Masennus vai väsymys

Huh huh. Moni aktiivisesti blogiani lukeva on varmasti huomannut, että blogi on hieman hiljentynyt viime viikkojen aikana. Blogihiljaisuus ei ole mulle ominaista ja puhun aina kuin Runeberg.

Nyt syksyn tullen olen kärsinyt stressistä, lievästä masennuksesta ja väsymyksestä. Stressin huomaa suoraa naamasta, kun se kukkii, kuin tuomikoivu kesäkuussa eikä mikään näytä auttavan. Oikein mikään ei kiinnosta ja voisin nukkua loputtomiin. Tämä kaikki on onneksi väistymässä ja energiat alkavat palautua. Asioita, joista huomaan saavani hurjasti energiaa nyt syksyllä ovat valokuvaus, kynttilät, villasukat, smoothiebowlit sekä uudet jutut. Aika ihania juttuja, vai mitä?

LOMA_30

Syksyllä moni kokee ”syysmasennusta” tai ehkä masennus on hieman liian voimakas sana tähän, mutta jonkinlaista kesäkaipuuta ainakin. Mistä sitten tunnistaa masennuksen väsymyksestä? Molemmat vaikuttavat arkielämään ja jaksamiseen, mutta toinen näistä on hoidettavissa helpommin kuin toinen.

Itse olen kärsinyt masennuksesta ja olen osannut erottaa sen pelkästä väsymyksestä ammattilaisen avulla ja nyt myöhemmin oppinut tunnistamaan sen itse. Toivoisin, että masennukseen tai uupumiseen suhtauduttaisiin yleisesti vakavammin, eikä sivuutettaisi asiaa asiattomalla kommentoinnilla: ”menisit aikaisemmin nukkumaan” tai ”eihän sulla ole mitään hätää, piristy”. Joskun tämänkaltainen potku perseelle saattaa auttaa, mutta yleensä ei, tai ei ainakaan minua.

Kun mä olin masentunut, se vaati hirmusti aikaa ja kärsivällisyyttä mun läheisiltä. Masennus ei mene ohi nukkumalla tai sivuuttamalla aihetta. Masennus ei poistu sillä, että ”koitetaan piristyä”. Eikä myöskään sillä, että tartutaan tuumasta toimeen ja aletaan hullun tavalla painamaan elämässä eteenpäin. Se kostautuu jälkeenpäin uupumuksena. Been there, done that.

Mun mielestä masennuksen väsymyksestä pystyy erottamaan muutamalla huomiolla. Kuten esimerkiksi, miten nukut yösi? Huonosti nukuttu yö on tottakai johdannainen myös väsymykseen, mutta masentunut harvemmin nukkuu öitään kuin pikkuvauva, vaan useimmiten masennukseen liittyy myös jatkuvaa unettomuutta tai univaikeuksia.

Miten pitkään olet ollut väsynyt tai alakuloinen? Väsyneenä ei jaksa hyppiä tasajalkaa ja hihkua kaikesta, mutta masentuneena sitä ei jaksa koskaan, tilanteesta huolimatta.

Välitätkö asioista? Huomaatko kiinnostuvasi jostain tai herättääkö joku asia sinussa mielipiteitä? Väsyneenä keskittyminen ei nyt mitään ennätyksiä hivo, mutta väsyneenä yleensä tunteet nousevat pintaan ja silti jaksaa kiinnostua asioista ja ihmisistä. Masentuneena on yksi hailee, iskeekö lauantai-iltana seitsemän oikein tilille 30 miljoonaa vai euron. Masentuneena on useimmiten vaikeaa kiinnostua yhtään mistään tai yhtään kenestäkään.

Mä en tällä hetkellä ole masentunut, hieman väsynyt vain ja sekin on täysin itse aiheutettua 😀 En valita, koska saan tehdä sitä mitä rakastan ja toteuttaa unelmaani. Tai ainakin olla matkalla sinne määränpäähän.

Nämä esimerkit ja vinkit ovat toki yksilöllisiä, eivätkä sovi kaikkiin. Jos jatkuvasti tuntee itsensä alakuloiseksi, kannattaa siitä puhua ystäville tai perheelle tai ottaa yhteyttä ammattilaiseen. Mä en koskaan ennen terapiaa uskonut, miten paljon se voi opettaa, kasvattaa ja avartaa. Haluan tässäkin korostaa, että masennus ei ole koskaan sun vika. Itsensä syyllistäminen ei auta toipumaan eikä auta jaksamaan.

Ihmiset, jotka eivät itse ole kokeneet masennusta tai uupumusta, ovat vailla sitä ymmärrystä, joten masentunut ihminen tarvitsee. Mä saan olla todella onnellinen, että mun lähipiiri omasta kokemattomuudestaan huolimatta ottivat mut tosissaan, antoivat mun tuntea niin kuin tunnen, eivätkä koittaneet väkisin komentaa piristymään. Pahin, mitä masentuneelle, uupuneelle tai stressaantuneelle ihmiselle voi tehdä tai sanoa on vähättely. Masentunut harvemmin tietää masentuneisuutensa perimmäistä syytä ja on väärin lähteä kyseenalaistamaan masentuneen tunteita. Tuki on tässäkin se, jota eniten kaivataan.
Joten jospa puhalletaan tässäkin yhteen hiileen ja annetaan kaikkien tuntea just niin kuin ne tuntee?

Pauliina

2 vastausta artikkeliin “Masennus vai väsymys”

  1. Mä niin ihastuin tähän sun blogiin, että pakko ilmeisesti lukea kokonaan läpi – nyt heti 😀 On vaan niin kivaa huomata, että puhut tärkeistä asioista rehellisesti, kuten tässäkin postauksessa. Että oot kokenut elämässä vaikeita asioita, mutta juuri sen vuoksi osaat olla kiitollinen tässä ja nyt kaikista pienistä, tavallisista asioista. Ei väkisin väännettyä onnellisuudentavoittelua vaan sitä, että huomaa ymmärtävänsä ja näkevänsä kaiken kauneuden ja hyvyyden, kun on kokenut ja kohdannut vaikeuksia. Aivan liian vähän puhutaan esim. masennuksesta, vaikka se on todella yleistä. Sä oot niin oikeassa paikassa kirjoittaessasi tätä blogia, toivottavasti tää blogi pysyy aina yhtä rehellisenä, ja toivottavasti täällä aina puhutaan yhtä tärkeistä asioista kuin tähänkin asti 🙂 Ps. valokuvat on todella ihania ja tunnelmallisia, oot tosi taitava ja selvästi omalla alalla!

    • Kohta joku tulee sanoo, et kaikki ei voi olla mun mielestä ihanaa, mutta KUN VAAN ON!! Ihan parasta, että oot ahminu MUN blogin nyt heti läpi 😀 Kiitos ihanista sanoista! Mä haluan puhua omista kokemuksista ja vaikeistakin asioista, jos niistä joku joskus, edes yhden kerran saisi apua tai tsemppiä. Yleensä vertaistuki on parasta, jota voi saada, kun tietää mistä puhuu ja mitä on käynyt läpi.

      Oon samaa mieltä, että masennuksesta puhutaan liian vähän, vaikka se on tosi yleistä, kuten sanoit. Masennus on vakava sairaus, josta on vaikea päästä eroon, mutta siihen on niin helppo vaipua takaisin. Masennusta pidetään yleensä tekosyynä tai vähätellään, vaikka oikeasti sekin on sairaus, josta pitäisi puhua ja rohkaista ihmisiä enemmän hakemaan apua ja oppia pyytämään sitä.

      Musta itestäkin tuntuu, että tää on mun juttu ja haluan tehdä tätä aina. Kirjoittaa ja valokuvata. Musta vaan huokuu luonnostaan sellanen auttamisen tahto ja tää on hieno mahdollisuus ja kanava siihen. Täällä blogissa tullaan aina olemaan rehellisiä ja tuomaan vaikeita asioita esiin, koska mä haluan uskoa siihen, että jos mä kerron ja puhun siitä, niin ehkä joku toinenkin joskus uskaltaa. Sillee me päästään kaikki elämässä eteenpäin, rohkaisemalla ja kannustamalla muita 🙂

      Valokuvaus ja kirjottaminen on mun intohimoja, joten hienoa, jos se välittyy tekstiin ja kuviin! Tuntuu ainakin niiiiin omalta alalta :)♥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta