Unelmia toteuttamassa

Suomalaiset ovat vaatimatonta populaa ja yleensä kun joku kehuu tai sanoo jotain kaunista, niin siihen vastataan: ”No ei tää nyt mitään” tai ”Höpö höpö enkä oo”, käännetään pää pois ja vaihdetaan aihetta.

Kun mä pääsin bloggaamaan tänne FitFashionille, se oli mulle iso juttu ja on edelleen. Kun joku mainitsi asiasta tai kehui miten hienoa on päästä eteenpäin, niin vastasin aluksi: ”Niin kai.”
SIIS MITÄ?! Mikä kai? Onhan se nyt hitto vieköön ihan mieletöntä päästä bloggaamaan tänne nimekkäiden ja inspiroivien bloggareiden joukkoon, joiden blogeja luin ennen kuin uskalsin itse edes haaveilla mistään moisesta.

On tässä tulisessa ja temperamenttisessa luonteessa kai jotain ujoakin tai ainakin olen huono ottamaan positiivista palautetta vastaan, varsinkaan kehuja. Siinä pitää petrata ja miksi ei voisi olla itsestään ylpeä, kun on saavuttanut yhden haaveistaan? Miksi siitä ei voisi hihkua, hehkua, hymyillä ja hypettää, kun se nyt vaan on niiiiin siistiä!

Liian usein tulee aliarvioitua omia saavutuksia tai omaa tekemistä, vaikka olisi niiden eteen painanut ihan älyttömästi töitä, nähnyt vaivaa, aikaa, verta, hikeä ja kyyneliä. Miksi ei voisi olla onnellinen ja ylpeä siitä, mitä on saanut aikaiseksi? Nöyrällä ja kiitollisella tavalla tottakai, koska minusta ei itsekeskeistä, omaa napaa tuijottelevaa saa, vaikka kuinka muovaisi. Miksi se, että on ylpeä omasta työstään tai siitä mitä on, käännetään yleensä itserakkaudeksi? Mä harvoin kehun omaa työtäni tai tuloksiani, vaikka siihen olisi aihetta. Tämän blogin kasvun, muuton ja kehittymisen myötä mä haluan oppia olemaan ylpeä siitä mitä mä teen ja vielä enemmän ylpeä siitä, kuka mä olen.

Mä rakastan vuorovaikutusta lukijoideni kanssa ja sehän tapahtuu tuolla kommenttiboksissa, osa sähköpostitse ja blogini Facebook -sivuilla. Vuorovaikutus lukijoiden kanssa on ehdottomasti yksi listan kärjessä olevista jutuista, miksi tätä hommaa teen ja miksi sitä kovasti rakastan. Teidän kommentit merkitsevät mulle siis ihan hurjan paljon, kiitos niistä 🙂

Moni on kirjoittanut miten julma blogimaailma osaa myös olla, kaiken tämän hyvän keskellä. Jengi tulee nimettömänä huutelemaan kommenttiboksiin julmuuksia, typeriä asiattomuuksia, joita ei kasvokkain uskaltaisi edes kuiskata. Asia, jota en tule koskaan ymmärtämään. Tiedän itse, että mä ja mun blogi ei tulla miellyttämään kaikkia. Sehän olisi aivan liian eeppistä ja Harry Pottermaista magiaa, jos kaikki meistä tykkäisi. Mä olen tullut tänne hienoon yhteisöön tekemään omaa juttuani, en kilpailemaan kenenkään kanssa. Toiveita saa ja pitääkin esittää ja ne ovatkin asia aivan erikseen. Oon niin onnellinen jokaikisestä lukijasta ja kivasta kommentista, jonka tonne boksiin jaksatte rustata, ne saa mut niin hyvälle mielelle ja hymyilee kun Hangon keksi.

Mä toivon, että teitä lukijoita tulee lisää ja toivotte postauksia, jos sellaisia päähän pompsahtaa. Mä teen tätä blogiani suurella intohimolla ja haluan kokoajan siinä myös kehittyä. Tää on mulle hyvän mielen paikka ja haluan lukijoillenikin olevan, koska te teette tästä sen arvoista.
Ihanaa ja aurinkoista torstai-aamua ruudun toiselle puolelle ♥

Pauliina

6 vastausta artikkeliin “Unelmia toteuttamassa”

    • Hahaah, repesin 😀 Otettu sivulta ja pussaan poikaystävän olkapäätä/rintaa. Selkenikö yhtään? 😀

    • joo :D:D mä katoin ensin et ”pussaat” nänniä :D:D

    • Hahah, EI 😀 Se oliskin jo ollut hiukan liian outoa 😀

  1. Heips!
    ekaa kertaa eksyin tähän blogiin ja piti aika pitkään kattoa että mit yössä tapahtuu, näytti tässä puhelimen ruudulla eka vähän omituiselta imetyskuvalta 😀 mut Kyl Se sit selkein, kun vähän aikaa käänteli kuvaa :DD

    • Hahah Minna 😀 Etkä ole ensimmäinen, joka on ajatellut noin! Mä selkeästi otan opikseni et pussaus-selfiet liian läheltä saattaa hämätä todella paljon 😀 Mutta tosi kiva kun eksyit tänne, toivottavasti tartut matkaan mukaan! ♡

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta