10 viikon ruokaremontti – miten menee?

Hyvää huomenta maailma! Mulla on lämmin kahvikuppi edessä, eilistä, mikrossa lämmitettyä kaneli-kahvia. Maistuu aivan samalta kuin eilenkin, miksi turhaan keittää uutta?

Neljäs viikko ruokaremonttia menossa ja itseäkin kiinnostaa, miten on mennyt?

Ensimmäinen viikko ei lähtenyt hirveän lujaa eikä tohinalla liikenteeseen, koska flunssaa pukkasi pahemman kerran. Siitä selvittiin ja  sitä pukkaa taas uudestaan. Pidän osasyynä lapsen palaamista päiväkotiin, jossa pöpöt jyllää ja tartuttavat kaikki ympärillään. Minutkin, vaikka harvoin olen meidän perheessä kipeä.

Olen kohdannut ylitsepääsemättömän vaikeana mulle aivan uuden jutun; lähteä salille. Mielessäni pyörii erikokoisia WTF- meemejä liidellen ja ryntäillen erisuuntiin ja etsien vastausta. Mä olen rakastanut salilla käymistä ja se on ollut mun ehdoton henkireikä. Mä teen suurimman osan työstäni siellä, miksen saa itseäni nyt sinne ja kiinni rautaan? Se on mun toinen koti ja se paikka, josta lähden aina hymy huulilla. Se paikka, josta lähtiessä tuntuu, että ”jumanpliuta muija veti taas hanat kaakkoon”. Paikka, jossa ylitän itseni. Mikä mua vaivaa?

Stressi. Enkä oikein itse edes tiedä mistä. Se vetää mielenkiinnon alas ja ensimmäinen, josta nyt oon luopunut on sali. Mitä mun päässä liikkuu? Sen pitäisi ehdottomasti olla päätetyöskentely, josta luopua, eikä se jota mä rakastan eniten. Rakastan myös tätä päätetyöskentelyä; ohjelmien suunnittelua, blogin päivittämistä ja tällä hetkellä suurena, suurena intohimona valokuvien jälkikäsittelyä.

Ravinto on muuttunut selkeästi parempaan suuntaan. Sunnuntaina pistin poskeeni palan taivasta, eli Puresta ostettua raakakakkua. Mutta, koska mun 10 viikkosessa ei ole tarkoitus vahdata kaloreita, vaan pikemminkin ruoan laatua, niin en katso sitä huijaukseksi ja hei, oli sunnuntai! Tätä suurta päivää varten, kun olen päättänyt sinne salille kipittää, niin olen ladannut puhelimen täyteen taistelumusiikkia ja vannon kuuntelevani Antti Tuiskua epätoivon iskiessä. Mä voin treenatessa kuunnella vaikka Itämeren tangoa, jos mä tykkään siitä. Valssi, tai poppi, uppoaa jokatapauksessa, kunhan biisi räjäyttää mun tajunnan.

Mites siellä? Onko siellä vietetty sokerintonta syyskuuta tai kevennetty? Onko siellä saatu itseään helposti niskasta kiinni vai miten menee? 

Ainiin… Eikä se tattaripuuro nibseillä uppoa vieläkään.

Pauliina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta