Muutama sana dieettaamisesta

Asia johon minä en usko. Mä en usko nopeisiin tuloksiin, enkä ihme ateriankorvaus hömpötyksiin. En usko, että yhdessä jauhopussissa ateriankorvaus pirtelöä, keittoa tai muuta vastaavaa on läheskään yhtä paljon ravintoaineita, kuin oikeassa, monipuolisessa, terveellisessä ja värillisessä annoksessa tavallista ruokaa.

Miksi dieetti on sananakin niin kaamea? Koska ihmiset pitävät dieettiä tekosyynä sille, että pysyviin tavoitteisiin pääsee nopeasti. Sen jälkeen voi palata takaisin samaan elämään kuin ennen sitä dieettiä, mutta dieetin aikana saavutetut tulokset pysyvät. Bullshit bingo on juuri alkanut, kuka haluaa pelata? Dieetit eivät todellakaan johda parempaan, hienompaan ja hoikempaan elämään niin gloorisella tavalla, kuin annetaan ymmärtää. On varmasti hienoa vetää dieettipatuukkaa napa tiristen kuukausia ja ihmetellä sen jälkeen miksi kaikki kesän grilliherkut jäävät vyötärölle ja se kauan haaveiltu ”kesäkunto” jäi sinne uimarannalle?
Koska dieettiä vedettiin tietty aika, ei loppu elämää.

Muutos on yhtäkuin ylläpidettävä elämäntapa. Jos dieettaa kaikenmaailman ateriankorvikkeilla, saa niillä korvata koko loppuelämänsä ateriat. Miten voidaan luulla, että 3 kaloria sisältävä patukka, jonka syöt lounaaksi, on sama asia kuin dieetin jälkeen lautasellinen terveellistä, oikeasti ravitsevaa ja maukasta ruokaa? Miksi vetää itsensä totaalisen äärirajoille ulkonäön vuoksi? Koska sitähän dieettaminen näillä vippaskonsteilla on, ulkonäkökeskeistä laihdutusta, koska patukkadieeteillä ei ole mitään tekemistä terveyden kanssa. Siinä saa vetää itsensä niin henkisesti ja fyysisesti piippuun, kuin vain ihminen suinkin pystyy.
Been there, done that, seen that, doesn’t work, good luck!

Poikaystäväni lähetti mulle yksi päivä kuvaviestin lööppiuutisten otsikosta ”Näin laihdut 4 kiloa kesään mennessä” ja kuvatekstinä minulle: ”Näistä tulee niin heti mieleen sinä *ja armoton repeämishymiö*”. No jopas jotain, niin tulee! Mulla irtoo naama kun nään noita uutisia ja loistavia keinoja pudottaa tietty kilomäärä tietyssä (mahdollisimman lyhyessä ajassa), ja minkä vuoksi? Kertokaa te.

Olen miljoonasti puhunut vaa’an surkeudesta. Kuka valopää sen edes keksi ja miksi? Jotta voidaan mitata kenen jouluporsas painaa eniten tai kellä on kulmakunnan isoin lehmä? Ja siitä lähdettiin vuosien varrella kehittelemään henkilövaakaa ja sitä; kuka painaa vähiten? Siis ihan oikeasti. Oon monta kertaa täällä blogissa kirjoittanut siitä, mistä paino koostuu ja miten turha sitä on mitata. Varsinkaan henkilöiden välillä, koska jokaisella se koostuu eriasioista. Juu, myös rasvakudoksesta ja lihasmassasta, mutta myös monesta monesta muusta. Miksi sitä verrata? Ketä se edes kiinnostaa? Mun tekisi mieli salilla piilottaa se vaaka ja kun joku meinaa sille astua, niin kysyä; mitä sä sillä luvulla teet? Mihin se vaikuttaa ja mitä sä siitä saat? Kuntoilulla harvemmin kun se laihtuminen ei tule, vaan suurin työ tehdään keittiössä. Fakta. Boom!

Jep, takaisin dieetteihin. Syödään minimaalisen vähän kaloreita päivässä, ei syödä oikeaa, tavallista ruokaa vaan pussiruokaa. Teennäistä ruokaa, johon on lisätty ravinteita, koska jokainen täysijärkinen tietää ettei pussillisessa jauhoja voi olla mitään luontaista. Parsakaali-kukkakaali-pähkinä-broileri-pastawokki nyt vain kaikki samassa pussissa, jauheena! Sama kun laittaisit kaikki noi blenderiin, sheikkeriin ja vetäisit treenin jälkeen. M-m-mm. Hivelee jo nyt makuhermoja kun ajattelenkin.
Entäs teillä? 
      Miksi ihmisillä on aina niin kauhea kiire? Tuloksia pakko saada mahdollisimman lyhyessä ajassa, miksi? Odottaako jokainen dieetteilijä, että mitä nopeammin laihtuu, sitä nopeammin kaikki huomaavat ja kysyvät sen mieltäylentävän kysymyksen: ”Ootko laihtunut?”. Ja siitä se ilonpäivä alkaa ja riemu repeää: ”Voi että, ne tosiaan huomas että olen laihtunut, ihanaa. Olenkin tässä kolme kuukautta meinannut joka kerta kaatua pyörällä ojaan työmatkalla, kun päässä heittää niin, ettei satulassa pysy.” Huhhei miten hienoa.

Mä en ikinä tule ehdottamaan mun asiakkaille epäterveellistä tapaa laihtua. Mun mielestä siinä ei ole järkeä, koska paino putoaa terveellisin keinoin aivan perusruoalla, jota jokainen huonompikin kokki osaa itselleen valmistaa. Siihen ei tarvita mitään poppaskonsteja eikä taikasauvoja Feniksin sulasta, vaan ihan sitä perus pottua ja muun maan mustikkaa lähikaupasta lautaselle. Muutama askel liikuntaa aurinkoisena päivänä, ja hei, siitä voi jopa nauttia. Ihan oikeasti. Siitä voi tulla elämäntapa ja paino laskee, kunto nousee ja elintaso kohenee. Jos verrataan kuuriluontoisia dieettejä ihan oikeaan elämäntapamuutokseen, sanon että ensimmäiseen pystyy ihan jokainen, jälkimmäiseen harvempi.

Painonpudotuksen, laihdutuksen, elämäntapamuutoksen, vaikka dieettamisen, jos sitä siksi haluaa kutsua, ei tarvitse olla kamalaa kuria ja natsimeininkiä. Kenenkään laihtuminen tai dieettaminen ei kaadu yhteen lasiin kuoharia valmistujaispäivänä, ystävän hääpäivänä tai jossain muussa ikimuistoisessa ja varsin ainutkertaisessa tilaisuudessa. Kun homman rakentaa järkevästi, ei tarvitse luopua jokaikisestä suupalasta ja tuijottaa vierestä joka kerta, kun itsellä on vaan jauhoja taskussa.

Kun muutos tapahtuu pikkuhiljaa, se pysyy, eikä yksittäiset herkuttelut sitä kaada yhtään mihinkään. Varsinaisella nälkäkuurilla jolla pyritään siihen ulkonäkökeskeiseen painonpudotukseen, onkin järkyttävät seuraukset. Terveydellä leikkiminen, painon kanssa jojoilu, nälkäkuurissa eläminen, kehon säästöliekille ajaminen eivät ole leikin asia. Combona räjäyttävä pankin ja luultavasti myös pakin, ja siinä saa ihmetellä miten hitossa tässä näin kävi.

Vartaloa ei ole luotu sellaiseen paastoamiseen ja sen jälkeen tolkuttomaan ahmimiseen. Nälkäkuurilla kroppa luulee ettei energiaa enää tule, ja kun sieltä fanfaarien soidessa laskeutuukin mahalaukkuun ystävä mäkkiateria, niin alkaa rasvakudoksella bileet. Sitä ateriaa varastoidaan hartaasti bileiden jälkimainingeiksi ja se varastoidaankin ystävien seuraksi rasvaksi, sillä rasva on paras energianlähteemme. Näin kroppa uskoo, että selviää seuraavistakin nälkäkuureista ja kun sieltä taas mielihalujen voittaessa ja itsekurin pettäessä tuleekin herkkupannupizza niin rasvakudoksen tankkausbileet ovat taas alkaneet.

Miksei painonpudotusta suunniteltaessa tai laihtumista halutessa voida toteuttaa sitä järkevästi? Niin ettei joulun tienoilla tarvitse kesäkuvista kaihoisasti muistella miten hoikka ja uljas sitä paahdepäivinä olikaan, mutta nyt kilot ovat tulleet takaisin kavereiden kanssa, sepäs vasta hauskaa onkin. Tai ei sittenkään.

Mä en ymmärrä miten joku haluaa laittaa oman vartalonsa, jossa elää koko elämänsä, halusi tai ei, sellaiseen on-off -suhteeseen, jossa ei suurin masokistikaan viihtyisi. Sitä omaa terveyttä ei ehkä nuorena tule mietittyä tarpeeksi, mutta nuoruuden ruokasekoilut näkyvät takuu varmasti vanhempana ja silloin toivoisi, että joku olisi keksinyt aikakoneen tai vähintään huudellut järjenäänen perään nuoruudessa. Jos joku vielä kysyy mitä mieltä mä olen kaikenmaailman häädieeteistä tai tv:n tappolaihdutus-sarjoista, niin miettikää miksei koskaan ”puoli vuotta kuvausten jälkeen” jaksoja ole olemassakaan?


Miten on niin vaikeaa tajuta ettei onneen ole oikotietä. Onko Cheek ainut, joka sen tietää?

Pauliina

4 vastausta artikkeliin “Muutama sana dieettaamisesta”

  1. Loistava postaus! Ihanaa, että joku muukin käy kierroksilla dieeteistä! Kyllä ravitsemussuositukset on tutkittu ja tehty ihmisen fyysistä ja henkistä terveyttä edistämään. Nekin suosittelevat välillä herkuttelemaan, mikä on hyvä muistaa. Dieetit vain rasittavat mielen ja kehon hyvinvointia.

    • Kiitos Ano! Täysin samaa mieltä. Ihan omasta kokemuksesta ja koulutuksesta johtuen pistää verenkiehumaan kaikki dieetit. Samalla ne johtaa epäonnistumiseen, itsenä ruoskimiseen ja "nyt mä tsemppaan" -asenteeseen ja kierre on siinä. On hyvä herkutella toisinaan, kun kaikkea itseltään ei voi kieltää 🙂
      Kiitos kommentistasi, reipasta torstaita! ♡

  2. Ihan huippupostaus, niin totta joka sana! Itsekään en usko ateriankorvikkeilla laihduttamiseen,
    eihän siinä mitään opi terveellisestä syömisestä. Kun sitten palaa normiaterioiden pariin, niin
    melko varmasti paino lähtee jälleen nousuun.
    Pauliina, olet niin fiksu nuori nainen, sinulta on paljon opittavaa. Kiitos mainiosta blogistasi <3

    • Lämmin kiitos ihana Teija ♡ Kommenttisi lämmitti sydäntä todella kovasti ja sai leveän hymyn kasvoille! Kiitos Teija!
      Olet ihan oikeassa, terveellisesti syöminen on myös oppimista! Nämä kauniit sanasi muistan aina! Aurinkoisia kevätpäiviä! ♡

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta