Kuukauden random-aihe: Millainen on hyvä kuva?

Noniin, nyt on kokopäivä kuljettu perheen perässä riesana kuin pikaliimalla housunlahkeeseen kiinnitetty takiainen. On pyydetty katsomaan kameraan päin, on käsketty hymyilemään, on pyydetty olemaan eri asennoissa, pakotettu kylmään veteen ja sitä rataa. Nyt on kuljettu koko päivä uusi vauva kädessä ja ihailtu, miten hienoa teknologia nykypäivänä onkaan.

Olen pohtinut jo jonkun aikaa kysymystä: Millainen on hyvä kuva? Mikä tekee kuvasta hyvän tai jopa loistavan? 

Tekeekö resoluutio, ilme, värit, kontrasti, valotus vai jokin muu kuvasta hyvän? Voiko hyvä kuva olla huonolaatuinen kännykkäkameralla räpsäisty, jos siinä on sitä jotain? Onko hyvässä kuvassa aina mukana jokin tunne vai onko hyvä kuva vain freimi jostain kohteesta?

Mä olen rakastunut kuvaamiseen, kuin hullu puuroon, jos edes riittää. Mä voisin nukkua tuon uuden perheenjäsenen kanssa tai kulkea turuilla ja toreilla ihmisiä kuvaamassa. Olen onnekas, kun lähipiirini jaksaa tätä loputonta kuvausintoni tyydyttämistä. Olen otettu, kun olemassa on ihmisiä, jotka haluavat minut kuvaamaan heidän tärkeää päiväänsä, hääpäivää, vaikka en ole ammattilainen. Ainut asia, joka mielessäni pyörii on; osaanko ottaa oikesti hyviä kuvia?

Mun mielestä hyvässä kuvassa on ainakin kaikki yllämainitut. Loistavasta löytyy ne kaikki ja pikkuisen enemmän. Loistavassa kuvassa on se jokin. Se jokin, jonka minäkin haluan oppia tallentamaan filmille ja näyttämään jälkeenpäin herättäen tunteita ja muistoja. Haluan osata ikuistaa ja napata filmille sen, jonka silmillä nään. Ihan helppoa ei ole ikuistaa filmille sitä tunnetta, jonka kaksi ihmistä toisiaan kohtaan tuntee, kun ilmassa on suurta ja aitoa rakkautta.

Pitääkö hyvän kuvan ottajalla olla kuvauksellista silmää? Voiko henkilö, jolla ei ole pätkääkään esteettistä silmää, ottaa loistavan kuvan? Löytyykö täältä intohimoisia kuvaajia? Mitä mieltä te olette, mikä tekee kuvasta hyvän tai jopa loistavan? Millainen on hyvä kuva?

Postauksen kuvia ei ole ottohetken jälkeen muokattu mitenkään, koska halusin ne blogiin ihan alastomina, ilman muokkausohjelmia, joilla pystyy kuvalle kuin kuvalle tekemään ihmeellisiä taikoja. Ai että jaksan keräillä leukaani vieläkin maasta ja ihmetellä miten hienoa on nykyteknologia. Aina silloin kun se toimii..

Pauliina

6 vastausta artikkeliin “Kuukauden random-aihe: Millainen on hyvä kuva?”

  1. Tosi kivoja kuvia, hieno tunnelma! 🙂 mikä kamera sulla on käytössä? 🙂

    • Kiitos kovasti Saara! 🙂 Suurin osa blogin kuvista on otettu Canon 1000D:llä, mutta tämän ja tulevien postausten kuvat Canon 5D Mark 3:lla 🙂

  2. Musta esimerkiksi näissä postaamisessasi kuvissa on sitä jotain. Ne on riittävän pelkistettyjä, joten huomio kiinnittyy olennaisiin asioihin. Tunnelma on saatu napattua hyvin, joskus se on tuuristakin kiinni. Mun mielestä hyvä kuvaaja ensinnäkin rakastaa valokuvaamista ja toisekseen hänellä on riittävästi luovuutta ns. rikkoa rajoja, jotta kuviin muodostuu just se kiinnostava jokin. Mun mielestä voi olla ihan hyvä valokuvaaja ilman ns ”silmää” ihan vain ahkeran harjoittelun kautta mutta huippu vain, jos on poikkeuksellinen lahjakkuus tähän. Näin on muissakin taiteellisissa ammateissa. Mielipiteeni taustalla on se, että harrastan jonkin verran itsekin valouvausta, ja opiskelen tavallaan taidealalla, nimittäin arkkitehdiksi. Musta noi sun linkkaamat valokuvat morsiamesta oli tosi kauniita. Ensinnäkin toi valo, se on niin äärimmäisen tärkeä ja noissa onnistunut loistavasti! Toisekseen oot näköjään onnistunut saamaan kuvattavan olemaan rennosti ja luontevasti, joten lopputulos on kaunista katseltavaa. Onnea antoisalle uralle! On ihan huippua, kun oot löytänyt sen oman jutun, tiedän miltä se tuntuu 🙂 Joten antaa mennä vaan! 🙂

    • KIITOS Titi!!! ♥ Noi kuvat on napattu piknikillä just kun olin saanut uuden kameran ja linssin siihen ja lähdettiin perheen kanssa piknikille! Kaikki oli vielä ihan kyllästyneitä mun räiskintään, mutta itsekin kyllä pidän näistä kuvista! Lapsia on ihana kuvata kun ovat niin aitoja, mutta samalla niin mahdottomia ja yllättäviä, koskaan ei tiedä mitä ne keksii 😀

      Oot ihan oikeassa, hyvä kuvaaja oppii harjoittelemalla ja loistavalla löytyy sitä jotain. Itse haluan oppia kokoajan lisää ja olla jälkimmäinen oman tyylini ja visuaalisen toteutukseni kautta 🙂 Sähän opiskelet yhtä mun ”haave-ammateista”!! Oon aina miettinyt millaista olisi olla arkkitehti, mutta mulla ei matikkapää riitä vaikka visuaalisuutta ja luovuutta oliskin 😀 Ehkä mun rakennukset ois aivan liian taiteellisia, haha.

      Noissa morsian -kuvissa mulla oli mieletön malli ja toi valo oli niin nappi, oltiin siis liikkeellä niin oikeaan aikaan! Mä rakastan luonnonvaloa, joten sitä koitan aina hyödyntää ja joskus se onnistuu 🙂 Kiitos, ihanaa saada palautetta omista kuvista, itse kun niitä katsoo aina niin eritavalla. Kiitos tsempistä, tätä unelmaa mä aion toteuttaa ♥

    • Jep, lapset on kyllä vaativia kuvata, mulla ei esim siihen kärsivällisyys riitä ollenkaan 😀 Mutta sulla onnistunut kyllä tosi hyvin! Musta sä oot kyllä nyt jo todella hyvä, ja varmasti tuolla asenteella ja intohimolla kehityt vielä vaan entistä paremmaksi. Näissä tään blogin kuvissa on sellaista herkkyyttä, joita on vaan harvalla, ja josta ainakin mä tunnistan loistavan valokuvaajan 🙂

      Pakko oikeastaan vielä kommentoida tuota mitä sanoit arkkitehdin ammatista. Matikkaa nimittäin ei tässä ammatissa tarvita käytännössä ollenkaan, vaikka ihmiset lähes 100 % niin ajatteleekin. Se on kyllä uskomattoman yleinen väärä luulo 😀 Ehkä se johtuu siitä, että pääsykokeisiin kuuluu matikan koe, mutta siitä pääsee käytännössä kuka vaan lukion käynyt heittämällä läpi. Itse en ole koskaan tykännyt matikasta enkä ole siinä hyvä (ja kävin vain lyhyen lukiossa), mutta pääsin kokeesta silti ihan helposti läpi. Ja koulussa ei tarvitse matikkaa ollenkaan eikä töissäkään varmaan juuri ollenkaan – rakennesuunnittelijat ja insinöörit hoitaa sitten sen laskemisen, arkkitehdit tekee sen mukavan ideoimis- ja suunnittelutyön vaan aika yleisellä tasolla 😀

      Mutta matikan sijaan arkkari tarvitsee hyvää ideointikykyä, luovuutta, innostusta, motivaatiota ja ennen kaikkea ahkeruutta ja työtäpelkäämätöntä asennetta. Liian taiteellinen ei voi olla ainakaan minusta – tekniset jutut kyllä oppii, mutta taiteellisuus tulee usein vain luonnostaan. Eli jos tulee vielä mietittyä tätä ammattia ja tulee sellanen olo niin suosittelen kyllä lämpimästi hakemaan! Arkkitehti oli mulle kyllä todellinen unelma-ammatti ja sitä opiskelemaan hakeminen oli varmaan yks parhaista päätöksistä mun elämässä ikinä! Tykkään tästä ihan yli kaiken – oikeestaan ainoo huono puoli on, että on välillä ihan törkeen raskas ja työläs koulu 😀 Mutta pääsee todellakin toteuttamaan ovaa luovuuttaan ja näkemään oman kädenjälkensä toteutuvan, mikä on niin mun unelmaa <3

      Tätä blogia on tosi hauska lukea senkin vuoksi, että nään mussa paljon samankaltaisuuksia, kuten esimerkiksi taiteellisuuden ja sporttisuuden ohella tuo sun innostuneisuus ja hehkutus asioista 😀 ihan parasta kun muitakin hömelöitä löytyy jotka ihan pokalla hehkuttaa kaikkea kivaa, koska miksi nyt ei ottaa sitä kaikkea iloa irti, minkä saa! Jee keep going! 😀

    • Kiitos Titi! Ihana kuulla, jos kuvista välittyy sellainen herkkyyn ja intohimo, koska sitä todella löytyy! Itsekin haluan uskoa, että tästä tie on eteenpäin ja toivottavasti jonain päivänä saan tehdä tätä kokopäiväisenä työnä ♥

      EIKÄ?! Ei tarvitse matikkaa?? Mä olen elänyt tässä harhaluulossa koko ikäni, hahha 😀 Onpa hassua! Musta tuntuu, että tosi moni sanoo, että matikkapäätä tarvitsee! Mulla kun sitä ei ole yhtään, lukion matikka lyhyenä ja sekin läpi rimaa hipoen 😀 Ei siis todellakaan onnistu kertotaulut ihmelaskukaavoilla, prosenteista puhumattakaan 😀 Oi, sittenhän se on ihanaa duunia kun muut hoitaa sen laskemisen ja itse saa vain visioida ja suunnitella! Huippua!

      Siis mullakin tuo, että ihanaa kun pääsee toteuttamaan itseään ja omaa luovuuttaan ja ideoitaan! Näkee lopputuloksessa oman kädenjäljen ja just se, tekee mut ainakin iloiseksi! Varsinkin jos asiakas on tyytyväinen ja kehuu myös lopputulosta, silloin ollaan parhaassa mahdollisessa lopputuloksessa! 🙂 Vitsi täytyykin laittaa korvan taakse tuo… Vieläkään en tajua, että ei tarvitse matikkaa!!!!! 😀

      Hhahahah, mä oon ainakin JUST tollanen kun lopuksi kuvailit! Hehkutan pienimpiäkin juttuja ja otan niistä täyden ilon irti! Innostun tosi nopeesti ja tavallaan oon myös kaikkimulletässänytheti -tyyppinen, koska sit kun oon innostunut, niin en jaksa odottaa yhtään, että pääsen toteuttamaan sitä innostusta ja jakamaan sitä 😀 Siinä kuule on mies välillä ihan helisemässä kun mä tuulispäänä meen edes-takaisin riemusta soikeena, ahah 😀 Ihanaa tietää, että on muitakin!! Pysytään jatkossakin yhtä innokkaina!! JEIJ 😀 ♥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta