Pakkolomaa treenistä

Pakkolomaa treenistä vähintään kolme päivää. Tätä en osannut odottaa. Mulle on kehkeytynyt erittäin paha nielutulehdus tässä jossain matkan varrella ja lääkärin määräyksestä treenikengät jää nyt kaappiin vähintään kolmeksi päiväksi. Blogia kauan seuranneet tuntevat ja tietävät tuskani, että tämä on mulle paljon ja tulen pyörimään kotona neljän seinän sisällä kuin kuivausrumpu.

Jokatapauksessa korostan aina terveyden ehdoilla treenaamista, joten tässäkään en tee poikkeusta. Jos joku minua oppineempi ja fiksumpi haluaa treenikenkäni hetkeksi asettaa aloilleen ja tyrkätä antibiootit tämän tytön taskuun, niin en laita vastaan. Omaa terveyttäni en ole valmis uhraamaan treenillä tai liiallisella urheilulla, jos en ole täysin kunnossa, vaikka se pääkopalle haasteita aiheuttaakin.

Mulla oli ihan loistava draivi nyt treeneissä menossa ja huomasin tuloksia tulevan, joten tottakai hieman harmittaa höllätä ja maata jalat sohvalla vähintään kolme päivää, mutta tässä kohtaa painaa järki treenikassia enemmän. Jos mä lähden nyt keulimaan, enkä usko mitä mulle on sanottu, niin en vaaranna kuin oman terveyteni ja todista tyhmyyteni. Sairausjakso saattaa pidentyä enkä usko treeninkään kulkevan lintusen lailla, jos sairaana treenaan, se kun ei koskaan ole tarkoitus.

Vaikka harmittaakin, niin aina löytyy hyviä puolia. Saan ottaa rennosti nämä kolme päivää treenin osalta, levätä, hoitaa muita työjuttuja ja opetella sitä mulle haasteellisinta; olemaan tekemättä kokoajan jotain. Mulla oli niin rempseä lääkärikin, ihan kuin hän olisi ollut isäni ja tiennyt millainen Duracell-pupu olen ja käski minun pysyä paikallani ja varmisti vielä sanomalla: ”Ymmärrätkö, et tee yhtään mitään?”. Sen verran totinen ja pelottavan näkönen setä, että pakko uskoa ihan hurjasta auktoriteetistäkin.

Nyt kuvien muodossa palataan aurinkoiseen lauantai-päivään. Mulle tulee niiiin hurjan hyvä mieli näitä kuvia selaillessa ja ihastellessa Turun kauneutta. Turku on kyllä ehdottomasti mun lemppari kaupunki keväällä ja kesällä kun luonto ja iloisella puheensorinalla maustetut ihmiset heräävät koloistaan värittämään jokirantaa. Toivottavasti teillekin välittyy näistä niin keväinen, leppoisa, aurinkoinen ja huoleton fiilis, kuin mullekin…
Kyllä näiden kuvien voimalla yhden lasillisen vettä saa alas, vaikka itken joka kulauksella, kun sattuu niin paljon. Minne se kipukynnys jäi? Ja miksei antibiootit ole ihmelääkkeitä ja auta salamana vaivaan kuin vaivaan?

Löytyykö lempparikuvia? Eikö ole kaunista? Ihanan heräävä kevät, vai pitäisikö sanoa kesä, kun kesäkuun alkuun on kaksi viikkoa? Minne se kevät oikeastaan katosi niin yhtäkkiä?

Aurinkoista maanantai-iltaa hemmot ♥

Pauliina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta