin mun hermot vaatii hyvät varusteet, jotta tuolla jaksaa laittaa menemään 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta