Ohi on – Iskelmä festivaali

#kesänparastapahtuma on nyt kokonaan takana päin ja suurimmasta väsymyksestäkin selvitty. Jospa tästä palautuisi normaaliin elämään ja normaalin ateriarytminkin pariin. Tuntuu, että kroppa meni aivan sekaisin neljästä päivästä. En tiedä onko se tämä vahuus, vai ne järkyttävän namit hampparit, joita tuli muutama maistettua.

Seuraavaksi siis luvassa postausta siitä, miten tarttua jälleen tuumasta toimeen ja unohtaa juhla taakse. Arki astuu kuvioihin nyt, joten viimeisen kerran kiva fiilistellä ihanaa festaria, johon ensi vuonna taas suunnataan! Viimeiset kuvat Iskelmä festareilta, saatte huokaista helpotuksesta, jos festarihöpötys ei napannut, nämä ovat vikat! Joko ootte ihan täynnä?

Ihania kesäpäiviä mussukat!
Ps. Uusia tuulia ja paljastuksia pian luvassa… STAY TUNED!

Se on se Siltsun tosifani

Vaikka otsikko viittaa Siltsuun, niin aloitetaan Neljänsuorasta! Eli perjantaina oli meidän festareiden niin sanottu ”pääpäivä”. Päivä festareiden keskellä ja mun mielestä parhaimmat artistit, kaikki mun lempparit samana päivänä, samalla lavalla.
En edes muista koska oon alkanut fanittaa Neljänsuoraa, onhan mulla olemassa yhteiskuvakin poikien kanssa. Otettuna mun entisen työpaikan keittiöstä, haha. Tuolla mä sit hypin ja pompin ja lauloin huusin äänihuuleni verille ja äänen toistamiseen viskibassolle. Mutta hauskaa oli ja musta ainakin huomasi, että sydän sykkii vahvasti tälle bändille ja heidän kauneille biiseilleen.

 

 

Mitäs sitä sitten tähän väliin sanoisi. Jari Sillanpää. Tarviiko sanoa muuta? Jostain kumman syystä osasin jokaisen biisin alusta loppuun ja pakkohan niitä oli huutaa ja hyppiä varpaat verille. Sillä, että ollaan kuunneltu Siltsun uusin levy noin kolme miljoonaa kertaa alle puolessa vuodessa, luonnollisesti ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Kauniista ja kantavasta lauluäänestäni, metrin pompuista, riemuidiootti -ilmeestä tai muuten vaan yli-innokaasta olemuksestani johtuen leimaudun Siltsun tosifaniksi, joka laulaa jokaisen laulun alusta loppuun. Hyppii ja ilakoi kun mielipuoli ja hyperventiloi kun on niiiiin pirun siistiä! Miten ne kaikki 10 000 muuta ei osanneet juuri yhdenkään uudemman laulun sanoja, mutta mä vedän ne kylmiltään vaikka väärinpäin?

 

Viime vuoden yleisötanssista Gangnam Stylestä inspiroituneena, tänä vuonna lavalla oli järkkärit Siltsun taustatanssijoina kyseisessä kipaleessa. Kuka muu saa moisen shown aikaan kuin Jari? You tell me.

En tiedä mikä herkkyyskohtaus muhun iski Yön Ihmisen Poika -biisin aikana kun Jani Klemola astui lavalle laulamaa Ollin kanssa. Kyynelehdin kuin pieni lapsi ja en edes tiedä miksi. Mutta vitsi se oli hienoa kuultavaa!

Oon nyt hehkuttanut tässä jo niin montaa artistia, että en pysty enää lopettamaan. Pakko vielä mainita Juha Tapio. Alusta asti matkassa mukana olleet tietävät mun rakkauden Juha Tapiota kohtaa ja miten ois ihanaa kuljettaa Juhan figuuria taskussa, joka laulaisi.

No nyt kolmen biisin ajan itkin taas. Kuullostaa ihan hirmu hauskoilta festeiltä, kun tän postauksen pääskeema on ollut mun kyynelehtiminen. Missään muualla ei ole niin hyväsydämisiä ihmisiä kuin Iskelmä festeillä! Nyt mua tuli lohduttamaan tuntematon nainen, sen jälkeen hänen mies ja tämä pariskunta tuli vielä kaksi kertaa uudelleen halaamaan mua, että onhan kaikki hyvin. Vakuutin että on, koska en itsekään tiedä mitä tässä itken. Aivan ihanaa huomata, että välittäviä ihmisiä edelleen on olemassa.

Oon itkenyt silmäni turvoksiin, huutanut äänihuuleni riekaleille, varpaat ovat verrattavissa muusiin, jalat huutaa hoosiannaa ja kroppa kertoo erittäin hyvin syödyistä neljästä päivästä, mutta hauskaa oli! Nyt näitä festarihaavoja parannellaan vuosi, ja sitten taas mennään.
Kiitos ihanalle seuralle, tiedän kenen kanssa lähteä ensi vuonna liikkeelle ♡

Yksi festaripostaus ehkä vielä tulossa ja sen jälkeen mietitäänkin miten tästä turvotuksesta selvitään…