Kiitollisuudesta

Aina välillä tulee sellanen järkyttävä kiitollisuuden multihuipentuma, että silmät kostuu ja sydän täyttyy lämmöllä ja hyvällä fiiliksellä. On vaan niin järjettömän onnellinen kaikesta ja kaikista. Kiitollinen jokaikisestä ihmisestä mun ympärillä ja siitä, miten ne rakastaa mua just sellasena kun mä olen. Mä olen saanut elämältä ja näiltä ihmisiltä niin paljon, en tavaroina tai asioina, vaan tunteina ja kokemuksina.

Jouluna kiitollisuus vielä lisääntyy, kun saa viettää aikaa kaikkein rakkaimpien kanssa. Olen kiitollinen, että sain viettää joulun läheisteni seurassa, vaikka se joulu olikin kaikkea muuta kuin rauhallinen. Vietettiin aikaa minun sukuni ja poikaystäväni suvun kanssa, josta on tullut läheisiäni ja olen siitä hirmu kiitollinen. Kiitollinen siitä, että viihdyn heidän seurassaan yhtä hyvin kuin oman perheeni. Nautin heidän seurastaan ja olen kiitollinen sekä onnellinen siitä, miten tunnen, että kuulun perheeseen. Käsittämättömän ihana ja selittämättömän onnellinen tunne.

Mitään en vaihtaisi, tämä on just se tunne, jota oon etsinyt ja löytänyt. Se tunne, että mun kuuluu olla tässä, just tässä. Ja tässä mä oon kaikkein onnellisin ♥

Me saatiin jouluna ihan hurja määrä lahjoja. Lahjoja joita oltiin toivottu, mutta tavallaan yhtäkään ei varsinaisesti tarvita. Siis sillä tavalla tarvita, että ilmankin selvittäisiin hengissä. Mä olen kiitollinen jokaikisestä paketista, koolla tai sisällöllä ei ole väliä. Mä en onnellisuuteen tarvitse tavaraa tai lottovoittoa. En hienoa autoa tai uusia vaatteita. Mä haluan olla onnellinen ja kiitollinen siitä kaikesta, jota mulla on just nyt tällä hetkellä.

Mulla on maailman ihanin perhe, maailman suloisin lapsi ja upein mies. Mulla on mahtavimmat ystävät ja ihana suku miehen puolelta. Ne on asioita, joita ei voi ostaa kaupasta. Niitä ei saa uusia, jos joku niistä menee rikki tai poistuu täältä. Ne on ainutlaatuisia, jokaikinen niistä. Se, että mulle on suotu niin hienoja ihmisiä mun elämään, on se suurin lahja, jota mä oon ikinä voinut toivoa. Se, että ne ihmiset pysyy mun elämässä niin pitkään kuin mahdollista, on se mun ainut toive, jota tulen ensi joulunakin toivomaan.

Eläkää hetkessä ja heittäytykää siihen. Olkaa kiitollisia siitä, mitä teillä nyt on, just nyt. Se, mikä sulle on itsestäänselvyys, voi olla toiselle maailman suurin haave. Kiitollisuutta ei voi koskaan olla liikaa.

Mistä te ootte elämässänne kiitollisia? Tuoko joulu teille tunteet pintaan vai muistatteko arkenakin kiittää läheisiä kaikesta?

Pauliina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta