Tunteita ei voi piilottaa

Tunnetilasta toiseen alle nanosekunnin. Sellaista elämä mun kanssa on. Ne tietää, jotka mun elämässä ovat pitkään pysyneet ja jaksaneet, muutakin kuin sukulaisveren velvoittamina. Tumma ja tulinen sielu, pienellä pippurisella temperamentilla saa koko naisen joskus aivan sekaisin, tunnetilasta toiseen. Välillä nauretaan, itketään tai hyvällä tuurilla molempia yhtä aikaa räkä poskella.

Me otettiin pieni getaway poikaystäväni siskon luokse landelle. Viime kesänä heidän häissä listoillemme bongahti velvollisuus muistaa hääparia tänä kesänä mansikoilla, joten tunnollisina päätimme lunastaa lupauksemme ja mansikat takapenkillä kurvautimme visiitille keskelle sitä kuuluisaa ei mitään. Tuntui, kuin olisi saapunut paikkaan, joka olisi kauempana kuin Turkki ja kahdessa päivässä olisi sielu levännyt paremmin kuin Turkissa viikon aikana. Parasta parsaa, etten sanoisi.

Väsymys, uupumus ja kiire oli täällä seurannut jo jonkun aikaa ja sen huomasi ainakin allekirjoittaneen poissaolevuudesta, lyhyistä ja jokseenkin napakoista vastauksista. Tuntuu, että väsyn lomalla enemmän kuin arjessa ikinä. Koska tämä loma loppuu? 😀

Oli aivan ihanaa päästä viettämään aikaa keskellä laakeita peltoja ja kirkkaan sinistä taivasta. Iloa ja naurua riitti ja mikäs sen parempi tapa rentoutua, kun nauraa maha kippurassa? Maisemanvaihdos voi joskus tehdä ihmeitä.

Mä en osaa teeskennellä iloa tai naurua. Kyllä mä räkäsesti osaan tekonauraa, mutta se kuullostaa lähinnä emakkosian kutsuhuudolta, kuin kenenkään naurulta. Mun nauru tulee jostain tosi syvältä, aina suoraan sydämestä ja sen kyllä kuulee, kun meikäläinen nauraa.

Tänään kaiken ihanan maalaiselämän lisäksi sain kuulla kysymyksen, jota en odottanut saavani. Ihana ystäväni menee ensi kesänä naimisiin, mun pikkutytöstä tulee Rouva, ja hääpari toivoo mun ikuistavan heidän päivänsä filmille. ”Suostuisitko sä kuvaamaan meidän häät?” 

Ensireaktio oli, että heittääkö toi nyt läppää vai häh? Vahvistuksen saatuani seuraava reaktio oli itku, nauru ja järisyttävä onni. Luottamuksesta, arvostuksesta ja onnellisuudesta yhtä aikaa. Mun rakkaasta tytöstä tulee Rouva, ihana hääpari saa toisensa ja minä saan heilua linssin takana ikuistamassa sen kaiken ♥ Jotta juttu ei menisi liian siirappiseksi (mitä se todellakin tulee olemaan) niin viimeinen reaktio oli järkytys, paniikki ja apua. Mä kuvaan mun ystävän HÄÄT! Miten hel**ttiä mä teen jos vaikka koko kamera räjähtää, muistikortti sulaa, pyörryn rakkaudesta tai tai tai…

Ilon, onnellisuuden ja kiitollisuuden lisäksi, tämä ilta kääntyy yöksi onnen ja surun sekaisin tuntein. Mä sain tänään suuren kunniatehtävän, joka merkitsee mulle todella paljon. Osoitus siitä, että muhun ja mun taitoihin luotetaan ja lasketaan elämän tärkein päivä mun kuvattavaksi. Samaan aikaan menetän pienen palan mun sydäntä, mun sielunkumppanuutta, kun toinen mun parhaista ystävistä muuttaa Rovaniemelle. Siis virallisesti per**eseen, aivan liian kauas, aivan todella liian kauas musta ja mun päivittäisistä jutuista. Onkohan siellä edes sähköä tai verkkoa, että voi edes soittaa?

On keksitty puhelimet ja Skypet ja muut, mutta ei se ole koskaan sama. Se ei koskaan ole sama odottaa Skypellä 20min, että toinen vastaa, jotta voi kertoa löytäneensä kookosöljyä superale-hintaan ja hihkua siitä toiset 20min. Ei ole sama lähettää Whatsapp viestiä miten halpoja pähkinöitä löysi, koska luonnollisestikaan Rollossa ei ole yhtään ainoaa kauppaa, vaan siellä metsästetään oma ruoka pöytään. Rovaniemi on aivan hemmetin kaukana. Sinne ajaa autolla yli 10h ja sinne pyöräilisi vuoden. Sinne on 850km, kuka lähtee viikonloppulomalle Rovaniemelle kun junassakin joutuu nukkumaan ettei kuolisi unettomuuteen?

Mitä Rollossa nyt sitten on? No, siellä on mun paras ystävä, joulupukki ja Antti Tuiskun Siwa. Kolme hyvää syytä lähteä viikonloppulomalle Rolloon. Ei hyvää päivää, on se Suomi vaan ihan liian pitkä maa.

Pauliina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta