Mitä tapahtui blogille?

Tuntuu kuin blogi olisi ollut ihan omalla lomallaan, ottanut irtioton kaikesta. Todellisuudessa blogi on ollut mielessä joka päivä ja vähän jopa kasannut paineita harteille, että ”nyt pitäisi taas kirjoittaa”. Mä en halua sitä fiilistä. Mä haluan, että tämä on paikka, johon mä saan kirjoittaa ja turista, sitten kun siltä tuntuu. Rakastan tätä hommaa, enkä halua tästä pakkopullaa. Näköjään FitFashionin ulkoasussakin on tapahtunut muutos sillä välin, kun mun blogi on hengähtänyt, oli siis jo syytäkin palata sorvin ääreen, haha 😀

Missä mä sitten olen ollut? No mitään dramaattista tai suurta salaisuutta tai salamyhkäisyyttä tähän ei liity. Totuus on, että mä olen tehnyt ihan järkyttävän määrän kaikkea muuta työtä. Suurin niistä on valokuvaus, ja ah miten rakastankaan sitä. Olen käsitellyt hääkuvia ja viime viikonloppuna olin I Love Me -messuilla erään työnantajan virallinen valokuvaaja, joten pääsin tekemään unelmaduuniani aivan mielettömässä ympäristössä.

Lauantaina oltiin mielettömän kivalla porukalla jammaamassa Haloo Helsinkiä ja bailaamassa bändi vuoden tauolle. Poikaystäväni nappasi kilpailussa uuden tekniikka-vauvan meidän perheeseen ja nyt työni helpottuu, kun saan näppäillä uutta Lenovo- vauvaani. Sunnuntaina valokuvausduuni jatkui messuilla ja olin niin omiani siinä hommassa! Voi vitsi, tätä kun saisi tehdä työkseen, niin olisin maailman onnellisin tyttö! Jos muuten vielä mun insta-tili ei ole seurauksessa, niin tästä kliks sinne @pauliinaruokonen .

Kaipa mulla jotain pientä stressinpoikastakin on ollut ilmassa ja olen luonteeltani niin pedantti ja tunnollinen, että minä en kyllä sitten höllää yhtään mistään, jos kyse on työstä tai sen suorittamisesta. Haluan aina antaa kaikkeni ja varsinkin valokuvauksessa mulle tärkeintä on, että asiakas on lopputulokseen tyytyväinen. Se on paras palkinto ikinä! Siinä samalla, kun itse olen antanut kaikkeni, niin hymy nousee korviin ja silmät kostuu, voi aidosti olla ylpeä itsestään.

Tässä kuumetta pukkaa päälle, vaikka en ole koskaan kipeä. Pienikin kuume aiheuttaa mulle ihan hourulaisen tilan ja höpöttelen ihan omiani ja nään pieniä punaisia miehiä jokapuolella. Tämä johtuu ehkä edelleen siitä traumasta kun poikaystävä koittaa aivopestä mua katsomaan jokaikisen Arsenalin matsin. Jokaikinen kerta, kun mun silmät on edes ajatelleet olevansa ruutuun päin, kyseinen joukkue on hävinnyt koko pelin, joten selkeesti mun kannustusta ei tarvita. Käy myös loistavasti syynä siihen, että pelin aikaan teen jotain aivan muuta kuin hurraan tai jännitän. Tottakai istutaan molemmat sohvalla, vokket kaakossa, punaista päällä ja vistataan Arsenalin kaulahuivia ilmassa hulluntavalla, mutta se nyt on ”peruspullaa”. No mitäs muuta tänne, kuin punaisia pieniä miehiä?

Huomenna olisi yhdet vuosijuhlat kuvattavana, jos tämä kuume nyt voisi poistua. Lauantaina pukkaa taas ihanaa hääkuvauskeikkaa Keski-Suomessa ja saa taas kurkkia koko päivän linssin läpi kyynelehtien. Häät saa mut aina hiukan liikuttumaan, ja joskus linssin läpi katsominen vaikeutuu… Tiedä mistä syystä..

Mulla on päällänsä valkoisen sokerin lakko ja koitan päästä siitä addiktiosta nyt kokonaan eroon. Kiitos tästä kuuluu aivan ihanalle Karitalle, jonka kanssa höpöteltiin tästä viikonloppuna kuut ja maat. Voisin muuttaa tän naisen kotiin ja valmistaa päivät pitkät kaikkea raakaruokaa ja raakaherkkuja ja ihastella naisen positiivisuutta ja hyvää oloa huokuvaa olemusta. Jos mä näytän neljäkymppisenä tolta, niin kiitokset korkeuksiin.

Asiaa tuntuu olevan ja nyt lupaan kauttakivenjakannon, että blogi palaa aktiivisiin uomiinsa tässä kaiken kiireen ja hopun keskellä. Tosiaan tuolta instasta pystyy mun valokuvauksia seurailemaan ja tänne blogiinkin voin valokuvia nakata aina keikan jälkeen, jos teitä sellainen kiinnostaa? Jospa tämä tästä, vai mitä? MITÄ TEILLE SINNE KUULUU? ♥ Ikävä teidän kommentointia! (Ja nyt kukaan ei kommentoi *itkunauruhymiö*). Terkkuja vaan hourulasta…

Pauliina

2 vastausta artikkeliin “Mitä tapahtui blogille?”

  1. Ihana kun palasit blogistanian pariin <3 Ymmärrän niin hyvin sun blogitaukoasi, itsekin olen ollut koko syksyn niin kiireinen työjuttujen kanssa, että energiaa bloggaamiseen ei ole oikein riittänyt. Mutta ei se määrä vaan laatu, vai mitä 🙂
    Olet valokuvaajana aivan huippuluokkaa. Vitsit miten upeita kuvia olet jälleen napsinut.

    Rentouttavaa viikonvaihdetta <3 Toivottavasti kuume jättää sinut rauhaan.

    • Aivan ihana kommentti Teija, kiitos kovasti! Piristit kuumeista aamuani todella paljon ja sait ison hymyn kasvoilleni 🙂 Tuntuu, että tämä syksy on kiireistä aikaa vähän kaikilla, ja stressiä pukkaa päälle. Pitää opetella rauhoittumaan ja ottamaan aikaa myös itselle! Ja ihan oikeassa olet, ei se määrä, vaan se laatu 🙂

      Kiitos! Valokuvaaminen on minulle suuri intohimo ja sitä haluan viedä kokoajan eteenpäin, kehittyä ja toteuttaa itseäni. Aivan ihanaa ja aurinkoista viikonloppua sinne ruudun toisellekin puolelle ♥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta