Kuussa tuulee

Jos sen fiiliksen saisi siirrettyä ajatuksista näppäimistölle ja sanoiksi, olisin kai sankari. Sellainen tunne treenin jälkeen, kun tuntuu että kaikki on hyvin. Koko mun elämässä, tässä pienessä maailmassa, jossa minä elän. Täysillä loppuun viedyn jalka-pakaratreenin jälkeen istuin venyttelemään hieltä haisevana ja naama treenin mukaisesti loppuun viedyn näköisenä.

Harvemmin venytellessä kuuntelen musiikkia, poikkeus vahvistaa säännön. Perheemme lempikappaleeksi on tässä lähiaikoina valikoitunut Haloo Helsingin Kuussa tuulee ja lähdin fiilistelemään sitä kehonhuollon ohessa. En kummemmin koskaan ole sanoja niin syvällisesti kuunnellut, kuin tänään yhtäkkiä.

Miksei vaan eläisi. Miksei eläisi kokoajan täysillä, antaisi elämän hoitaa loput. Kyllä sen huomaa, kun jotain suurta tapahtuu tai on tapahtumatta. Miten paljon enemmän tilanteista ja hetkistä saa irti, kun elää vaan siinä hetkessä. Ei mieti mitään muuta. Ei murheita, ei huolia, vaan se hetki.

Onko pakko kokokoajan yrittää. Jokaista ei ole pakko miellyttää eikä kuulukaan, sua tullaan rakastamaan juuri sinuna, sellaisena kuin olet. Joku tulee, kaikki eivät. Ja tarvitseeko edes? Mihin elämällä pyritään, mikä on elämän tarkoitus? Mä sanon, että olla onnellinen. Voiko olla onnellinen, jos murehtii kokoajan kaikesta ja ne onnenhetket lipuvat murheessa ohi?

Monesti sitä kuvaa kameran linssin takaa sitä hetkeä, jota muut elävät. Ehkä joskus on vaan parempi elää itsekin siinä hetkessä, se tapahtuu vaan kerran, eikä toista samanlaista tule. Pitää uskoa, pitää uskaltaa, pitää antaa asioiden tapahtua, antaa elämän mennä ja poimia ne hetket sieltä. Elämä ei tule suunnittelemalla vaan elämällä. Kaikkeen pystyy, kun tarpeeksi haluaa ja uskoo. Joskus kannattaa hokea itselleen ”anna palaa!” ja antaa mennä täysillä.
Jokainen on just niin onnellinen, kun itse haluaa olla.

”Tartu kädestä käteen,
laula sielusta sieluun.
Kasta varpaat kylmään veteen,
Hyppää täysillä joutsenlauluun.
Sillä sinä ja minä,
niin elävinä.
Pystymme kuulemaan,
jos kuussa alkaa tuulemaan”
Pauliina

2 vastausta artikkeliin “Kuussa tuulee”

  1. Täysin sattumalta eksyin tähän blogiin mut pakko oli lukea tää teksti ja tää sain mun päivän kääyntiin. Sanoiksi puettuna jotain tosi täärkeetä elämästä ja toi biisikin puhuu kyllä niin asiasta et kylmät väreet tuli 🙂

    • Vau Kyösti, tää oli ehdottomasti yksi hienoimmista ja tärkeimmistä kommenteista, joita oon ikinä saanut! Iso kiitos! On aivan mieletöntä kuulla tollasta palautetta, kiitos ja kumarrus! Huikeeta ja aurinkoista syksyä, ihanaa kun kommentoit! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta