Äiti, mä rakastan sua niin paljon, että mulle tuli hiki

Äiti on mun elämäni idoli.
Äiti on mun elämäni idoli ja esikuva.

Jos en olisi äiti…

…en osaisi arvostaa omaa äitiäni niin järkyttävästi, mitä nyt arvostan.
…en tuntisi maailman hienointa tunnetta.
…en tietäisi miltä tuntuu olla pienelle ihmiselle maailman suurin supersankari ja ihminen, joka pystyy mihin vaan, koska vaan.
…en tietäisi miten monia hem*etin vaikeita kysymystä neljä vuotias osaa esittää ja miksi 26- vuotias aikuinen ei osaa niihin vastata. ”Kuka on helvetti?” ”Miksi taivaasta ei tipu alas?” ”Miksi aurinko on keltainen?” Ja koitapa keksiä vastaus, joka tyydyttää neljä vuotiaan mielenkiinnon. ”Kun se nyt vaan on niin”  ei riitä vastaukseksi, kokeiltu on 😀

…en olisi koskaan oppinut, että vauvan itkuissa on muka jotain eroja. Nälkäitku, uni-itku, ota mut syliin -itku, maha sattuu -itku, tuttia kiitos -itku. Olisin pysynyt ajatuksessa itku kun itku.
en olisi koskaan voinut kapinoida vastaan lausetta ”Synnytys on aivan luonnollinen ja normaali tapahtuma.” Kiitos, mutta mun mielestä siinä ei ole mitään normaalia. Kuka nyt minkäkin haluaa itselleen normaaliksi nimetä. Mulle on normaalia kiskoa aamulla puuroa huiviin, jos on normaalia pusertaa ulos vesimeloni, niin ok. Normaali on laaja käsite.

…en tietäisi missä olisin nyt. Varmaan jossain aavikolla pitämässä aurinko retriittiä, Japanissa opettelemassa Karatea ja olemaan seuraava Karate Kid tai jotain muuta yhtä tolkutonta.
…en kuulisi päivittäin lausetta: ”Äiti mä rakastan sua kuuhun ja tähtösiin ja takaisin. Muista se äiti aina.”

Korkeasaaren suunnistaja. Missä ollaan, minne mennään ja missä ruoka?
Korkeasaaren suunnistaja. Missä ollaan, minne mennään ja missä ruoka?

…en tietäisi miten todellinen karhuemo suojelee pentujaan. Mun lapselle ei ryttyillä. En kestä lapsia, jotka tönivät, lyövät tai heittävät hiekkaa muiden lasten päälle yleisillä leikkipaikoilla. Ei muuten ole ihan ok.
…en säästäisi kaapissa yli 4 vuotta vanhoja minivaatteita, joita en vaan raaski heittää pois, lahjoittaa muualle tai myydä. Sydäntä riipasee pelkkä ajatuskin. Kun ne on niin söpöjä.

…en olisi joutunut opettelemaan Formula-kuskien nimiä tai auton värejä ulkoa. ”Äiti sun pitää tietää!” Koska luonnollisesti munhan nyt vaan pitää tietää minkä värinen auto Vettelillä on, missä tallissa se ajaa ja miten iso moottori siinä autossa on tai missä maassa tyyppi on syntynyt?!
…miten hellyyttävää on katsoa 4-vuotiasta lasta ja vuoden ikäistä Berniä leikkimässä yhdessä. Kokoero suunnaton, henkisessä iässä ei eroa.

…en tietäisi miten ylpeä omasta lapsestaan voi olla.
…miten paljon voi rakastaa, vaikka samaan aikaan päähän puskee kymmeniä harmaita ja tekisi mieli repiä hiuksia päästä pinseteillä.
en tietäisi miten suuri merkitys omalla äidilläni on omaan elämääni.
…en tajuaisi miten onnekas ja kiitollinen saan olla.
…en olisi koskaan oppinut itsestäni näin paljon.
…en tietäisi millaista on aito ilo, nauru ja onni.
…miten ihanaa on herätä aamulla sanoihin ”Hyvää huomenta äiti, olempas minä mahtavalla tuulella tänään”.

…kärsivällisyyteni olisi edelleen tasolla nolla.
…en uskoisi miten paljon pienen ihmisen vuoksi on valmis tekemään. Itkemään, halkomaan hiuksia, nauramaan, miettimään, järjestämään, luopumaan, kokemaan.
…en voisi silittää pellavahiuksia joka päivä ja kertoa kuinka rakastan.

…en selaisi vauvakuvia ja miettisi ”Pitäiskö näiden kahden ihmisen muka näyttää toisiltaan?” 😀
…en säästäisi jokaista piirrustusta tai tehtyä taideteosta. Koska olin joskus päättänyt, että ei sellasia säästetä. Siis miksi muka ei? Nyt niitä on jääkaapin ovi pullollaan.
…en ehkä natseilisi ruoan kanssa niin paljon.
…en miettisi miten neljä vuotias voi olla noin älyttömän fiksu, että itsekin vaikutan välillä ihan älykääpiöltä hänen rinnallaan.

Jos en olisi äiti, kuka mä sitten olisin? Millainen mä olisin? En osaa kuvitella päivääkään ilman tai päivääkään muualla. En päivääkään, kun en tuntisi tätä rakkautta, halua suojella. Tätä suurta ylpeyttä, kiitollisuutta ja onnellisuutta. Jos en olisi äiti, tuntisin, että multa puuttuu jotain. Nyt äitinä saan olla ikionnellinen, että toisinaan se pikku termiitti nukkuu nyt omassa sängyssään levollista untaan, jotta minäkin voin painaa pääni tyynyyn, tuntea itseni suuresti rakastetuksi ja pohtia, miten hitossa mä keksin huomenna taas vastauksen siihen, miksi taivaaseen mennyt koira ei tipu sieltä enää alas…

Kuvat on otettu Korkeasaaresta, jossa vietimme päivän kolmistaan äitini ja poikani kanssa. Oi vitsi mikä seurue mulla olikaan sinä päivänä ♥

Pauliina

8 vastausta artikkeliin “Äiti, mä rakastan sua niin paljon, että mulle tuli hiki”

  1. Kauniisti kirjoitettu. <3 4-vuotiaan pojan äitinä voin "jotakuinkin" samaistua. 😀

    • Kaunis kiitos Tanja ♥ ”Jotakuinkin” samaistua, hahah 😀 On tainnut sielläkin tulla nämä harvinaisen tutuksi? Ja parasta on, kun tämän ikäinen oppii ja kertoo joka päivä jotain uutta. Tuntuu, että tuon ikäisten muisti ja tallennustila on aivan eri luokkaa kun itsellä 😀

    • ♥ Kiitos Ansku. Niin on, äidit on parhaita, aina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta