Itkuhan siinä melkein tuli

Leppoisaa sunnuntaita ystävät! Tiedättekö sellasen fiiliksen, kun vaan jähmetytte paikoillenne, istutte jäykkinä penkissä, kuin ois just tullu pissat housuun ja ette halua kenenkään sitä huomaavan? No mulle ei tullu pissat housuun, vaan sellanen järkyttävä ”vou” -efekti. Taas jälleen kerran.

Oltiin molemmat tänään poikaystävän kanssa ihan poikki, eikä oltaisi jaksettu liikkua sohvalta mihinkään, mutta päätettiin silti lähteä katsomaan poikaystäväni siskon tanssiharjoituksia, koska sinne kerrankin pääsi tiirailemaan. Ja minähän uteliaana olin halukkaana ensimmäisten joukossa! Mä rakastan tanssia ja sen kaikkia olomuotoja. Mun mielestä on ihan ääääärettömän kaunista, kun joku osaa liikkua ja elehtiä niin tunnetta huokuvasti ilmaisten. Mun mielestä on ihan mielettömän kaunista, kun vartalon liikkeillä pystyy luomaan ja välittämään jotain tunnetilaa.

Siinä me istuttiin kolmistaan poikaystäväni ja hänen äitinsä kanssa penkillä kuin kanat orrella ja tuijotettiin tanssivia tyttöjä. Jossain kohtaa kun he alkoivat tehdä piruetteja kerta toisensa jälkeen salin päästä toiseen, niin tokaisin poikaystävälleni ”Mulla menee tää tanssi aina niin tunteisiin. Nytkin mä alan ihan kohta itkeä.” Siis se liike ja sen sulavuus vaan meni niin tunteisiin mulla, että itku meinas tulla. Huoh, miten arvostankaan tuollaista tarinan kerrallista ilmaisua, jonka voi vartalolla ja liikkeellä saada aikaan. Jos se tunne pitäisi pukea sanoiksi, niin se olisi riemua, iloa, onnea, surua, kaihoa, ikävää, nautintoa, epävarmuutta, rohkeutta, itsevarmuutta, rakkautta ja himoa samaan aikaan. Kaikki yhdessä paketissa.

Tehkää ihmiset mitä elämässä ikinä haluattekaan, mutta tehkää sitä mitä rakastatte ja tehkää sitä intohimolla. Tehkää ja toteuttakaa sitä niin, että kuka tahansa huomaa, miten paljon te siitä nautitte. Se fiilis, jonka joku toinen voi esimerkiksi tanssillaan toiselle ihmiselle välittää, on niin hieno, niin sanoinkuvailemattoman hieno, etten osaa suoltaa sitä sanoiksi tähän näytölle edes. Kiitos tästä fiiliksestä, tää on vaan niin hieno tunne, niin lämmin tunne, että liitelen pilvissä pari viikkoa vaan pelkällä fiiliksellä.

Nyt mä taas jälleen kerran muistan, miksi mä rakastan tanssia itse tai katsoa sitä. Ja taas sadannen kerran jäykkänä siinä penkillä istuessani totesin, että hitto sä Janika oot vaan mieletön tanssija, että itkuhan siinä melkein aina tulee ♥

Pauliina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta