Miten tarttua arkeen?

Iso lautasellinen kaurapuuroa nenän edessä. Kaverina iso lasi vettä, kuppi kanelikahvia ja rahkaa marjoilla sekä kookosöljyllä. Miten arjesta kiinni nappaaminen voikin olla näin haasteellista?

Mä rakastan mun aamiaista ja ruokaa yleensäkin. Rakastan sitä hyvää oloa, jonka puhdas ruoka antaa. Ei turvota, ei väsytä ja enimmäkseen oon oikein onnellinen. Miten silti tähän arkeen tarttuminen kesän jälkeen tuottaa haasteita? Ei paljoa kaurapuuro nappaa eikä parsakaali lämmitä. Ne eivät maistu pahoilta, vaan hyviltä, missä siis mättää?

Olen tullut siihen tulokseen, että olen laiska. Keskityn hurjasti kaikkeen muuhun samaan aikaan ja jätän vähiten aikaa ruokailulle ja ruoan valmistukseen. Onneksi meidän perheessä meitä ruokanatseja on kaksi, niin se toinen pitää jöötä, kun se toinen on edelleen lomalaitumilla.

Treenitkin ovat olleet aika minimissä nyt kesällä. Harvoina aurinkoisina keleinä ei paljon ole innostanut mennä sisätiloihin nostamaan punttia, joten treenit on siirretty ulos, hieman erilaiseen muotoon. Eihän se aurinko mikään syy ole, mutta tarpeeksi hyvä tekosyy. Ei tarvitse ihmetellä miksi ei aamupala maistu, kun energiankulutus on vähemmällä kuin normaalisti, kun voisin syödä vaikka hevosen.

Kuten aiemmin kerroin, nyt alkaa 10 viikon ruokaremontti, josta tulee varmasti lisää blogiin, jos teitä kiinnostaa kurkata ruokavalioon ja treeneihin enemmän. Nyt on vaan otettava itseään niskasta kiinni, jälleen huomattava se ihana olo, joka tulee kun syö oikein ja liikkuu monipuolisesti. Tiedän, että tuolla se nurkan takana väijyy ja odottaa sitä himoliikkujaa, joka on lomaillut viimeiset neljä viikkoa. Ei hätää, täältä se on tulossa, kun syy tähän arkeen palaamisen vaikeuteen on löydetty; laiskuus.

Laiskuus ei ole ilo, vaikka se naurattaakin. Onneksi olen buukannut syksyn täyteen kaikkea mahtavaa ja uutta, joten laiskuudelle tai vetelälle ololle ei ole edes aikaa! Hyvä olo here I come! Summa summarum: Kaikki on omasta halusta ja tahdosta kiinni. Kukaan ei pakota mihinkään ja ihminen löytää aina aikaa sille, jonka kokee itselleen tärkeimmäksi.

Miten te olette palanneet arkeen kiinni? Kerralla kaikki kuntoon ja lomamuudi OFF:lle? 

Kuukauden random-aihe: Millainen on hyvä kuva?

Noniin, nyt on kokopäivä kuljettu perheen perässä riesana kuin pikaliimalla housunlahkeeseen kiinnitetty takiainen. On pyydetty katsomaan kameraan päin, on käsketty hymyilemään, on pyydetty olemaan eri asennoissa, pakotettu kylmään veteen ja sitä rataa. Nyt on kuljettu koko päivä uusi vauva kädessä ja ihailtu, miten hienoa teknologia nykypäivänä onkaan.

Olen pohtinut jo jonkun aikaa kysymystä: Millainen on hyvä kuva? Mikä tekee kuvasta hyvän tai jopa loistavan? 

Tekeekö resoluutio, ilme, värit, kontrasti, valotus vai jokin muu kuvasta hyvän? Voiko hyvä kuva olla huonolaatuinen kännykkäkameralla räpsäisty, jos siinä on sitä jotain? Onko hyvässä kuvassa aina mukana jokin tunne vai onko hyvä kuva vain freimi jostain kohteesta?

Mä olen rakastunut kuvaamiseen, kuin hullu puuroon, jos edes riittää. Mä voisin nukkua tuon uuden perheenjäsenen kanssa tai kulkea turuilla ja toreilla ihmisiä kuvaamassa. Olen onnekas, kun lähipiirini jaksaa tätä loputonta kuvausintoni tyydyttämistä. Olen otettu, kun olemassa on ihmisiä, jotka haluavat minut kuvaamaan heidän tärkeää päiväänsä, hääpäivää, vaikka en ole ammattilainen. Ainut asia, joka mielessäni pyörii on; osaanko ottaa oikesti hyviä kuvia?

Mun mielestä hyvässä kuvassa on ainakin kaikki yllämainitut. Loistavasta löytyy ne kaikki ja pikkuisen enemmän. Loistavassa kuvassa on se jokin. Se jokin, jonka minäkin haluan oppia tallentamaan filmille ja näyttämään jälkeenpäin herättäen tunteita ja muistoja. Haluan osata ikuistaa ja napata filmille sen, jonka silmillä nään. Ihan helppoa ei ole ikuistaa filmille sitä tunnetta, jonka kaksi ihmistä toisiaan kohtaan tuntee, kun ilmassa on suurta ja aitoa rakkautta.

Pitääkö hyvän kuvan ottajalla olla kuvauksellista silmää? Voiko henkilö, jolla ei ole pätkääkään esteettistä silmää, ottaa loistavan kuvan? Löytyykö täältä intohimoisia kuvaajia? Mitä mieltä te olette, mikä tekee kuvasta hyvän tai jopa loistavan? Millainen on hyvä kuva?

Postauksen kuvia ei ole ottohetken jälkeen muokattu mitenkään, koska halusin ne blogiin ihan alastomina, ilman muokkausohjelmia, joilla pystyy kuvalle kuin kuvalle tekemään ihmeellisiä taikoja. Ai että jaksan keräillä leukaani vieläkin maasta ja ihmetellä miten hienoa on nykyteknologia. Aina silloin kun se toimii..