Minä ja mun vartalo

Tungen lusikkani soppaan, josta tuntuu kaikkien nyt kirjoittavan. Omasta vartalosta, sen hyväksymisestä, siihen liittyvistä ristiriidoista ja rakkaudesta. Ja joskus jopa vihasta.

Mä liikun paljon, syön terveellisesti ja säännöllisesti, mutta oi kuinka paljon olen aiemmin osannutkaan vihata omaa vartaloani. Paksuja reisiä, ällöttävää vatsaa, litteitä ja muodottomia pakaroita, riippuvia alleja sekä pieniä tissejä. On sitä kuulkaas ala-asteella tungettu sukkia rintsikoihin ja illalla rukoiltu kapeampien reisien puolesta, koskaan niitä saamatta.
Miksi kaikki muut tuntuvat hyväksyvän mun vartalon, mutten tee sitä kuitenkaan itse?

Kuulin eräältä hyvältä ystävältäni eräs kaunis päivä kommentin: ”Sullahan on täydellinen kroppa!”, joka herätti mut ajattelemaan mun omaa vartaloa ja ylipäätänsä ihmisten suhtautumista omiin vartaloihinsa. Sellainen vartalo, jonka minä nään täydellisenä vartalona on sen kantajan mielestä keskinkertainen, epätäydellinen tai sellainen, josta löytyy paljon viilattavaa. Miten vartalon kantaja ei koskaan ole täydellisen tyytyväinen omaan vartaloonsa? Juontaako se juurensa suomalaisesta kulttuurista, ettei osata olla itsekkäitä tai jos on tyytyväinen vartaloonsa ja kantaa sen ylpeydellä ja sen oikeuttamalla arvostuksella, se tekee meistä itserakkaita paskoja? Miksi itseään ja vartaloaan rakastava ihminen, useimmiten nainen, leimataan itserakkaaksi, jos on sinut itsensä kanssa?

Jestas miten oudolta ja lähes humoristiselta kuullostaa, että jonkun mielestä mulla on täydellinen unelmavartalo. Itse kriiseilen toisinaan vartaloni kanssa, koska säännöllinen kovaa treenaaminen on mukanaan tuonut lihasta. Lihasmassa painaa enemmän kuin rasvakudos ja ainakin mun tapauksessa on muodokkaampaa, etenkin tuolla takalistossa ja niissä reisissä. En olisi niihin toivonut yhtään lisää, mutta minkäs teet, kun näin on jossain suuremmassa hallituksessa päätetty. Mä en halua luopua mun lihaksista, koska ne auttavat mua jaksamaan. Niiden ansiosta mä jaksan tehdä asioita, olen energinen, jaksan kävellä, juosta, touhuta ja liikkua. Jos niiden lihasten muodostuminen laittaa mun housut vaihtoon ja oman vartalon hyväksymisen koetukselle niin bring it on, try me!

Mä en liiku ulkonäkökeskeisistä syistä, ne on sivutuotteita. Mä liikun, urheilen ja syön hyvin, koska niistä tulee mulle kokonaisvaltaisesti hyvä fiilis. Mä jaksan arjessa paremmin, mä haluan olla esimerkki mun pienelle lapselle, joka oppii kaiken multa, rakentaa käytöksensä mun esimerkistä. Mä haluan edistää terveellistä suhtautumista ruokaan, liikuntaan ja omaan vartaloon. Pojalleni oma vartalo tuskin tulee olemaan niin kriittinen ja henkinen helvetti, kuin esimerkiksi tytöille nykymaailmassa. TV-ohjelmat kehottavat luopumaan lihaksista hoikemman vartalon vuoksi ja nuoret tytöt vaikuttuvat tästä. Olen järkyttynyt. Lihakset ovat tervettä vartaloa, jotka auttavat luita pysymään kunnossa, koko kroppaa pysymään kunnossa. Ne suojaavat ja ehkäisevät. Ne ovat tukipilari kaikelle hyvinvoinnin rakentamiselle vartalossa. Jos joku koskaan pyytää laihuuden nimessä teitä luopumaan lihaksistanne, niin unohtakaa se touhu välittömästi. Se ei tule koskaan olemaan sen arvoista.

Jopa mulla hyvinvoinnin ammattilaisena on kestänyt vuosia kehittää ajatusmalliani sen mukaiseksi, että rakastaisin itseäni. Rakastaisin itseäni terveellä tavalla. Haluan olla esimerkki ja kannustava esimerkki nuorille, jotka haluavat laihduttaa, koska vihaavat omaa vartaloaan. Se viha ei katoa kilojen myötä. Se katoaa omaa ajattelua muuttamalla. Omaa vartaloa pystyy halutessaan muokkaamaan liikunnalla ja oikeanlaisella terveellä ruokavaliolla, mutta se inho omaa vartaloa kohtaan ei tapahdu minkään välineen kautta, vaan oman asenteen kautta.

Laihuus ei ole se, joka vie elämässä pitkälle. Ulkonäkö ei ole se, joka pitää hengissä. Terveys, hyvinvoiva kroppa ja mieli ovat ne avaimet tässä asiassa. Huominen on aina hyvä päivä aloittaa alusta, muuttaa pieni asia, omassa ajattelussa.
Huomiseen pystyy aina vaikuttamaan.

Miten moni virheellisesti ajatteleekaan, että ihmiset muodostavat käsityksensä toisista ihmisistä ulkonäön perusteella. Todellisuudessa ulkonäkö kertoo ihmisestä hyvin vähän. Se voi kertoa arvoista, muttei persoonasta ja persoona on se, jolla on oikeasti merkitystä. Ei kukaan valitse ystäviään ulkonäön perusteella, vaan sen, miten kemiat kohtaavat.
      Mua ihan oikeasti pelottaa nuorten tyttöjen puolesta, miten haavoittuvaisia nuoret ovat ulkopuoliselle vaikutteille. Poikien kommenteille, median syöttämälle kuvalle, ”kavereiden” painostukselle. Mitään muutosta ei omaan vartaloon tulisi tehdä, jos se halu ei lähde itsestä. Mulla on aina ollut pienet tissit, enkä koskaan ole sen kummemmin niistä kärsinyt. Jos olisin joskus halunnut hankkia niihin täydennystä, olisin tehnyt sen omasta tahdostani, en todellakaan kenenkään muun painostuksesta tai kommentista loukkaantuneena. Ja niin sen kuuluisi ollakin.

Kukaan ei voi tulla teille kertomaan millainen kroppa teillä tulisi olla. Vain te itse voitte siihen valintaan vaikuttaa – ei kukaan muu. Koko lopun elämää teillä tulee olemaa vain ja ainoastaan se yksi vartalo, jossa te elätte. Valinta jää teille haluatteko vihata sitä lopun elämää vai oppia rakastamaan sitä? Mä päätin opetella rakastamaan. Ei ole kuulkaas ollut helppo tie, enkä sano, että olisin tästäkään koulusta vielä valmistunut. Se viha ei anna mitään, mutta se rakkaus kasvattaa ja opettaa. Se opettaa ainakin sen, ettei mua oo luotu olemaan kenenkään toisen näköinen. Täyttämään kenenkään luomaa mallia tai illuusiota. Mut on luotu olemaan minä ja mä voin päättää haluanko olla paras versio itsestäni vai tuskastua ja ahdistua vihaani jokapäivä.
Valitsin ensimmäisen enkä hetkeäkään vaihtaisi.

Leppoisaa ja rauhallista sunnuntaita Ystävät ♥

Pauliina

5 vastausta artikkeliin “Minä ja mun vartalo”

  1. Todella hyvä kirjoitus 🙂 sulla on kyllä upee kroppa. Mulla pn tällä hetkellä viha suhde kroppaani kohtaan talvella tulleiden kilojen takia.Ihmetten kovasti miksi päästin itseni tähän kuntoon ja annoin kilojem tulla ja lihasten häviä.Oliko ne jäätelöt ja rasvat tän arvosia no ei.Rehellisti jos en olisi ollut viime kesänä liian kriittinen ja ahne laihdutuksen takia niin olisin varmaan jatkanut liikuntaa.Kuitenkin rankan laihduttamisen jälkeen kulmakarvojen ja hiusten lähtö masennutti niin paljon etten enää halunnut liikkua.Toivon ettei tällä kertaa mene painon tiputtaminen päähän.

    • Kaunis kiitos ihana Marika ♥ Voi kauhea, kuullostaa tosi rajulta tuo sun viime kesä! Kannattaa aina pohjata laihdutus pysyväksi muutokseksi, kuten varmaan tiedätkin ja ettei kaiken tarvitse tapahtua heti, vaan pikkuhiljaa. Silloin ainoastaan voidaan taata turvallinen ja terveellinen painonpudotus. Sulla on kyllä upea kroppa, etkä laihdutusta edes tarvitse. Rakasta kehoasi ja ravitse sitä oikein, sieltä kumpuaa myös henkinen hyväolo. Tsemppiä ja voima halit! Olet ihana!

    • Suurkiitos JaanaJemina!! ♥ Poikaystäväni on varsinainen valokuvaaja ja silmää löytyy, kunhan mä en neuvo! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta