Hetkessä elämisestä

Olen aina ajatellut, että oon hetkessä eläjä. Että osaan elää täysillä ja nauttia siitä fiiliksestä just siinä.
Jossain kohtaa totesin, etten ehkä olekaan ja aloin opettelemaan.
Ajattelin ensin, että Mindfulness on täyttä soopaa, eikä sellanen nyt voi toimia. Itse puhuin soopaa, kyllä se voi.
Harmittaa ihmiset, jotka haluavat aina olla negatiivisia näkemättä mitään positiivista missään. Päätin että mä en ainakaan halua olla sellanen. Haluan nauraa ja tehdä töitä unelmieni eteen ja ne ei ainakaan lattialla kiukuttelemalla toteudu.

Mä aloin tehdä juttuja, joista nautin. Fiilistelin sitä hetkeä, joka oli niin supervoimaannuttava, että oli pakko tehdä sitä uudestaan. Ja uudestaan ja uudestaan.
Tajusin, että kuka mua pakottaa tekemään mitään, mitä en halua? Miksi en siis voisi nauttia siitä mitä teen, mielellään täysillä?
Päätin, että joka hetki kun tykkään siitä mitä teen, elän siinä hetkessä enkä mieti muuta.
Päätin, että alan työstää sitä fiilistä onnesta ja positiivisuudesta. En aina naura tai hymyile, joskus vituttaa, mutta en halua jäädä siihen tunteeseen ja tuntea niin vielä viikonkin päästä, koska se ei ainakaan vie mua mihinkään.
Mä oon nykyään onnellinen ihan pienistä jutuista ja voin fiilistellä yhtä mukillista kahvia seuraavan puoli tuntia.
Voin innostua ja olla innostunut yhdestä vaivaisesta jutusta kolme päivää tai kolme vuotta. Ja miksen voisi?

Miksi murehtia, stressata tai panikoida? Aika kyllä näyttää mitä tulee tapahtumaan. Mun mielestä oma asenne ratkaisee aina.
Ei mun elämäntielle ole aina kultahippuja heitelty tai ruusunterälehtiä levitelty, mutta so be it. Niin on ollut ja sen kanssa oon elänyt.
Mä haluan tulevaisuudessa asennoitua haasteisiin ”tää on nyt tätä ja nokka eteenpäin”. Saa olla pahamieli ja olla surullinen, mutta koko maailmaa ei kannata viikkoa vihata.
Mä aion tulevaisuudessakin fiilistellä sitä mun yhtä kuppia kahvia, ihanaa valokuvaa, kaunista taivasta, onnen tunnetta tai onnistumista kolme vuotta, jos musta siltä tuntuu.
Jos on onnellinen ja iloinen, niin ei sillä oo eräpäivää. Kunhan muistaa nauttia siitä hetkestä just siinä, aivan just siinä.

Pauliina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta