Se on sitten siinä

Ihan oikeasti, tässsä on mun viimeaikojen aktiivisuus muun muassa Instagramissa. Siellä pääsee seuraamaan prime time nimimerkillä @paunen, joskin siellä ei viime aikoina kauhean aktiivista ole ollut, kuten ei täällä bloginkaan puolella.

Joulukuussa hiljeni blogin meno jo, syystä että, minua työllisti (onnellisesti) aivan ihana kuvausprojekti, jonka editoinnin sain eilen niin sanotusti plakkariin, eli pakettiin. Kuvauksia on kokoajan tullut tehtyä, lapsista, lemmikeistä vauvamasuihin, mutta tämä isompi kuvausprojekti on syönyt kaiken vapaa-aikani, mitä sitä nyt joskus on ollut. Olen siitä kyllä kiitollinen ja hirmu iloinen, koska tämä prokkis oli mielestäni ihan mahdottoman ihanaa toteuttaa! Tulette näkemään tuloksen kyllä! 🙂

Ennen muuttoa kuvittelin, että viikonloppu reissuilla Turkuun, saa hengähtää ja paeta arkea. Puhuin täysin läpiä päähäni ja jos ajattelenkin niin, niin kadun sanojani viikonlopun jälkeen. Ollaan koko perhe ihan loppu, kun palaudutaan Turusta kotiin. Siellä saa mennä pää kolmantena jalkana kokoajan ja ihan oikeasti, tuskin muistan edes istua, kun on kokoajan liikkeessä.

Nyt kun isompi kuvausurakka on paketissa, on tällä ”vapaa-ajalla” aikaa keskittyä taas blogiin. Kai jossain kohtaa päätään nosti myös motivaation puute, mutta ei kai se ihme ole, jos ei ehdi edes ajatella blogia, kun on niin paljon kaikkea muuta. Huh, nyt siis blogi nostaa päätään ja uskon, että blogi päivittyy jatkossa useammin ja saan viritettyä rakkaan lapseni taas henkiin ♥

No miten nämä kollaasin kuvat liittyvät tähän? No rehellisesti sanottuna ei yhtään mitenkään, olen ollut suorastaan säälittävä kuvausmateriaalin kerääjä viime aikoina. Tällä hetkellä ollaan poikaystävän kanssa kuumeessa ja flunssassa molemmat, vaikka mä just vannotin, että ”mä en oo koskaan kipeä”. Kuvat siis suoraan Instasta. Minä sovituskopissa hymyilemässä, kuurankukkia parvekkeella, ja voinko täälläkin vielä kysyä et kysympä vaan kenellä tulee kuurankukkasista mitään muuta mieleen kuin Joel Hallikainen?!? Seuraavassa kuvassa juon aamupäivävälipalataiiltakahvia äitini sohvalla (hups) ja koirakuva. No niin.. Koirakuvia mun blogissa ei kauheasti näy, koska en ole ollut koira-ihminen. Vuosia sitten kyllä, mutta sen jälkeen kun hauvat ovat päättömästi rakastuneet muhun ja osoittaneet kiintymyksensä kiipeämällä päälle, kuolaamalla tai tuhansilla yrityksillä nuolla naamaani uuteen uskoon, olen luopunut rakkaudestani näitä yksilöitä kohtaan, KUNNES tapahtui tämä kuume ja hallusinaatio siitä, että mulla olis mukama maailman suurin koirakuume ja mun nyt vaan on IHAN PAKKO saada oma koira. Mielellään tänään. Tai viimeistään huomenna.

Odotan, että tää normikuume vie mukanaan tämän hullutuksen tai sitten vaan joku päivä poikaystävän saapuessa koulusta häntä tallustaa vastaan nelijalkainen karvapallo.. En sulje pois sitäkään vaihtoehtoa.

Pauliina

Yksi vastaus artikkeliin “Se on sitten siinä”

  1. Ihanaa että palasit blogin pariin! Oonki jo odottanu uutta postausta pitkään 👍 nelijalkaiset ystävät, ah parhautta❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta