Ihannevartalon muutos

Ei tarvitse mennä montaa vuotta taaksepäin, kuin optimaalinen ihannevartalo oli aivan toisenlainen kuin nyt. Ainakin mun nuoruudessa, mun lukiovuosina, noin 7-10 vuotta sitten (Okei, vedän takaisin tuon ”montaa vuotta taaksepäin”…) ihannevartalo luokiteltiin hyvin hoikaksi, laihaksi, siroksi tai hinteläksi. Ollakseen kaunis, piti olla laiha ja hoikka, jotta olisi muiden ihannoima. Nyt ajatus tuollaisesta ajatusmaailmasta lähinnä naurattaa, hämmästyttää ja kuvottaa. Minkä ihmeen takia mun pitäisi olla laiha, jotta joku muu voisi ihannoida mun vartaloa? Sitä vartaloa, jossa minä elän. Sitä vartaloa, jonka mä kannan.

Sitä se oli. Lähes jokainen halusi olla laiha, vähintään hoikka. Lukiosta löytyi ainakin kourallinen tyttöjä, jotka sairastivat jonkinlaista syömishäiriötä, eikä syyttä. Ulkonäköpaineet oli kaikilla kovat ja muottiin piti mukautua. Muistan itsekin seuranneeni vaakaa kuin pahinta vihollistani. Gramma sinne tänne oli joko suuri ilonaihe tai maailman suurin suru. Voi kun nyt voisin sille lukioikäiselle Pauliinalle lähettää viestin. Olisin itselleni niin paljon armollisempi.
Kuinka moni muu haluaisi lähettää viestin teini-ikäiselle itselleen?

Mannerheimin lastensuojeluliiton kyselytutkimuksen mukaan 73% 15-18 -vuotiaista tytöistä on tyytymättömiä vartaloonsa. Enemmistö haluaisi olla laihempia. Aivan järkyttävän suuri luku ja miten nuoria tyttöjä on kyseessä! Olen itse ollut aivan samanlainen. Piti olla samanlainen kuin muut, tai ainakin piti kovin yrittää.

Laihan ja hoikan vartalon tavoittelu on vaihtunut fitness-villitykseen. Halutaan näkyvät vatsalihakset, halutaan kiinteytyä, omata urheilullinen vartalo. Halutaan pyöreät pakarat, kiinteät reidet ja halutaan tehdä kyykkyjä, ottaa belfieitä ja treenata unelmavartalon eteen. Mä kannustan terveelliseen elämäntapaan ja urheilusta nauttimiseen, mutta on aivan eriasia treenata median luoma bikinimisu mielessä ruoskimassa itseään, kuin tavoitella terveyttä. Näkyvät vatsalihakset saavuttaakseen, tulee rasvaprosentin olla suhteellisen matala ja tämä edellyttää kurinalaista treeniä ja terveellistä ruokavaliota.

Jos on pakko valita, niin kyllä mä enemmän liputan fitness-mimmin puolesta kuin sen näännytetyn laihan vartalon. En sano, että kaikki hoikat tai laihat ihmiset näännyttäisivät itseään, vaan pohjaan tekstini omille kokemuksilleni itsestäni sekä ympäristöstäni. Mutta miksi pitäisi liputtaa kummankaan puolesta, jos voisi liputtaa ainutlaatuisuuden puolesta? Sen puolesta, että jokainen saa olla mitä on.

On hullua miten kymmenessä vuodessa ihannevartalo laihasta, lihaksittomasta kropasta on vaihtunut lihaksikkaaseen, kiinteään ja urheilulliseen vartaloon. Tottakai on terveellisempää ihannoida urheilullista vartaloa, tiettyyn pisteeseen asti, kuin laihaa näännytettyä vartaloa. Urheilullista, jäntevää, lihaksikasta ja voimakasta kroppaa kun ei näännyttämällä rakenneta. Se vaatii hyvän ruokavalion ja monipuolisen treenin eikä syömättömyydellä ole asian kanssa mitään tekemistä.

Ovatko ihmiset alkaneet kiinnostua terveydestään vai onko ihanne vain muuttanut muotoaan? Tutkimuksen mukaan myös pojilla ulkonäköpaineet ovat kasvaneet ja muuttuneet. Optimaalisen käsityksen mukaan tulisi olla lihaksikas ja ihailtava, tästä puhutaan tutkimuksessa nimellä Adonis kompleksi. Tämä kompleksi tuo mukanaan ongelmat myös lisäravinteiden suhteen, kun 10-13 vuotiaat lähtevät rakentamaan itselleen adonis-vartaloa ja sixpäckiä, niin siinä on kehitys vaarassa, kun kroppa ei ole luonnostaan vielä täysin muokkautunut.

Harva uskoo siihen, että on hyvä sellaisenaan kuin on. Pitäisi olla täydellinen ja harva sen täydellisyyden osaa määritellä. Mä en halua olla täydellinen, koska täydellinen on tylsää. Mä en halua olla laiha tai hoikka tai kokoa 0 vain sen takia, että se näyttää hyvältä. Mä haluan liikkua, urheilla ja syödä terveellisesti, koska silloin mä voin hyvin. Se, että se tuo mun ulkonäön mukanaan on sivutuote. En mä jaksaisi treenata tätä määrää, jota me nyt viikottain salilla ja lenkkipolulla väännetään, jos mä en rakastaisi sitä. En jaksaisi tehdä inhokki liikkeitä vaan sen takia, että täydellisen takapuolen kuva jyskyttää takaraivossa. Mulle hyvinvointi on kaikkein tärkeintä.

Jos mä saisin toivoa, niin maailmassa ei olisi ihannevartaloita tai unelmavartaloita. Sellaisen illuusion tavoittelu ei johda mihinkään, koska ihminen luo itselleen aina uuden tavoitteen. Saavutettu täydellisyys on vain askel pitkällä tiellä, joka johtaa ei mihinkään, joka ei koskaan riitä. Jos haluaa asettaa itselleen tavoitteita, kannattaa tavoitteen olla konkreettinen; jaksan juosta 5km, teen 20 punnerrusta tai 10 leuanvetoa. Täydellinen vartalo on harhakäsite, joka johtaa turmiontielle, koska sellaista ei ole olemassakaan.

Oli mediassa esillä laihuus tai fitness, kannattaa kuullostella sitä omaa kroppaa, eikä tuijottaa lehtikuvia ja vertailla. Kukaan toinen ei tule olemaan samanlainen etkä sinä samanlainen kuin artikkelikuva. Realismi on realismia ja täydellisyys illuusiota.
Oman kropan kuuntelu ei ole koskaan vienyt metsään, toisin kuin median innoittamien vartaloiden loputon metsästys.

//My thoughts about ideal body. Ten years ago everybody wanted to be skinny, slender or petite. Nowadays bulk of people adore athletic body, everybody wants body that reflects sportiness. Why should we adore something all the time? Why do we have constant illusion of perfect body although perfection is just an illusion? The young wants to be acknowledged and almost always appearance plays big part of it. 

There are too many young there who are discontent in theirselves. Most of them would desire slimmer or thinner body. Where does this come from? 73% of 15-18 year old girls are discontent in their bodies and they wish to be skinnier. These numbers are huge and these girls are so young! 

My wish would be world without perfect bodies or ideal bodies. To go for that kind of illusion does not lead anywhere. Man will always create new perfection to pursue. If you want a goal, it should be something concrete such as running 5km without stopping/walking or being able to do 20 pushups or 10 pull-ups. Be gracious to yourself, ’cause listening your own body has never misguided like chasing perfection that really doesn’t obtain.

Pauliina

2 vastausta artikkeliin “Ihannevartalon muutos”

  1. Hyvä postaus! Siinä missä vielä 7-10 vuotta anoreksia oli The Syömishäiriö, tuntuu, että nykyään ortoreksia on lähes yhtä yleinen, ainoa ero on se, että ortoreksia on sosiaalisesti hyväksytty. Ei sillä, että kaikki fitnessharrastajat olisivat syömishäiriöisiä, mutta monella harrastus tuntuu muuttuneen pakkomielteeksi ja sairaudeksi.

    Itse olen intuitiivisen syömisen kannalla… syön, kun on nälkä, ja syön sen verran, että nälkä katoaa. Syön ruokia, jotka tuovat hyvän olon, myös pitkällä tähtäimellä. Välillä herkuttelen, mutta osaan myös sanoa ei, ja ainakin tähän asti paino on pysynyt samana tällä taktiikalla. Kuntoilun voisin tietysti aloittaa ihan hyvinvoinnin kannalta, mutta tähän mennessä ainoastaan jooga on ollut mieluisaa 😀

    • Tämä oli Senja tosi hyvä kommentti! Kiitos! Olen samaa mieltä. Anoreksian rinnalla bulimia oli toinen sairaus, joka oli silloin pinnalla.

      Ortoreksiaa on vaikea tunnistaa ja kuten sanoit, jossain määrin sosiaalisesti hyväksytty. Mun mielestä syömisestä tulee ongelma, kun elämä rajoittuu pelkän ruoan ympärille. Fitness-urheilu on asia erikseen ja niiltä tyypeiltä löytyy itsekuria kisoja ja tiukkaa kuntoa varten. Niitä kahta asiaa en yhdistä. Tottakai fitness-harrastajillakin homma voi karata käsistä, mutta niin kaikilla ja toivon ainakin omalta osaltani välittävän terveellisen ja järkevyyden viestiä ruokailussa 🙂

      Sun syöminen kuullostaa tosi hyvältä! Itse kun on tyytyväinen omaan tekemiseen ja on terve, niin homma on kunnossa. Herkut ja vapaa syöminen ovat tärkeitä myös mielenterveydelle! 🙂 Joogahan on ihanaa liikuntaa. Rentouttavaa ja sellasta meditoivaa. Ainakin liikkuvuus paranee ja kehittyy joogassa huomattavasti 🙂 Pitäisi itsekin useimmin kokeilla joogaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta