Kun 4-vuotias sanoo ”mä oon taas lihonut”

Keräilen vieläkin leukaani lattiasta ja koitan järkeillä asiaa. Kyllä mä tiesin, että tämäkin vaihe tulee enkä ota asiaa niin vakavasti. Jos lapseni olisi tyttö, suhtautuisin ehkä suuremmalla järkytyksellä. En sano, etteikö pojilla voisi olla ulkonäköpaineita nykypäivänä, mutta uskon silti, että tytöillä paineet tulevat olemaan aina suuremmat, vaikka mä kuinka haluaisin kaikki maailman tytöt niiltä suojella.

Siitä päivästä lähtien, kun musta tuli äiti, mä päätin, ettei mun lapsi tule koskaan näkemään mua vaa’alla tai peilin edessä arvostelemassa itseäni. En puhumassa rumia itsestäni tai puristelemassa vatsamakkaroita tai peilailemassa selluliittejä. Mä haluan antaa kaikkeni, tervettä itseluottamusta ja esimerkkiä myöden, että mun lapsi tuntisi itsensä riittäväksi. Niin nyt neljä vuotiaana, kuin kymmenen, tai 20 vuoden päästä. Mä haluan kasvattaa mun lapsen siihen, että jokainen on erilainen, jokaisen vartalo on erilainen ja jokainen on riittävä sellaisenaan.

Tämä ei ole tekopyhäilyä tai turhaa psykologista paskaa. Tämä on faktaa. Mä en halua opettaa tai kasvattaa mun lasta siihen, että on ok arvostella ihmisiä ulkoisen olemuksen perusteella. Tai, että on ok sanoa jotakuta pullukaksi, tai lokeroida ketään koon perusteella yhtään mitenkään.

Mä en halua, että paino tulee olemaan missään suuressa osassa mun lapsen elämää. Mä haluan edustaa terveellistä elämää ja terveellistä suhtautumista omaan vartaloon. Mä en itse aina ole tuntenut näin, enkä voinut hyvin. Mä olen kasvanut ja oppinut.

Mä toivon, että mun lapsi löytää ihmisistä sen sisäisen kauneuden, niin kliseeltä kun se kuullostaakin. En halua, että lapseni valitsee ystävänsä ulkonäön perusteella tai tekee valintoja tai mielikuvia ihmisistä ulkonäön perusteella. Ikävä kyllä, kun näitäkin löytyy. Mä haluan lapseni tuntevan olevansa hyvä, riittävä, hyväksytty ja rakastettu just sellaisena kuin hän on, näytti se vaaka mitä tahansa.

Tämän ikäiset lapset imevät kaiken kuulemansa ja näkemänsä joka puolelta. Mä en osaa sanoa, mistä tämä vilkas napero on tuon lauseen kuullut tai jopa nähnyt sanottavan, mutta olen täysin varma, että ei ainakaan multa. On ihan sama, mistä hän sen on kuullut, kunhan voin varmistua siitä, että hänen läheisimmät ihmiset kasvattavat hänen tervettä itseluottamusta ja tukevat tervettä suhtautumista ruokaan, liikuntaan sekä omaan vartaloon.

Maailma ja ihan pelkästään tämä pieni Suomi, on täynnä ulkonäköpaineita, syömishäiriöitä, yksinäisyyttä ja masennusta. Mä toivon, että mun lapsi ei tule olemaan yksi niistä ihmisistä. Mä toivon, että hän tulee olemaan yksi niistä, jotka auttavat näitä ihmisiä ylös tukien ja kannustaen. Just niinkun mä haluan tehdä nyt.

Pauliina

6 vastausta artikkeliin “Kun 4-vuotias sanoo ”mä oon taas lihonut””

  1. Meillä ollaan käyty näitä keskusteluja siitä lähtien, kun tyttäreni aloitti koulun (täyttää nyt 8, on toisella luokalla)i. Nämä keskustelut alkoivat siitä, kun tytär kysyi milloin pääsisi mun kanssa kuntosalille. Kerroin, ettei sinne noin pienenä vielä tarvitse eikä saa mennä ja kysyin samalla, että miksi haluat salille? Hän totesi: ”Mä haluan kuntoilla, kun en halua että musta tulee pullea niinkuin meidän luokan *****sta” Yritin sitten hänelle selittää, että hienoa että olet kiinnostunut kuntoilusta, mutta me kaikki ollaan eri muotoisia, kokoisia, värisiä ja näköisiä eikä se muuta sitä mikä juuri sinä olet. tiedän että olen itse näyttänyt siinä mielessä huonoa esimerkkiä, että osallistuin Jutan superdieettiin 1,5 vuotta sitten ja olen kamppaillut painon kanssa, mutta hyväksyn silti itseni tällaisena. Olen ehkä hiukan ”pehmeä” ja muutama ylimääräinen kilokin on, mutta mitä siitä! Mä olen mä, olen kaunis ja itsevarma, mulla on perse ja tissit ja olen pirun ylpeä itsestäni! Sitten kun pystyn juoksemaan 5 km ja saan vedettyä edes yhden leuan, olen vielä ylpeämpi 🙂 Toivon, että osaan näyttää oikeaa esimerkkiä lapselleni tässä ulkonäkökeskeisessä ”fitnessmaailmassa”
    Kitts Pauliina blogistasi, sun kirjoituksia on mukava lukea ja kuvat on mahtavia!!

    • ISO KIITOS MINNA! Tämä oli mieletön kommentti, ja niin mieltä avartava! Kuten sanoit, on hienoa huomata, että pikkutyttösi on kiinnostunut kuntoilusta, kunhan se pysyy liikunnasta nauttimisessa ja iloitsemisesta, eikä ulkonäköpaineista 🙂 Mielestäni olet hienosti selittänyt tytöllesi meidän kaikkien monimuotoisuuden. Vaikka itse olet osallistunut Superdieettiin, ajattelen, että se on esimerkki siitä, että haluat huolehtia omasta terveydestäsi ja itsestäsi. Ja omasta terveydestä huolehtiminen on mielestäni upea esimerkki!
      On ihan MIELETÖNTÄ kuulla miten puhut itsestäsi! Pidä toi upea asenne ja jaa sitä kaikkialle, tuollaista asennetta tarvitaan lisää! You go girl! On hienoa huomata, että tavoitteesi ovat konkreettisia (juoksu, leuanveto) eikä esimerkiksi ”sit kun olen hoikempi”. Toi on hienoa! Vautsi!

      Kiitos Minna ihanasta kommentista, sait ison hymyn huulille ja hyvän mielen piiiitkäksi aikaa! Värikästä ja pirteää syksyä ♥

  2. Todella hyviä ajatuksia! Olen kiitollinen äidilleni ja isälleni, joilta en ole koskaan kuullut mitään kritiikkia oman ulkonäkönsä suhteen, enkä arvostelevan toisia.. Uskon, että lapsesi saa varmasti hyvää esimerkkiä sinulta! Itsekin haluan sitten joskus välittää lapsilleni samankaltaista ajatusmaailmaa.

    • Kovasti kiitoksia Satu 🙂 Tuosta saa olla kiitollinen ja he ovat olleet juuri sellaisia esimerkkejä, millainen minäkin haluan lapselleni olla. Näin vanhempana sitä huomaa, miten paljon oma käytös lapseen vaikuttaa ja miten lapsi imee kaiken näkemänsä ympärillään 😀 Arvostan tuota asennetta, että haluat jakaa terveellistä näkemystä ruokaan, liikuntaan ja omaan vartaloon omalle lapsellesi, niin iso peukku! 🙂
      Ihanaa syksyä ♥

  3. Vau, en voi muuta sanoa kuin että rakastan tätä blogia! <3 Just näin, tää on niin pelkkää asiaa koko postaus. Oon joskus itse pohtinut, että joskus tulevaisuudessa jos saisin omia lapsia, niin haluaisin opettaa heille ainakin sen, että itseä kohtaan tulee olla armollinen ja hyväksyvä. Ja parhaiten sen opettaa omalla esimerkillä, olemalla itse itseään kohtaan vähemmän vaativa. Silloin kaikki tekeminen lähtee omasta sisäisestä innostuksesta, eikä ulkoapäin tulevasta paineesta, ja tulokset on myös sen mukaiset. Niin paljon täällä kärsitään pahasta olosta, joka johtuu juuri siitä, että kokee itsensä riittämättömäksi eikä uskalla hakea tukea muilta. Hieno postaus!! 🙂

    • Ja mä rakastan sun kommentteja!!! ♥ Ihanaa, että oot jaksanu kommentoida ja lukea postauksia läpi, vautsi! JUURIKIN NÄIN, haluan mun lapselle viestittää ja kertoa, että ihan omana itsenään on riittävä, eikä kenenkään vuoksi tarvitse muuttua. Muut tulee hyväksyä sellaisina kuin he ovat, koska ollaan kaikki erilaisia, hiusten väristä vartalon muotoon ja so be it. Mikään ulkoisesti havaittava, ei määritä meitä ihmisinä tai sitä kuinka arvokkaita me jokainen ollaan. Erilaisuus on rikkaus ja siitä tulee nauttia 🙂 Just noin niinku sanoit!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta