100

Mulla on blogia takana 100 postausta. En tiedä pitäisikö sano ”jo” vai ”vasta” sata. Tuntuu, että olen kirjoittanut blogia ikuisuuden, mutta silti ajattelen, että vasta aloitin. Totuushan varmaan on, että ollaan vasta vauvan tohveleissa tätä maailmaa, joka on ihan omanlaisensa, blogi-maailma, josta mulle on jo kehittynyt tietynlainen kuva. Tai ehkä pikemminkin ne ääriviivat, jonka sisälle tätä hommaa vasta väritellään.

Oman blogini myötä olen päässyt bloggaamaan Turun Sanomien Hyvinvointi sivustolle. Tämän vuoden alkupuolella minusta tuli Turun Sanomien bloggari, aika hurjaa! Turun Sanomien myötä ajattelen hommaa vielä suuremman kaavion kautta, kuin tätä omaa pientä blogiani. TS:n blogiani lukee muutama lukija vielä enemmän kuin omaani ja tunnen olevani vastuussa siitä, mitä sinne kirjoitan. Tottakai haluan kantaa vastuun myös omasta blogistani ja sen sisällöstä.

Molemmat blogit ovat mulle kuin lemmikkejä tai melkeimpä lapsia, joista haluan pitää huolta aidolla rakkaudella ja huolellisuudella. Haluan panostaa blogeihini kaikkeni ja tätä kautta teen myös itseni joka kerta onnelliseksi ja tyytyväiseksi, kun voin olla työhöni täysin tyytyväinen.

Haluan uskoa, että blogimaailmalla on vielä paljon annettavaa mulle. Olen tähän astisella blogiurallani saavuttanut jo valtavasti omasta mielestäni. Olen saanut tehdä yhteistyötä erilaisten ihmisten, yritysten ja kampanjoiden kanssa sekä arvostanut jokaikistä suuresti! Kuten myös niitä ehdotuksia joita mulle on yhteistyö mielessä tarjottu.

Olen suuresti kiitollinen myös jokaikisestä kommentista jonka te olette jättäneet. Kommentit on yksi niistä asioista, jotka tekee tästä hommasta niin mahtavan! Olen iloinen niistä sähköposteista, joita olette lähettäneet, kiitos niistä kaikista ♥

Paljon on mahtunut täyteen sataan, mutta paljon on vielä saavuttamatta. Mä haluan jotain kautta edetä mun blogilla ja pyrkiä myös itse kehittymään. Haluan kehittää blogiani, tapaani kirjoittaa ja ilmaista asioita. Valokuvaus on lähellä sydäntäni, mutta siinäkin on vielä paljon viilaamisen varaa. Haluan kaiken tämän ohella kehittää itseäni hyvänä personal trainerina ja ammattini kautta tuoda teille ajankohtaista lukemista hyvinvoinnista, ravinnosta ja liikunnasta, totuttuun tyyliini.

Jokaisella postauksella haluan avata hieman enemmän itseäni, elämääni ja sitä, kuka oikeasti olen, millainen mä olen. Kirjoittamalla on joskus vaikeaa kuvailla sitä tiettyä tunnetta tai piirrettä minussa, mutta siinäkin kehittyy. Uskon, että pitkäaikaisimmilla lukijoillani on jo jonkinlainen käsitys, millainen hemmo se täällä näppäimistöä paukuttaa.

Vitsi miten olenkaan nauttinut jokaikisestä julkaisustani, jokaisesta teidän kommentista ja sähköpostista. Ideoistanne ja kannustuksestanne. Ikäviltä kommenteilta olen onnekseni välttynyt, eikä kenenkään tarvitse nytkään salaista sana-arkkuaan avata ja suoltaa tänne mun luettavaksi, jos ei mitään asiallista ole odotettavissa. Mulla on tosi hyvä näinkin ♥ Tulisesta temperamentistani johtuen, hieman ehkä myös impulsiivisuudestani, en halua ikäviin kommentteihin edes vastata, jos niitä eteen tällä tiellä sattuu. Siinä molemmat pahoittavat mielensä, kun minä avaan salaisen sana-arkkuni. Se ei ole koskaan mun tarkoitus, täällä blogi-maailmassa, eikä oikeassa elämässä. Blogin takana kun häärii kaikesta tulisuudesta huolimatta rauhaa rakastava, joskus hieman hippimäinen ja ikuisen positiivisuuden perikuva Pauliina, jolle näiden blogien kirjoittaminen on rakas harrastus ja työ. Joskus toivottavasti vielä enemmän työpainotteinen, kaiken kuvaamisen ja muun työn ohella.

Haaveita on oltava ja niiden perässä juostava. Olen oikein onnellinen pienestä blogistani ja näistä sadasta askeleesta kohti unelmaani.

Millainen teidän matka on mun kanssa ollut? Oletteko oppineet uutta? Kypsyneet vai motivoituneet? Mistä teidän unelmat ja haaveet koostuu? Aina on hyvä haaveilla, joten nyt niitä haaveita ja unelmia jakamaan mun kanssa!

Pauliina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta