Paras vinkki unelmien vartaloon

Vinkki ei ole liikkua tai syödä terveellisesti. Se THE vinkki ei ole vähentää suklaan syöntiä tai luopua punaviini lasillisesta. Se ei ole hyvästä pihvistä tai mulle nykyään rakkaasta sushista luopumista. Oikeastaan se ei ole luopumista ollenkaan, yhtään mistään.

Unelmien vartaloa ei ole olemassakaan. Mistä sen edes tietää tai tunnistaa? Jos lehtiartikkelista bongaa kauniin vartalon ja haluaa samanlaisen, tulos ei tule koskaan olemaan sama. Kenelläkään ei ole samanlaista vartaloa kuin sinulla. Ei samoja muotoja, samoja piirteitä. Ei raskausarpia, joita kauniisti kehon muistoiksi kutsutaan. Vartalosi ei tule koskaan olemaan samanlainen kuin kenenkään muun. Olet yksilö ja sinun vartalosi on ainutlaatuinen, juuri sellaisina muotoina, arpina ja vaikka rusketusraitoina, kuin se juuri nyt on.

Mulla on raskausarpia enkä mä pidä niistä. Ne on haaleita ja muistoja mun rakkaasta lapsesta. En ikinä tule niitä rakastamaan, mutta hyväksyn ne. Ei mun tarvitse niitä erikseen rakastaa, mutta hyväksyn niiden olemassa olon. Voisin itkeä joka kerta kun nään ne ja aluksi itkinkin. Nyt on lähinnä ihan sama, koska niitä tuskin huomaa, jos ei suurennuslasilla tarkastele tai seiso keskellä spottivalojen täyttämää pukukoppia. Ihan järkyttävä paikka muuten.

Mä en usko, että laihtuminen tai kiinteytyminen tuo sitä unelmien vartaloa tai sitä tyytyväisyyttä, koska se kaikki lähtee korvien välistä. Jos omaan vartaloon ei ole tyytyväinen nyt, ei se laihtuminen tuo sitä tyytyväisyyttä, koska ihmisluonne haluaa aina lisää ja aina enemmän. Unelmien vartalon metsästys on loputon tie.

Mä en rakasta mun raskausarpia tai muitakaan ”vikoja”. Elämä on jättänyt kroppaani jälkiä, joista en niin pidä, mutta ei mun tarvitsekaan. Ei mun tarvitse rakastaa jokaista naarmua tai haalistunutta arpea, mun tarvitsee hyväksyä ne. Ja ennen kaikkea, mä haluan keskittyä enemmän niihin hyviin kohtiin. Esimerkiksi mun kasvoihin ja hymyyn. Tykkään mun hymystä ja ilmeisesti moni muukin, koska sitä useasti kehutaan. Ei unelma vartalon tarvitse olla kaulasta alaspäin, vaan se voi olla kokonaisuus.

Kokonaisuus ja oma ajattelu omasta vartalosta voi olla se unelmien vartalo. Ei unelmien vartaloon tarvita eight backiä tai edes näkyviä vatsalihaksia. Siihen ei tarvita pyöreitä pakaroita tai erottuvia reisilihaksia tai kiinteitä kasivarsia. Unelmien vartalo voi olla kokonaisuus söpöstä hymykuopasta, muhkeista hiuksista, kivoista sääristä ja pyöreästä mahasta. Ei sen tarvitse olla sen enempää. Ei sen tarvitse olla kiinteää ulkomuotoa tai fitnesstä. Ei sen tarvitse olla hoikkaa tai pyöreää, ei tummaa, ei vaaleaa, ei kiinteää tai lihaksikasta. Se unelmien vartalo on sun oman ajattelumaailman päässä. Ei hien, dieettien tai luopumisten päässä. Oman ajattelun muutoksen päässä.

Sun ei tarvitse olla täydellinen. Mun ei tarvitse olla täydellinen, enkä mä olekaan. Kenenkään ei tarvitse olla. Ei meidän kaikkien tarvitse täyttää nykyajan kauneusihanteen muottia tai olla kiinteitä, lihaksikkaita, hoikkia, fitness, fatness, you name it. Riittää kun me ollaan just sellaisia kuin ollaan, raskausarpiemme ja virheidemme kanssa. Riittää kun me edes opetellaan hyväksymään itsemme.

Onnekkaat tietää miltä rakkaus tuntuu. Se tuntuu ihan äärettömän hyvältä, voimaannuttavalta supervoimalta. Aivan ihanalta tunteelta, jonka haluaisi säilöä purkkiin ja jakaa ihan kaikille, ihan kaikkialla. Sitä tunnetta me tarvitaan saavuttaaksemme unelmiemme vartalon. Se ei vaadi salikorttia tai hikilenkkejä, se vaatii rakkautta. Pelkkää, yksinkertaista ja ihanaa rakkautta, itseämme kohtaan.

Paras vinkki unelmien vartaloon on: rakkaus. Rakkaus omaa kehoa kohtaan. Jokaikinen teistä on hemmetin kaunis ja ihana just tollasena kun on. Siihen ei tarvita yhtäkään vatsalihasta tai pumppia, siihen tarvitaan vaan se yks….

…Ja se THE vinkki oli…?

RAKKAUS. Siihen tarvitaan vaan rakkaus.

Pauliina

18 vastausta artikkeliin “Paras vinkki unelmien vartaloon”

  1. Ihana kirjoitus!

    Eksyin blogiisi ensimmäistä kertaa, ja tämä kirjoitus pysäytti. Selaan paljon erilaisia blogeja, etenkin täällä fitfashionilla. Useita vuosia sitten rankan bulimian kärsineenä ja nyt osan oireista takaisin saaneena tämä todellakin kolahti. Sitä järjellisesti saa perusteltua ne syömishäiriöajatukset pois ja tolkutettua miten helposti kilot saisi pois kun vaan liikkuisi ja söisi järkevämmin. Monia blogeja selatessa tulee välillä sellanen olo, että asiat olisi mustavalkoisia. Joko syödään hyvin ja liikutaan tai sitten ei, ja siinä on ratkaisu kaikkeen.

    Lukematta sinusta (vielä) yhtään tämän kirjoituksen verran enempää, haluan vain sanoa tästä kirjoituksesta ison kiitoksen. Luin sen moneen kertaan ja sanat todellakin jäivät mieleeni ja saivat positiivisia ajatuksia itseäni kohtaan ja sitä kriittisyyttä vähenemään. ❤

    • Voi Emma!! ♥ Kiitos ihan mielettömästi niin kauniista kommentistasi! Luin sen aamulla unenpöpperössä ja liikutuin kommentistasi. Iso kiitos sinulle, että olet lukenut blogiani ja herättänyt itse itsessäsi positiivisia ajatuksia itseäsi kohtaan. Jos edes hetken sanani ovat saaneet sinut ajattelemaan ja vähentämään kriittisyyttä itseäsi kohtaan, olen todella, sanoinkuvaamattoman onnellinen.

      Bulimia on todella vaikea ja raskas sairaus, josta toipuminen vie aikaa sekä energiaa. En voi kun todeta, että mulle merkitsee ihan suunnattoman paljon, jos postaus on herättänyt sinussa positiivisia ajatuksia ja saanut pysähtymään ja miettimään. Todella haluan viestittää hyvää oloa ja armollisempaa ajattelua omaa vartaloa kohtaan. Mikään ei ole kiinni omasta ulkomuodosta, vatsan litteydestä tai pyöreästä pepusta. Sinä oot aivan ihana, upea, kaunis ja ROHKEA ihminen just tollasena kun oot. Vaatii rohkeutta laittaa kommenttia ja myöntää omat heikkoudet. Oon niin happy, että teit niin!

      Lähetän sulle sata virtuaalihalia ja niin paljon voimia bulimian selättämiseen ♥ Tuun muistamaan tän kommentin aina ja vaikka kerrotkin tässä tosi vaikeesta jutusta, niin mulle se välittää niin paljon hyvää fiilistä, että joku on saanut mun postauksesta jotain irti. Voi liikutus. Jos Emma joskus jossain tavataan, niin tuu nykäsee hihasta, sit halaan livenä! Ihanaa joulunodotusta, toivottavasti pysyt jatkossakin täällä lukemassa mun höpötyksiä ♥

  2. Kummallista tuo, miten edelleen kuulee jankutettavan sitä että tulisi hyväksyä itsensä sellaisenaan kuin tyytyväisyyttä tavoitellessa. Kirjoittajan liikunta-alan ammattilaisena luulisi hyvin tietävän että se unelmien vartalo sikäli kun sillä tarkoitetaan kiinteää, lihaksikasta ja liikkuvaa kehoa, ei tule ihan noin vain. Kyseinen tavoite on vuosien säännöllisen, huom, säännöllisen harjoittelun, ruokavalion sekä elämäntapojen tarkoittaen lepoa ja kehon huoltamista sekä salien ulkopuolisista asioista huolehtimisen yhdistämistä tasapainoisesti. Ei sen vaikeampaa toisin sanoen. Hyvässä kunnossa oleva ihminen kun vaan jaksaa niin paljon paremmin arjessa huonokuntoiseen verrattuna, joten miksi hyväksyä itsensä sellaisena kuin sattuu tällä hetkellä olemaan jos se tarkoittaa velttoa vätystä, jolle makea maistuu mutta lenkkipolku ei niinkään?

    Itsekurista ja tylsistä, mutta niin tarpeellisista rutiineista lähtee itsestä huolehtiminen. Aina ei varmasti tunnu siltä, että jaksaa näin tehdä, mutta jos vain osaa kerrankin musta tuntuu-tyyppisen mallin ajattelussaan sysätä syrjään, on jo valtavan askeleen kohti parempaa terveyttä ja mieltä ottanut silloin.

    • Heippa Jesse, kiva huomata, että miehetkin eksyvät blogeihin, mahtavaa!
      Me ollaan luettu ja kirjoitettu tämä teksti hieman erilailla. Olet oikeassa, että hyvä fyysinen kunto edistää jaksamista arjessa ja arjenaskareissa, mutta siihen ei vaadita timmiä tai lihaksikasta vartaloa, vaan terveyttä edistävää liikuntaa ja hyvää, henkilölle itselleen sopivaa ruokavaliota, johon mahtuvat myös herkkuhetket. Kirjoittaja kyllä hyvin tiedostaa mitä vaaditaan lihaksikkaaseen ja kiinteään vartaloon, mutta unelma vartaloa sen sijaan ei ole olemassakaan. Mielestäni se on tässä vinksallaan, sillä yleisesti ottaen unelma vartalo ei kaikille meille ole kiinteä, lihaksikas tai hoikka, vaan joku meistä haluaa vain voida hyvin ja nauttia elämästä tavoittelematta media luomaa illuusiota ”unelma-vartalosta”. Lähtökohtaisesti kun meillä kenelläkään ei ole Voguen tai Body- lehden kannesta temmattua vartaloa, vaan kuten sanoit, siihen vaaditaan pitkäjänteistä työtä, säännöllisyyttä ja tasapainoa levon, ruokavalion, unen sekä treenin välillä. Joillekin se säntillinen tietyn ruokavalion tai treeniohjelman noudattaminen kireä vartalo mielessä ei ole sitä, mitä elämältään tai arjeltaan haluaa. Mielestäni jokaisen valinta tässä on täysin ok ja jokainen nauttikoon siitä mitä tekee.

      Kuntoliikunta edistää terveyttä ja hyvää oloa, jonka puolesta minä puhun. En niinkään ulkonäkökeskeiseen treenaamiseen keskittyen. Jos joku haluaa niin tehdä, niin se on täysin fine, mutta jos ei, niin en määrittele sellaista ihmistä ”löysäksi vätykseksi”. Mikä sitten kenenkin mielestä on edes löysä..?

      Mun mielestä myöskään elämän tai arjen ei tarvitse pyöriä itsekurin tai tylsyyden ympärillä. En kannusta ylipainoon tai epäterveellisiä elämäntapoja, vaan kannustan lähtemään liikkeelle ja kokeilemaan, miten hyvin voisikaan voida, jos antaa kropalleen ja mielelleen sen mahdollisuuden, tavoittelematta sitä unelma vartaloa. Kokeilemalla ihan vaan, vaikka huvin vuoksi tai oman olonsa vuoksi. Kaikki meistä eivät halua käydä salilla, ryhmäliikunnassa tai juoksemassa viittä kertaa viikossa ja so be it. Ei se tarkoita, että kyseinen henkilö ei voisi hyvin tai jaksaa arjessa muita huonommin. Olen loppupeleissä kuitenkin aina sitä mieltä, että hyvä olo lähtee sisältä ja näkyy ulos eikä toisinpäin.

      Postauksen koko idea oli siinä, että jokaisen tulisi hyväksyä itsensä sellaisenaan kuin on, KOSKA hyväksyminen ei tapahdu laihduttamalla, vaan se prosessi tapahtuu korvien välissä. Jos nyt ei ole itseensä tyytyväinen, ei sitä tule olemaan viidenkään kilon päästä. Suurimmalla osalla laihduttaminen ja siinä painossa pysyminen tarkoittavat elämäntapamuutosta ja se projekti tapahtuu pääkopassa. Oikeassa olet siinä, että jos on ennen maannut sohvalla päivästä toiseen liikuttamatta evääkään ja alkaa yhtäkkiä harrastaa liikuntaa, se on iso askel kohti parempaa terveyttä.

      Postauksen koko idea kiteytyy myös siihen lauseeseen, että unelma vartaloa ei ole olemassakaan. Ihmisluonne haluaa kokoajan jotain enemmän ja parempaa. Kun on saavuttanut ”unelma vartalon”, jonka aluksi halusi, haluaa nyt enemmän ja jotain parempaa. Kehittyminen on ok, mutta unelma vartaloa on turha jahdata, koska jokainen meistä on yksilö ja jokaisella meistä on ainutlaatuinen vartalo, joka ei koskaan tule olemaan samanlainen kuin se ”unelma vartalo”. Kehittyminen ja tavoitteet ovat loistavia, mutta kannustan niiden konkreettisuuteen, en illuusioihin, kuten ”sit kun mä oon laiha tai kiinteä”. Todennäköisesti ihminen ei tule sitä omasta mielestään koskaan olemaan, kannattaa kiinnittää huomiota siis johonkin konkreettiseen, kuten ”sitten kun saan 10 leukaa”. Ihminen ei tule hyväksi, paremmaksi tai hyväksy itseään kymmenen kilon tai edes kilon päästä, jos ei nytkään. Jokainen on ainutlaatuinen JUST NYT. ELÄMÄ on just nyt, eikä sitten viiden kilon päästä.

      Ja en nyt ihan saanut kiinni: ”miksi hyväksyä itsensä sellaisena kuin sattuu tällä hetkellä olemaan jos se tarkoittaa velttoa vätystä, jolle makea maistuu mutta lenkkipolku ei niinkään?” jos se on sen ihmisen tahto? Jos hän ei halua sinne lenkkipolulle edes terveydellisistä syistä niin kuka häntä sinne pakottaa? Uskotko, että PT joka tulee vetämään hänet sohvalta ylös 5krt/vkossa ja tekee ruoat hänen puolestaan, saa muutoksen aikaan? Minä en usko. Tämä ihminen saa sen aikaan ainoastaan silloin, kun sitä itse haluaa. Itse, nimenomaan. Ja jos joku haluaa mielummin syödä suklaata sohvalla, kun juosta purtsilla kymppiä, niin se on täysin ok. Mun tarkoitus on inspiroida ihmisiä kokeilemaan erijuttuja ja löytämään mielenkiinto terveelliseen elämään. Se terveellinen elämä ei mun näkökulmasta ole itsekurin kanssa taistelua tai tylsää, eihän sellaisesta saisi ketään kiinnostumaan, en saisi edes itseäni. Jokainen tekee omat valintansa ja se on ok.

      Unelma vartalo on illuusio. Hyvinvointi ja hyvä olo eivät ole. Itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, on avain asia kaikkeen. Itsensä hyväksyminen on kytköksissä niin moneen muuhunkin, kuin pekkään ulkonäköön, kuten esimerkiksi itsetuntoon. Mun mielestä on paljon hienompaa, että ihminen on tyytyväinen itseensä muutamalla kurvilla, kuin tyytymätön ja loputtomassa unelma vartalon metsästyskierteessä.

      Miksi unelma vartalo aina mielletään edes tiettyihin ruumiinosiin? Näkyvät vatsalihakset, hoikat jalat, hyvä perberi? Miksei se voi olla kivat hymykuopat, kauniit hiukset, nätit kädet tai suloiset varpaat?

      Että kaikille, jotka sitä unelma vartaloa metsästätte: KEEP ON RUNING…

    • Kummallisen ristiriitaista tekstiä, joten otetaan se palasina 🙂

      Kerrot, että mielestäsi kaikille meistä tuo unelmavartalo ei ole kiinteän lihaksikas ja hoikka. Ilmeisesti sitä moni kuitenkin arvostaa syystä tai toisesta ja tämähän tarjoaa juurikin kaltaisillesi ammatinharjoittajille työmahdollisuuksia alalla, joka vuosikymmen sitten oli vielä marginaalissa nykytilaan verrattuna. Oikeastaan vielä, että mitä huonommin ihmiset voivat, sitä enemmän kysytään palveluita terveyden parantamiseksi.

      Kuntoliikuntakin, jos se on säännöllistä ja yhdistyy kohtuulliseen ruokavalioon tuppaa pudottamaan ylimääräiset kahvat lantion päältä ja käsivarsista pois. Ikään kuin sivutuotteena unelmakroppaa tavoittelematta edes! Ja varmasti monen mieli siitä piristyy kun huomaa muutoksen entiseen olemukseen.

      Uuden kokeileminen ja aloittaminen ovat melkeinpä asiassa kuin asiassa meille ihmiselle vaikeita. Miksi ihmeessä näet rutiinit negatiivisessa mielessä ”tylsinä”? Kunhan vain elämäntapamuutoksessa, jos sellaista hakee, pääsee alkuun niin uudet tavat vähän ajan päästä eivät tunnukaan niin tylsiltä, koska ne ovat osa arkea. Eli juuri niitä päiviä pienine iloineen ja suruineenkin, joista suurin osa vuottamme koostuu. Syitä sille, miksi ihmiset eivät haluaisi kokeilla tai mennä mukaan vaikkapa ehdottamiisi aktiviteetteihin löytyy varmasti lukuisia. Kenties joku koki sen jumppaohjaajan olevan töykeä tai sai mielipahaa siitä, miten kuuli pt:n kertovan salilla asiakkaalleen siitä miten huonokuntoisia tänne tulevat ihmiset monesti ovatkaan. Tässä alan ammattilaisille olisi myös pieni peiliin katsominen varmasti paikallaan.

      Jokaisella meistä on enemmän tai vähemmän jokin malli johonka kokee tai haluaa samaistua luonteenpiirteiden tai sitten vaikkapa vaan ulkonäön osalta. Moni nainen kenties toivoo rintojen olevan joko hieman isommat tai terhakkaammat tai pepun pikkaisen pyöreämpi tai vatsan litteämpi. Meille miehille harmitusta saattaa taas aiheuttaa pituus, jos se on jäänyt vähäiseksi. Myös jämerä, leveäselkäinen olemus on sellainen mitä moni kaipaa. Eikä vähiten sen takia, että vastakkainen sukupuoli arvostaa moista piirrettä myös 🙂 Lisäksi miksi tyytyä hytkymään paikallaan kun voi tehdäkin elämällään? Kiitos runsaasti saatavilla olevan ruoan ja ainakin toistaiseksi rauhallisen ympäristömme, moni meistäkin tulee elämään pitkään. Sinä aikaa ehtii tavoitella monta asiaa eikä vain olla tässä ja nyt.

      Valtiovarainministeriön nettisivujen kautta voi halutessaan tarkistaa mihin maamme tulot tullaan seuraavana vuonna kohdistamaan. Kovinkaan suuri yllätys ei ole, että sosiaali- ja terveysmenot ovat kärkipäässä. Miksihän? Monestakin syystä, kuten siitä että eläkeläisiä tarpeineen riittää kuten myös muita, kenties hiljattain maahamme kotoutuneita avun tarvitsijoita. Näille menoille on paikkansa. Se kuitenkin, että joku, joka halutessaan voisi ihan hyvin joutenolon ja sohvalla suklaan syönnin sijaan myös käyttää aikaansa enemmän terveydensä ylläpitämiseen ja siitä huolehtimiseen, ei niin tee, sairastuu, ja tarvitsee meidän kaikkien maksamiamme terveydenhuoltopalveluja sairautensa selättämiseen, ei ole paikallaan. Eihän pankkikaan myönnä sinulle lainaa asuntoa varten jos et ole töissä, et omaa säästöjä tai muuta omaisuuttaa saati että pyrkisit kohentamaan näiden asioiden tilaa. Joten miksi meidän, jotka huolehdimme itsestämme saaden siitä jopa nautintoa monessa asiassa, tulisi maksaa niiden henkilöiden aiheuttamat kustannukset, jotka omilla mukavuudenhaluisilla tavoillaan eivät ole itsestään tavallamme huolehtineet? Se ei ole ok eikä reilua todellakaan, vaikka tuntuisikin siltä.

      Vaikka asiat eivät ole aina sitä miltä ne ensin vaikuttavat, me kuitenkin itse luomme omat kuplamme ja illuusiomme suurelta osin. Ei tarvitse kuin tuntua siltä ja tältä ja asia on päätetty. Tämä ei ole elämässä kovin pitkäjänteinen tapa asioiden hoitoon.

      Unelmavartalon puolesta voin sanoa vain oman mielipiteeni – en kenenkään muun. Koska omana mielenkiinnon kohteena on erilaiset urheilulajit ja niiden harrastaminen ilman jokapäiväistä herkuttelua ja löhöilyä, on tämä myös elämänasenne ja piirre mitä toivoo muiltakin. Ei siksi että niin vain pitäisi olla, vaan siksi, että kun se itsellekään ei kovin vaikeata tai tylsää ole, niin miten se voisi edes osittain muille joilla ei ole lähtökohtaisesti negatiivinen asenne muutokseen, olla. Niinpä esimerkiksi elämänkumppania katseltaessa katse kiinnittyy ensin terveen näköiseen olemukseen ja ulkomuotoon, josta näkee liikkumisen aiheuttamat positiiviset seuraukset. Siinä vaiheessa hymykuopat, purkkiseoksilla värjätyt hiukset, hanskoissa olevat kädet tai saappaiden peittämät varpaat eivät ole kovin merkityksellisiä 🙂

    • Aivan oikein, kaikille meille se unelma vartalo ei ole lihaksikas tai edes kiinteä. Jotkut pitävät enemmän naisellisista muodoista, kuin esimerkiksi nykyihanteen fitness -vartalosta ja mun mielestä se on hienoa. Jokaisella saa olla sellainen vartalo kun on, kunhan voi hyvin. Jos olisit lukenut enemmän blogiani, olisit teksteistäni huomannut, että itse personal trainerina haluan kannustaa terveyttä edistävää liikuntaa, en niinkään ulkonäkökeskeiseen treenaamiseen liittyvää liikuntaa. Siinäkään ei mitään pahaa ole, mutta itse haluan inspiroida liikkumaan terveyttä ensisijaisesti edistäen, en niin, että jokaisella asiakkaallani vilkkuisi paidan alta six pack tai pyykkilautavatsa. Ja nimenomaan terveyden parantamiseksi on olemassa kuntoliikunta, jolla ei ole mitään tekemistä tämän fitness- urheilun myötä tulleen fitness -vartalon ihannoinnin kanssa.

      ”Miksi ihmeessä näet rutiinit negatiivisessa mielessä tylsinä?”, koska edellisessä kommentissasi viittasit itse siihen. Viittasit siihen, että vaikka ei aina huvittaisi, niin silti niin pitää tehdä, ja ”sysätä syrjään musta tuntuu -tyyppinen ajattelumalli”. Mielestäsi itsekurista ja tylsistä rutiineista lähtee itsestä huolehtiminen, kuten ensimmäisessä kommentissasi totesit. Minun mielestäni näin ei todellakaan ole. Mielestäni ihmisen on paljon tärkeämpää löytää arjesta, terveellisestä ravinnosta mielenkiinto ja liikunnasta ilo sekä riemu, kuten blogini bannerikin ilmaisee. Mielestäni ollaan paljon pidemmällä siinä, että ihminen nauttii liikunnasta ja ravinnosta, vaikka liikunta tapahtuisi harvemmin, kuin se, että menee pakonomaisesti salille 5krt/vkossa, vaikka ei ollenkaan haluaisi. Tuollaiset pakkopulla liikunnat kun eivät edistä pysyvää elämäntapamuutosta ollenkaan. Ja tässä kohtaa, jos muutos ei ole pysyvä ja jojoillaan kokoajan edes takaisin painon kanssa, jojoilee usein myös sairaudet ja siinä kohtaa voidaan ottaa kehiin mainitsemasi valtion budjettilaskennat.

      Saanen heti korjata kaikkien ammattitaitoisten PT:eiden puolesta; me emme ikinä, koskaan milloinkaan arvostele asiakkaan kuntoa tai lähtötasoa, saatika huutele tai levittele sitä muille. Ammattitaitoinen personal trainer, joko koulutuksen tai viimeistään oman maalaisjärkensä mukaan tietää, että olemme vaitiolovelvollisia, eikä meidän muutenkaan tarkoitus ole päivitellä asiakkaan huonoa kuntoa vaan rohkaista ja tsempata.

      Saaneen taas hetken ihmetellä, miten seuraava kappaleesi liittyy tekstiini mitenkään:
      ”Jokaisella meistä on enemmän tai vähemmän jokin malli johonka kokee tai haluaa samaistua luonteenpiirteiden tai sitten vaikkapa vaan ulkonäön osalta. Moni nainen kenties toivoo rintojen olevan joko hieman isommat tai terhakkaammat tai pepun pikkaisen pyöreämpi tai vatsan litteämpi. Meille miehille harmitusta saattaa taas aiheuttaa pituus, jos se on jäänyt vähäiseksi. Myös jämerä, leveäselkäinen olemus on sellainen mitä moni kaipaa. Eikä vähiten sen takia, että vastakkainen sukupuoli arvostaa moista piirrettä myös 🙂 Lisäksi miksi tyytyä hytkymään paikallaan kun voi tehdäkin elämällään? Kiitos runsaasti saatavilla olevan ruoan ja ainakin toistaiseksi rauhallisen ympäristömme, moni meistäkin tulee elämään pitkään. Sinä aikaa ehtii tavoitella monta asiaa eikä vain olla tässä ja nyt.”

      En tiedä onko ilosi vai harmisi, kun tässä nyt sanon, mutta minä olen varsin onnellinen ollessani vain ja ainoastaan minä. Mun tissit ovat pienet, mutta eipä tarvitse ostaa rintsikoita erikoiskaupoista ja liikkuessakin hytkyvät vähäisesti tahdissa mukana. Terhakat eivät olleet edes kehittyessään, joten miksi sen perään edes haikailla? Silikoneja en ole ajatellut koskaan ottaa, koska olen hyväksynyt muotoni juuri sellaisina kuin ne ovat, ja miksi en hyväksyisi? Takapuoleni ei ole J.LOn, mutta kenelläpä olisi, olen treenannut paljon ja se näkyy tässä takamuksessa, eikä se päivääni muuta suuntaan enkä toiseen, harvemmin kun sitä peilistäkään tiirailen. Poikaystäväkin tykkää, niin miksi en hyväksyisi sitäkin sellaisena kuin se on? Vatsa on hyvin litteä siihen nähden, että siellä on yksi lapsi tähän maailmaan kasvanut. Treeni ja ruokavalio näkyvät siinäkin, mutta ei sieltä six packi loista enkä timmimmästä vatsasta haaveile. Liikun, KOSKA NAUTIN LIIKKUMISEN ILOSTA. Olen kiitollinen, että saan juosta ja liikkua, kokea ja valmentaa. En liiku, koska haluaisin muokata vartaloani, liikun, koska se tuottaa minulle mielihyvää ihan ilman ulkonäöllisiä asioita.

      Joku meistä tykkää olla paikoillaan ja vaikka kutoa, annetaan hänen kutoa ja istua. Tiedän henkilön, joka ei ole paikallaan kuin aniharvoin ja liikkuu varmaan vielä kuollessaankin. Kaikki meistä nauttivat eri asioista tässä elämässä ja on todella hienoa, että olet itse löytänyt sen, josta sinä nautit, mutta älä oleta, että se on sitä mitä kaikki haluavat tehdä. Joku haluaa elämäntyökseen kerätä postimerkkejä ja liimailla niitä kansioon, siinä ei viitsi hirveästi hytkyä tai menee puurot ja vellit sekasin. Annetaan hänen kerätä, mun ei tarvitse, eikä sunkaan. Eikö kaikki voi tehdä sitä mistä nauttii? Ikävää se olisi, jos koko Turku olisi samassa jalkaprässissä huhkimassa tai samalla tanssitunnilla pyörimässä, eihän sinne kukaan mahtuisi.

      Olet oikeassa, elämässä ehtii tavoitella vaikka mitä, onneksi elämme pitkään. Jos vaan haaveilee kokoajan tulevasta, miten osaa elää hetkessä ja nauttia siitä, kun kokoajan suunnittelee ja kaavailee jotain muuta? Kaikki hetkethän ne lipuu ohi, mitä jää käteen jos katsoo kokoajan huomista elämättä tätä päivää täysillä?

      Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin mua ei henkilökohtaisesti kovinkaan paljon politiikka tai valtiovarainministeriön sivut kiinnosta, mutta on hienoa, että joku on asioista perillä, minä selkeästi en ole ja voisin petrata, mutta jälleen kerran en ymmärrä miten eläkeläisten tai maahanmuuttajien kohdistuva budjetti liittyy siihen, että kannustan ihmisiä rakastamaan itseään ja hyväksymään itsensä sellaisina kuin ovat?

      Kuten olen todennut, en kannusta ylipainoon, vaan kannustan terveyden edistämistä. En ole missään kohtaa maininnut, että en rohkaisisi ylipainoisia tiputtamaan painoaan terveydellisistä syistä. No ei ole reilua ei, että joku nauttii liikunnasta ja joku toinen ei. Mutta miten työttömän pankkilaina nyt liittyy taas siihen, haluaako joku liikkua vai ei? Yllätyksenä ei mulle ainakaan tule, että elämä ei aina ole reilua, missään mielessä, mutta tässä postauksessa ei ollut siitä kyse ketä joutuu maksamaan kenenkin sairaalakulut tai terveyskeskusmaksut. Edelleen mainitsen, että minä haluan kannustaa terveyttä edistävään liikuntaan, mutta tosiasia vaan on se, että ne jotka sitä apua eniten kaipaavat, he sitä vähiten haluavat. Ja minä, kuten kukaan muukaan meistä PT:eistä ei ole ihmeiden tekijä. Me emme voi pakottaa ketään ostamaan PT -pakettia tai liikkumaan ja syömään terveellisesti. Me tarjoamme siihen välineet ja avun, mutta asiakkaan on sitä itse haluttava.

      Nimenomaan puhut viimeisessä kappaleessasi itsestäsi. Sinä pidät liikunnasta ja eri urheilulajeista ja nostan sille hattua, on todella hienoa, että ihmiset liikkuvat! Puhut itse, mihin sinä kiinnität kumppanin valinnassa huomiota, kaikki eivät niin tee. Kaikki eivät löydä liikunnan parista kumppaniaan, koska kaikki eivät liiku ja niin olkoon. Jotkut löytävät elämän rakkautensa netistä tai nettipelien välityksillä, baarista, kirjakahvilasta, lentokoneesta mistä ikinä. Miksi oletat, että samat kiinnostuksen kohteet jotka sinulla ovat, ovat jokaisen velvollisuus? Se mistä sinä nautit on sinun riemusi ja tässä kohtaa todella hieno asia, että haluat pitää terveydestäsi huolta liikkumalla ja kiinnität kumppanin etsinnässä huomiota samoja arvoja ylläpitäviin henkilöihin. Me kuitenkin ollaan kaikki erilaisia ja joku asia, tässä tapauksessa liikunta, tuntuu sinusta helpolta ja täysin yksinkertaiselta itsestäänselvyydeltä, mutta näin ei todellakaan ole kaikille. Kaikki eivät pidä liikunnasta, eivätkä etsi kumppaniaan urheilun parista, eikä meidän liikkuvien ihmisten tule odottaakaan sitä heiltä.

      Ja oletatko, että jos ihminen ei liiku ja me liikkuvat joudumme maksamaan pahimmassa tapauksessa hänenkin sairauskulut, niin hänellä ei tällöin ole oikeutta olla tyytyväinen itseensä ja rakastaa itseään? Tuskimpa.

      Että kuules, jospa annetaan kaikkien kukkien kukkia vaan? 🙂

  3. Hyvä teksti! Ja oikeastaan tämä mieskommentoija sekä sinun kommenttisi saivat minut inspiroitumaan kommentoinnista :D. Eli olen kyllä hyvinkin samoilla linjoilla kanssasi tässä asiassa. Luulen että sinä olet nimenomaan kirjoittanut meistä, joilla ei sitä ylimääräistä (miten sen kukin sitten määrittelee) ole massoittain enää päällä, vaan olemme normaalipainossa/sen ylärajoilla. Kun taas edellinen kommentoija ymmärsi sen nimenomaan että kirjoittaisit henkilöstä, jonka ylipaino haittaa oikeasti terveyttä.

    Anyways. Mun mielestä painonhallintta on lopulta helppoa, jos sen osaa. Itse oon reilu 30v ja nyt alan pikkuhiljaa löytää ”helpon” tien painonhallintaan. Ennen liikuin todella paljon, jolla oikeutin sitten huonommakin syömisen itselleni. Ja se meni myös toiseen suuntaan; söin huonosti ja rankaisin itseäni liikunnalla. Tuttu kuvio varmaan monelle… Vasta joitakin vuosia sitten aloin ymmärtämään, että ruokavalio on kaikkein tärkein asia painonhallinnassa ja ”timmissä kropassa”. Nykyään vedän kunnon treenit salilla kolme kertaa viikossa ja lisäksi harrastan kävelyä välipäivinä. Katson hieman mitä syön. Syön edelleenkin herkkuja mutta kohtuus on löytynyt. Pysyn itse asiassa uskomattoman ”pienellä” vaivalla hoikkana. Kunpa olisin tajunnut tämän jo aiemmin, joskus olen ajanut kroppani aikamoisille kierroksille liikkumalla liikaa ja lepäämällä liian vähän. Uskon että laihtumiseen auttaa lepo ihan samalla tavalla kuin lihaksien palautumiseen. Eli mitä tahdon sanoa; jos timminä pysyminen on hankalaa, niin silloin on yleensä ongelma ruokakaapin puolella.
    En usko minäkään että kieltäytyminen ja nälässä oleminen on vastaus parempaan oloon tai laihtumiseen. Jokaisen pitää löytää oma tapa pysyä siinä kunnossa missä on hyvä olla. Ja siihen ei auta pt:n tai kenenkään muun tekemät ruokavaliot, ainakaan pidemmällä tähtäimellä.

    Hyvä teksti!

    • Loistavaa Ritu! On ihan mieletöntä kun rohkaistuit kommentoimaan! 🙂 Nyt uskallat jatkossakin!
      Juuri näin, olen kanssasi samaa mieltä, että tässä puhutaan hieman eri asioista, koska tekstin voi aina tulkita jokainen omalla tyylillään ja jokaisella on aina oma ajatusmuoto ja se on täysin ok, hienoa, että keskustelua syntyy!

      Ihanaa kuulla, että oot löytänyt hyvän olon ja osaat pitää sitä yllä! Mun mielestä toi itse kokeilemalla ja löytämällä, on paras keino saavuttaa hyvä olo, jota ylläpitää jatkossakin oman arjen tms mukaan 🙂 Oot ihan oikeassa tuon ruokavalion suhteen! Ruoka on 80% ja liikunta 20% kun puhutaan kehon ja kropan muutoksista. Kuullostaa siltä, että oot löytänyt tasapainon sun elämään ruoan ja treenin välillä ja se on ihailtavaa! ISO peukku ja hali sinne ja ihanaa kun kommentoit! ♥

  4. Tosi hyvä kirjoitus ja hyviä kommentteja! 😊 Jesse ei nyt vaan ihan selkeästi ole päässyt kiinni siihen tyytymättömyyteen, riittämättömyyteen ja itseinhoon, mitä varsinkin tai ehkä useimmiten naiset tuntevat. Ja nuo tunteet eivät haihdu viimeisten rasvagrammojen sulaessa, vaikka niin usein itselle uskotellaan. ”Kun tämä viimeinen kilo on kadonnut, olen onnellinen.” Et varmaan ole, aina löytyy lisää sulateltavaa ja korjattavaa, jos työtä ei tee pään sisällä itsensä hyväksymisen eteen.

    Minulle ei tullut mieleenkään, että Pauliina olisi kirjoituksellaan kompannut sitä (somessakin) hypetettyä ajatusta, että kilojaan pitää kantaa ylpeydellä, vaikka painoindeksi olisi 50 ja elämä on ylipainon takia yhtä helvettiä. Siihen ei varmasti kukaan PT varsinaisesti kannusta, vaikkei missään nimessä ketään ylipainon tai huonon kunnon takia hauku tai arvostele päin naamaa.

    • Kiitos Kipa 🙂 Munkin mielestä oli hienoa, että saatiin tähän näin laaja keskustelu aikaiseksi ja saatiin hiukan erilaista näkökulmaa, vaikka se olikin aivan täysin erilainen, kuin mitä mä olin tekstissäni tarkoittanut. Ja siis juuri tuota tyytymättömyyttä, riittämättömyyden tunnetta ja itseinhoa koitan varsinkin naisista karaista pois ja oppia rakastamaan itseään ja hyväksymään itsensä ja kehonsa sellaisena kuin se on ♥ En siis missään nimessä, kuten sanoit, sitä terveydelle hengevaarallista olemusta.

      Sinä oot ymmärtänyt postauksen sanoman ihan oikein ja mahtavaa kuulla, että oot samaa mieltä siitä, että jos itseensä ei ole tyytyväinen JUST NYT, niin ei ole muutaman kilon tai rasvattoman kropan jälkeenkään. Ihanaa kun joillekin se viesti menee perille 😀 Aivan ihanaa Kipa, että kommentoit, kiitos ♥

  5. Moi 🙂

    Kommenttini menee aika pahasti varsinaisen kirjoituksen aiheen ohi, mutta koska olen jo jonkin aikaa lueskellut blogiasi ja halunnut pitkään sanoa jotain, niin nyt tuli sellainen olo että rohkenen vihdoin kommentoimaan 🙂

    Iloinen asenteesi ja hymysi motivoivat minua tosi paljon. Minulla on ongelma, joka vaikuttaa ulkopuolisten silmissä varmasti typerältä, mutta itselleni se on vaikea asia. Havahduin vaihdossa ollessani siihen, etten ole oikein koskaan rohjennut hymyilemään kunnolla ja aidosti. Olen kokenut elämässäni kaikenlaista, ja uskoni kaikkeen hyvään tässä maailmassa on ollut pahasti koetuksella silloin, kun olen ollut lapsi ja nuori. Olen kuitenkin oppinut luomaan nahkaani uudelleen, olemaan kiitollinen kaikista hyvistä asioista ja olemaan positiivisempi. Silti koen edelleen olevani hyvin alkuvaiheessa tässä prosessissani, lähinnä siksi koska ulkoinen olemukseni ei aina vastaa sitä sisälläni olevaa onnellisuutta, jota koen. Olen ikään kuin vielä loukussa ilmeissäni ja olemuksessani, ja se häiritsee minua tosi paljon. Jotkut minut tuntevat tietävät, että olen vahva ja pystyn ajattelemaan positiivisesti, mutta ensivaikutelma minusta lienee edelleen aika ujo ja varautunut, sillä tiedän joidenkin pitävän minua aluksi jopa pelottavana. Olen noin vuoden ajan kirjaimellisesti harjoitellut hymyilemistä, koska vaihdossa ollessa tajusin, että en osaa hymyillä valokuvissa leveästi. En tarkoita, että ainoa oikea tapa hymyillä olisi hampaat näkyvissä oleva pepsodent-hymy, mutta itsestäni tiedän, että se sopii minulle ja kun hymyilen hampaat näkyvillä, niin se näyttää oikeasti ihan kivalta. Osaan hymyillä itse selfieitä ottaessani, ja niiden takia tiedän että kykenen näyttämään siltä jolta haluan. En vain pysty siihen vielä missä ja milloin tahansa ja silloin, kun joku muu ottaa valokuvia. Tiedän, että paljon isompiakin ongelmia on maailmassa, mutta asia häiritsee minua niin että pelkään ensivaikutelman haittaavan jopa töiden saantia.

    Haluan vain sanoa, että hymystäsi huokuu se sama onnellisuus ja positiivisuus, joka välittyy myös teksteistäsi. On mielettömän motivoivaa katsella hymyäsi, sillä se antaa vähän enemmän uskoa tässä omassa hömpässä kehitysprosessissani. Haluaisin, että olemuksestani huokuisi samalla tavalla positiivisuus ja rohkeus, jotka olen sisältäni löytänyt. Kaltaisiesi ihmisten ansiosta uskon muutokseni olevan mahdollinen 🙂

    Kiitos!

    • IHAN MAHTAVAA KUULLA NANEN! Ihanaa että rohkaistuit kommentoimaan, nyt sitten jatkossakin vaan näppäimistö sauhuamaan 😉 Kommentointi ja lukijoiden kanssa kommunikointi on yksi tän homman suurimmista suoloista ja mä rakastan, kun te kommentoitte! Tuun ihan superhyvälle mielelle 🙂

      Siis mä en oikeesti kestä miten ihania ootte!!! Mulle muiden motivoiminen ja inspiroiminen on niiiiin suuri ilo, että ette tiedäkään!! SYDÄNSILMÄEMOJI! Kiitos ihanista sanoistasi!!

      Mun mielestä on mahtavaa, että oot huomannut tollasen piirteen itsessäni ja vielä hienompaa, että oot ottanut askeleen eteenpäin sen muuttamiseksi. Useasti tollaset kehityskohdat itsessä on vaikea huomata ja niiden muuttamiseen menee valtavasti aikaa ja rohkeutta. Mä oon sitä mieltä, että sä oot jo pitkällä, koska uskalsit asian täälläkin ääneen sanoa eikä oo ollenkaan tyhmä asia! Mä uskon, että ihan varmasti näyttää leveäkin hymy kuvissa kivalta, koska sellaisista kuvista paistaa aidosti se ilo ja riemu, jota kuvaushetkellä itse on tuntenut. Ja ehkä joskus kuvaa katsoessa saa uudelleen sen tunteen 😀 Mulle ainakin useesti käy niin.

      Oi vitsi, mä oon varma, että jonain päivänä sä osaat välittää sen saman onnellisuuden ja ilon sun hymyyn ja ulkoiseen olemukseen, kun mitä sisälläsi tunnet. Tollaset isot asiat omassa käyttäytymisessä vaatii aikaa ja armollisuutta itseään kohtaan. Välillä otetaan takapakkia ja turhaudutaan, mutta sieltä aina noustaan ja jatketaan 🙂 Oli mieltä lämmittävää kuulla, että mun kuvista välittyy aito ja iloinen fiilis, koska aikapitkälti sellainen tyyppi olen ja kuvissa sellainen tunnelma on ollut kuvanotto hetkelläkin.

      Jatka rohkeasti eteenpäin, oon ihan varma, että jonain päivänä hymyilet kamerallekin kuin Naantalin aurinko ja oot hemmetin ylpee itsestäsi! 🙂 ♥ Tsemppiä ja luottoa itseesi!!

  6. Hei 🙂
    Mun täytyy kyllä sanoa, että rakastan itseäni huomattavasti enemmän nyt, kuin 35kg sitten. Mulla ei ole vaihtoehtona jäädä sohvalle syömään suklaata edes sitä paria palaa. Enkä halua syödä sitä pitsapalaa, koska seuraavan kerran söisin sen koko pitsan. Käyn juoksemassa ja jumpassa , tietenkin jätän väliin jos on tärkeämpää tai olen sairaana. Ja raskausarpiani en pysty rakastamaan tai pieniä mutta roikkuva rintoja. Ne on ja pysyy, siinä ne mukana kulkevat. Liikun ja syön terveellisesti siksi, että jaksan paremmin, näytän paremmalta ja siksi koska tykkään liikkua. Olen 38v ja kahden lapsen äiti. Eikä tästä elämäntavastani tai ajattelumaailmastani kärsi kukaan, edes minä itse ;).

    • Heippa Kirsikka! Pakko sanoa, että 35kg on tosi iso määrä ja iso hatunnosto sille! Olet tehnyt valtavan työn ja ottanut ison askeleen terveellisempään elämään! 🙂 Sinullakin taustalla kulkee se, että tykkäät liikkua ja nautit siitä. Haluan kannustaa löytämään tasapainon elämässä niin herkkujen kuin terveellisyydenkin välillä, ei tarvitse olla joko-tai. Haluan tsempata ihmisiä muuttamaan elintapojaan hyvän olon, terveyden ja hyvinvoinnin vuoksi, en ulkonäkösyistä. Mielestäni puhut hienosti vartalostasi, että hyväksyt sen sellaisena kuin se on. Ja tuossa elämäntavassa yhdistyvät juuri liikunta ja terveellisempi elämäntapa kuin ennen, kukapa siitä voisi kärsiäkään 🙂 Kiitokset kommentistasi!

  7. Hei Pauliina! En ole koskaan kommentoinut blogiasi enkä oikeastaan lukenutkaan sitä, mutta nyt on pakko – sekä kommentoida että jatkaa blogin lukemista. 😀 Tässä blogissa nimittäin on sitä otetta, mitä kaipaan niin monilta blogeilta, mutta jota ei löydy juuri mistään. Kysymys on juuri itsensä hyväksymisestä sellaisena kuin on, kuten kirjoitit. Niin montaa blogia lukiessa tuntuu, että elämä pyörii vain ”oman hyvinvoinnin” ympärillä, toisin sanoen asioita tehdään vain itsensä takia, harvemmin muiden. Korkeimmalle arvostetaan sitä, kuinka paljon töitä viitsii tehdä sen eteen, että menestyy tai näyttää mahdollisimman hyvältä. Itse en pidä menestystä tai ulkonäköä elämässä tärkeimpinä asioina. Joku viisas on joskus sanonut, ettei kukaan muista kuoltuasi sitä, mitä teit itseäsi varten vaan sen, mitä teit muita varten. Näiden asioiden vuoksi en juurikaan lue blogeja, vaikka olen itsekin tosi kiinnostunut terveydestä ja hyvinvoinnista, mutta en jaksa sitä ylenpalttista ulkonäkökeskeisyyttä ja perfektionismia, koska haluan päästä siitä itse eroon ts en halua käyttää elämääni siihen, että poen aina riittämättömyyttä. Koska kuten sanoit, tyytyväisyys ja hyvinvointi löytyy sisältä, hyväksynnästä ja armollisuudesta itseä kohtaan. Kun sen oivaltaa, löytyy sisältä myös todellinen ymmärrys ja armollisuus muita kohtaan. Se tuo mukanaan aivan upeaa yhteenkuuluvuuden, ymmärryksen ja rakkauden ilmapiiriä, jossa toisista välitetään juuri sellaisina kuin he OVAT eikä sen perusteella, mitä he tekevät. Toivon myös kovasti, että tuo mieskommentoija Jessekin oivaltaisi tämän seikan joskus. Kiitos siis tästä ihanasta postauksesta & blogista, Pauliina – jatka samaan malliin jakamalla hyvää mieltä ympärillesi, se on todella arvokasta! Olet upea nainen, kaikkea hyvää sinulle <3 🙂

    • Heippa Titi! EMMÄ KESTÄ SUN KOMMENTTEJA, hanat auki täällä kun niin ihanasti kirjoitat! K I I T O S TUHANNESTI ♥ Ihan mahtavaa, että oot löytänyt tänne ja tervetuloa matkaan mukaan, huippua tietää, että siellä on taas yksi uusi ihana lukija, JEE!

      Kauhee liikutus ja kiitollisuus tätä sun kommenttia lukiessa, että en muista edes enää mitä mun piti sanoa! Ainakin se, että toi oli hienosti sanottu, että ”Kukaan ei muista kuoltuasi sitä, mitä teit itseäsi varten, vaan sen mitä teit muita varten.” Tosi hienosti sanottu, kuka ikinä sen onkaan joskus todennut. Otan omaan verbaalisalkkuuni, kiitos! 😀

      No täällä mä koitan omana itsenäni muita inspiroida ja tsempata, siis niiin mahtavaa kuulla, jos se oikeasti välittyy sinne ruudun toisellekin puolelle, koska siihen mä pyrin ja siitä mä saan tuhottomasti iloa ja hyvää mieltä!! No mä en voi sanoa elämässäni koulullisesti kovinkaan paljon tai hienosti menestyneeni, joten oma lehmä on ojassa kun sanon ettei se määritä ihmistä, miten koulutettu tai menestetty hän on, joten olen samaa mieltä! Ehkä jollain tasolla olen tällänen business-nainen, kun taas toiselta puolelta mussa asuu se ituhippi, joka rakastaa kaikkea, haluaa luoda ja olla luova 😀 Mitä ikinä sitten aikuisena sitten teenkin, haluan auttaa muita, kirjoittaa ja valokuvata. Kiitos siis tästä tsemppilauseesta!! :)♥

      Itse oot ihana ja arvokas siellä toisella puolella ja mä meen nyt lukemaan tota sun seuraavaa kommenttia, hahaha, IHANAA!

  8. Huh! Tää teksti kyllä osu ja uppos. Painoin vielä 4 vuotta sitten 130 kiloa ja olen saanut painoa pois näiden vuosien aikana noin 46kg. Valitettavasti pää ei ole ihan pysynyt tahdissa mukana, vaan jostain syystä peilistä usein tuijottaa omasta mielestäni läski muija, joka uskoo ettei voi koskaan olla onnellinen. Tavoitteena mulla on vielä saada 20 kiloa pois, niin sitten olisin ensimmäistä kertaa elämässäni normaalipainoinen (jos vauva-aikaa ei lasketa). MUTTA tää teksti sai mut ymmärtämään, ettei mun tarvi rutistaa niitä viimesiä kiloja hampaat irvessä, vaan vooin nauttia siitä. Saan olla ylpeä jo tehdystä työstä ja yritän alkaa nähdä peilikuvanikin armollisemmin.
    Mun torstaista tuli nyt huimasti parempi tän kirjoituksen ansiosta ja lähdenpä tästä iloisella mielellä kohti kuntosalia 🙂

    • Kiitos Jenny kauniista sanoistasi omaa vartaloasi kohtaan! Kaikkein tärkeintä on itse havahtua siihen, ettei tarvitse yrittää olla täydellinen, koska sitä hassua ”täydellisyyttä” ei koskaan ole olemassa, on vain se kuva, jonka itse luo paineeksi itselleen! Olet ihana aivan varmasti juuri nyt, juuri tuollaisena! ♥ Kiloja voi tiputtaa niin erilaisilla asenteilla ja sulla tuntuu olevan nyt oikea, ihan mahtavaa kuulla, jos sait sen fiiliksen mun tekstin perusteella, merkitsee ihan suunnattoman paljon!! 🙂
      AIVAN IHANA kuulla, että pystyin vaikuttamaan sun torstaiseen ja omaan fiilikseesi, niin säkin mun! IHAN MAHTAVA FIILIS, k i i t o s Jenny kun kommentoit, syyshalit ja hymyt sinne ♥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta