All of me loves all of you

Yksi mun ehdottomista lempikappaleista ikinä. Viime syksy antoi tuolle biisille myös uuden merkityksen, kun poikaystäväni polvistui eteeni tuon biisin soidessa taustalla ♥ Tuon kappaleen sanat kertoo sen kaiken oleellisimman. Kaikki minussa rakastaa kaikkea sinussa. Siitähän rakkaudesta on kyse, toisen rakastamisesta sellaisenaan kuin se toinen on. Kunnioittamista, arvostamista, tukea, turvaa, rakkautta. Ja kaikkea sitä, mitä se rakkaus kätkee sisälleen.

Mä koen jokapäivä olevani maailman onnellisin ihminen, koska olen löytänyt sellaisen ihmisen viereeni, kuin mun poikaystävä on. En koskaan olisi parempaa voinut edes kuvitella, enkä tämänkaltaisesta suhteesta unelmoida. Tää on osa sitä satua, jonka mä aina halusin tulevan todeksi ja eräänä päivänä huomasin, että se satu todella oli muuttunutkin todeksi, poikaystäväni ansiosta. Hän on samalla paras ystäväni, poikaystäväni, lempi-ihmiseni ja vankka kallioni sekä tsempparini.

Olen onnekas, kun joka aamu saan meikittömänä pörröpäänä herätä hänen vierestään ja hän pitää minua maailman upeimpana naisena kaikesta huolimatta. Huolimatta siitäkin, että tällä hetkellä allekirjoittanut makaa ränsistyneenä kotivaatteissa olohuoneen sohvalla romantisoimassa tätä tekstiä, tollot molemmissa poskissa viisureiden poistosta muistuttaen. Näytän hamsterilta, joka ei edes itse tajua ettei sinne poskiin näin paljon tavaraa mahdu ja edelleen olen poikaystäväni silmissä suloisin olento, jota maa päällään kantaa. En voi muuta kuin hymyillä ♥

Lauantaina siis koitti hartaasti odotettu päivä. Rakkaan enoni häät. Koska kaikki on nykyään stalkattavissa Facebookissa, olin sieltä jo pitkään stalkannut enoni kaunista ja upeaa naisystävää. Facebookhan tursuaa heidän siirappista ja hunajaista rakkaustarinaansa. Kynttilän loisteessa vietettyjä illallisia, retkiä, ulkomaan reissuja, vaihdettuja suukkoja ja rakastavia katseita.

Odotin parin näkemistä livenä, vaikka oli käynyt jo hyvin selväksi, että he ovat luodut toisilleen. Heillä on hyvä olla yhdessä, hyvä olla toistensa kanssa. He viettävät aikaa yhdessä, he luovat romantiikkaa olemalla he ja he jakavat julkisesti rakkauttaan sanojen ja kuvien kautta. Tämän kaiken voi sanoa pelkän Facebook -feedin perusteella. Rakkautta ja onnea voi latoa mihin tahansa SoMeen, mutta rakkautta ja onnea ei voi näytellä. Sitä ei voi esittää eikä pakottaa. Ja sellaista aitoa rakkautta ja onnea me päästiin todistamaan lauantaina, kun ihana pari sanoi toisilleen tahdon.

Komea sulhanen, upea morsian. Aivan mielettömän kauniit puitteet, juurikin vielä sellaiset puitteet, jotka iskivät erityisesti mun silmään ja omaan tyyliini. Olin haltioissani. Juhlapaikka oli hieno, koristelut ihania ja tunnelma aidosti iloinen ja onnellinen.

Mä rakastan häitä. Mä rakastan sitä, kun saan olla osana mulle tärkeiden ihmisten hääpäivää, saan olla jakamassa heidän onneaan, heidän tarinansa alkua ja suurinta hetkeä. Koristelut olivat mielestäni todella hienot, valkoista, kimallusta, hillittyä, tyylikästä, mutta silti tunnelmallista. Juuri sitä, jolle mun sydän huutaa lujaa ”JOOOO!”. Mutta kaikesta muusta huolimatta, kaikkein kauneimman tästä juhlasta teki tietysti hääpari.

Parit voivat olla onnellisia yhdessä, mutta kaikki eivät hehku sitä ulospäin. Tästä kauniista hääparista näkee kilometrien päähän, kuinka lujasti he toisistaan välittävät. Kuinka lempeästi he toisiaan katsovat ja koskettavat. Kuinka palavasti he halusivat pitää toisiaan kädestä, kuinka se kaikki tunne välittyy ulospäin. Yksi katse, niin sokeakin pystyi päättelemään, että noi on niiiiin rakastuneita, sydämet silmissä, kuin hedelmäpelissä. Se katse on ainutlaatuinen.

Kaikilla sitä katsetta ei ole, ja kaikki sitä välttämättä eivät koe. Mä uskon, että se katse kertoo sielunkumppanuudesta, aidosta onnesta. Siitä, että jokaisella katseella rakastuu uudelleen, jokaisella kosketuksella haluaa varmistaa sen toisen olevan siinä vierellä, ihan lähellä. Sitä mä nään, kun mä katsoin N ja K:ta. Sellaista rakkautta, jota kaikki pienet prinsessat lapsuudessaan odottavat. Sitä, jonka jokainen haaveilee jonain päivänä löytävänsä.

Mä herkistyn aina häissä. Vaikka olisin päättänyt, että en itke, mutta kun morsian ilmestyy valkoisessa unelmassaan käytävän päähän ja kävelee hitaasti kohti sulhasta, niin totean päätökseni aina epäonnistuneen. Muutama ilon ja herkistyneisyyden kyynel valahti nytkin poskelleni, kun kuvankaunis morsian asteli kohti alttaria.

Siinä on vaan jotain selittämätöntä taikaa, kun kaikki seisovat hiljaa, katseet käännettynä kohti morsianta ja jokaisen suu loksahtaa auki. Taas kävi niin. Siitä se hääparin yhteinen purjehdus kohti avioliiton satamaa alkoi. Vaikka kirkko on niin jäykkis paikka ja siellä kukaan tuskin pystyy olemaan täysin oma itsensä ikinä, niin niinkin jäykässä paikassa morsiusparin katseiden kohdatessa siinä oli sitä jotain. Jännittynyt hymy, jännityksestä kovettunut olemus, mutta onnesta loistavat silmät.

En voisi olla onnellisempi tämän ihan mielettömän upean parin puolesta ♥ Kiitollinen siitä, että sain olla paikalla juhlimassa heidän tärkeää päiväänsä ja olemalla osa heidän muistoaan tästä kauniista hääjuhlasta.

Oli naurua, iloa, huumoria. Onnen kyyneleitä, onnellisia katseita, suudelmia. Salaman räiskettä, täpötäysiä vatsoja ja kuplivaa. Kaikkein ihaninta oli huomata, miten paljon itse hääpari nauroi illan aikana ja tästä päätellen päivä oli heille onnistunut ja ikimuistoinen. Se on kaikkein tärkeintä.

Mulle myös täysin uusi kokemus oli päästä kuvaamaan häitä. En siis ollut häiden virallinen kuvaaja, mutta rakastin omaa harrastekuvaustani ammattimaisella intohimolla. Olisikin upeaa päästä häihin useammin kuvaamaan ihan oman kokemuksen vuoksi, jotta oppisi lisää omasta kamerasta, sen käytöstä ja kuvaustilanteista. Palkkioksi tottakai antaisin hääparille kuvat ja tekisin työn ilmaiseksi. Tätä kuvausintohimoa ei tukahduta mikään!

Tämä alimmainen kuva on yksi mun ehdottomista lemppareistani. Häätanssin lopuksi ilmaan räjähti valkoista paperihippua, joka mielestäni oli aivan ihana ja erilainen idea! Ehkä me poikaystäväni kanssa lainataan tätä ideaa jonain päivänä meidän omiin häihin… Sanoo nainen, joka ei koskaan halunnut naimisiin, koska ei uskonut avioliittoon.  
Niin sekin päivä vaan tuli, kun sain pyörtää puheeni, koska löysin ihmisen, joka sai mut uskomaan siihen ♥

Vielä kerran, paljon onnea rakkaat! ♥

Pauliina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta