Rentoa elämää

Joskus herään itsekin siihen tunteeseen, että oon välillä vähän ponnari kireellä ja suu mutrussa kuin rusinalla, vaikka siihen ei olisi edes mitään syytä. Tämän huomaa yleensä silloin, kun en ole päässyt treenaamaan ja purkamaan energiaani tekemiseen ja hikoiluun.

Tässä on nyt enemmän tai vähemmän kolme viikkoa mennyt sairastellen, angiina kiusasi kaksi viikkoa ja nyt kolmannen viikon viisauden hampaiden poistot. Ai miten niin nyt on ponnari pinkeenä?
On ollut vaikka minkälaista treenikärpästä ilmassa, mutta kaikki oli lätkästävä lääkärin määräyksestä. Sehän on nyt selvää, että lääkärin tuomiota uskoo myös tämä duracell ja silloin pysytään visusti kotona eikä kirmailla lenkkipoluilla tai nostella rautaa uusilla salihanskoilla!

Mitä oon oppinut sen aikana, kun oon joutunut olemaan kotona, vähemmällä treenillä? Sen lisäksi ettei se sovi mulle, niin ainakin sen, ettei omia ajatuksia pääse pakoon treenaamalla. On opittava kohtaamaan ne ajatukset joita juoksee kokoajan tekemällä pakoon ja käytävä ne läpi. Muuten se tulee olemaan kilpajuoksua just niin kauan kunnes ne saa sut jossain vaiheessa kiinni ja nehän saa. Voi kuinka voisinkaan kertoa miten monesti tätä kissa-hiiri -leikkiä on itse tullut leikittyä ja aina hävittyä. Että miten inhoankaan häviämistä!

Loppupeleissä nuo tunteet ja ajatukset joiden kanssa on pakko opetella olemaan sinut, on ne kaikkein opettavaisimmat. Mietin edes vuoden taaksepäin, mitä kaikkea yhdessä vuodessa onkaan oppinut itsestään ja omista ajatuksistaan. Jos vuosi sitten olisin tiennyt tämän kaiken, oisin silloin jo höllännyt ponnaria ja antanut mennä vain go with the flow.

Oon joskus bussin penkistä lukenut, että ainoastaan kuolleet kalat menee virran mukana ja mä olen just sellanen kala, joka haluaa aina pyristellä vastaan, viimeiseen asti, kunnes lopussa tajuan että aiemmin kun olisi höllännyt, kaikki olisi sujunut paljon iisimmin. Kannattaa kokeilla. Tällä en nyt tarkoita työn tekemistä, treeniä tai mitään muutakaan, jossa kuuluu motivaation ja sydämen olla täysillä mukana, vaan sellaista yleistä nipottamista, johon välillä valitettavasti allekirjoittanutkin sortuu.

Useammassa vuodessa oon oppinut hölläämään ja nauttimaan elämästä. Kaikkea ei tarvitse aina pinkoa tai pingottaa. Asiat tapahtuu niinkuin niiden kuuluukin. Omalla tsempillä, ahkeralla työllä, motivaatiolla ja etenkin asenteella voi auttaa asiaa, mutta viime kädessä jotkut jutut ei vaan ole meidän ulottuvissa, eikä niiden järjestymiseen voida edes vaikuttaa.

Vähemmällä nipottamisella ja pinkoilulla saa itselleen paremman olon. Ei kokoajan ahdista tai tuskastuta joku asia tai se ei jyllää takaraivossa. On vapauttavaa joskus vaan ottaa rennosti. Jättää murheet ja ajatukset kotiin, vetää lenkkarit jalkaan ja painua pihalle. Se toimii ainakin mulla, entäs teillä?

Olen tällä hetkellä sellaisten asioiden äärellä, että ne voi viedä mut ihan minne vaan. Juuri sinne, minne olen aina halunnutkin. Ne voi olla myös viemättä. Oon itse tehnyt parhaani ja aion jatkossakin tehdä. Oon se periksiantamaton tyyppi, joka ei suostu luovuttamaan ja jokaisen tappion jälkeen hymyilee silti edelleen. Ei se elämää ole niin vakavaa ja jos siitä tekee, niin koko tämän elämän idea menee hukkaan, koska mä uskon, että elämän tarkoitus on olla onnellinen tässä leikkikentässä, johon meidät on tiputettu.

Yleensä tälläiset ”vuoden aikana” -postaukset tehdään vuodenvaihteessa, mutta koska mä olen se kala, joka ui vastavirtaan, niin teen sen nyt.

Viimeisen vuoden aikana olen oppinut, että…

…harva asia on niin suuri murheenaihe, kuin mä aluksi luulen.
…mä luon itse itselleni stressitasot, joten pystyn irtautumaan niistä myös itse.
…yksi elämän tarkoitus on löytää tälläinen parisuhde, jossa mä elän.
…en vieläkään osaa yhdyssanoja tai niiden sääntöjä ja kysyn niitä usein äidinkieli-nerolta ystävältäni.
…mä voin saavuttaa mun elämässä kaiken minkä haluan.
…asiat järjestyy.
…mä uskon itseeni ja omaan tekemiseeni. Ja jos en tiedä tai osaa niin otan selvää.
…virheet ei kaada maailmaa tai mun elämää.
…oon hyvä siinä mitä teen ja rakastan sitä.
…ponnarin ollessa kireällä, sitä kannattaa löysätä niin elämä on taas nautinnollisempaa ja kivempaa!
…turhista asioista stressaaminen/nipottaminen ei auta.
…mussa on piilossa sellanen Zen -puoli ja sellanen maailman rauhaa ja sielujen sympatiaa toivova hippi.
…ihmisten auttaminen on mun juttu.
…kirjoittaminen ja valokuvaaminen on totally mun juttu.
…haluan kehittyä siinä mitä teen ja olla vielä parempi.
…löydän hyvää ja ihanaa joka päivässä kun katson ympärilleni.
…onni asuu meillä ja just tässä elämässä ♥

Pauliina

4 vastausta artikkeliin “Rentoa elämää”

    • Kiitos Reetta! Tulee niin täydellinen kesä näistä kyllä mieleen ja Naantali on aivan upea kesäkaupunki ♡

  1. Ihana, ihana postaus <3 Nämä viisaat ajatukset stressaamisen vähentämisestä
    tulivat juuri sopivasti näin loman kynnyksellä, kun omaakin nutturaa pitäisi
    hieman höllätä ja ottaa totaalinen irtiotto arjen kiireestä ja velvotteista.

    Olet napsinut aivan upeita kuvia iki-ihanasta Naantalista, noissa
    maisemissa, joskin Merimaskun puolella vietämme kesälomamme.

    Aurinkoista juhannusta Pauliina!

    • Kaunis kaunis kiitos Teija ♡ Sinun kommenttisi ovat aina niin iloisia ja ihania! Tulee aina niin hyvä mieli sun sanoista.

      Naantali on ihana kesäkaupunki, jossa tulee vierailtua aika usein, kesällä varsinkin. Merimaskukin on ihana!

      Nyt vaan nuttura auki ja loma-muudi päälle. Kesä menee pian ohi niin jokahetkestä pitää nauttia ja toivottavasti niitä lämpimiä kesäilmojakin tulee paljon! Aivan ihanaa lomaa sinulle ja lämmintä juhannusta ♡

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta