Kuinka vaikeaa on olla onnellinen toisen puolesta?

Kuten olen aiemmin todennut: mua suuresti ärsyttää ja inhottaa ihmisten yltiöpäinen negatiivisuus. Välillä mua ei kiinnosta yhtään vierailla jossain X-paikassa, kun tiedän lähteväni sieltä suuri kupla otsassa. Mä inhoan negatiivista asennetta, muiden arvostelua ja sitä, että yksinkertaisesti näyttää olevan aivan hemmetin vaikeaa olla aidosti onnellinen toisten puolesta. Onko tää maailma oikeasti niin hirveä, että arvostellaan muiden elämää, olemusta tai valintoja, tietämättä hit**akaan sen henkilön elämästä tai ylipäätään mistään? SISSUS hei, relattaisko vähän?

Tämä maailma ei selkeästi ole mikään leikkikenttä meille ihmisille eikä meitä ole luotu tänne nauttimaan mistään. Ainakin siltä välillä tuntuu. Mä haluan perustaa mun oman elämän onnellisuudelle, mutta samperi soikoon se vaan on joskus niin hemmetin vaikeaa, kun ympärillä jengi huutaa pitkää miinus merkkiä koko ajan kauhealla syötöllä, löytämällä koko ajan jostain jotain läyhättävää? Miten voi olla niin älyttömän vaikeaa olla onnellinen toisen puolesta? Mitä jonkun toisen onni on meiltä pois? IHAN OIKEASTI?

Mä en halua elää elämää arvostelemalla muita tai heidän valintojaan. En pidä omiani ainoina oikeina, enkä kyseenalaista muiden. Jos mä en ole halunnut imettää mun lasta, niin en paheksu tai arvostele sellaisia, jotka haluavat imettää. Jos mä haluan loppuelämäni viettää tallentaen ihania hetkiä filmille linssin läpi kurkistaen, niin hemmetti minähän teen niin. Jos joku haluaa olla roskakuski, niin olkoot. Mun tehtävä eikä todellinen kiinnostuksen kohde ole arvostella muita, tunteakseni itseni paremmaksi tyypiksi. Mihin mä sillä edes pääsen?

Onko hienoa tuntea itsensä suureksi ja mahtavaksi aina arvostelemalla muita tai heidän valintojaan? Jos joku haluaa mennä naimisiin päivä tapaamisen jälkeen ni mun puolesta MENKÄÄ ja olkaa onnellisia, toivottavasti olette pitkään. Jos joku haluaa ostaa talon, johon ei todellakaan olisi mun silmissä varaa niin laittakaa pankkitili vinkumaan, mitä mä olen sitä arvostelemaan kun en pätkääkään tiedä näiden ihmisten oikeasta pankkitilin saldosta, elämäntilanteesta tai mistään muustakaan.

On helppo mennä arvostelemaan ja kyseenalaistamaan kaikkien muiden valintoja, seisomatta sekuntiakaan heidän saappaissaan. Kukaan ei voi koskaan ikinä milloinkaan tietää, millaista elämää ihminen niiden neljän seinän sisällä viettää tai mitä siellä pään sisällä oikeasti liikkuu. Mä oikeasti haluan olla onnellinen muiden ihmisten puolesta, arvostelematta, kyseenalaistamatta tai ihmettelemättä sekuntiakaan heidän valintojaan. Ihan vaikka vaan siksi, että ne asiat ei kuulu mulle ja toiseksi, koska mä haluan olla onnellinen. En automaattisesti pidä jokaista ihmistä 10-vuotiaana lapsena, joka ei osaisi vastata omasta elämästään, valinnoistaan tai niiden seurauksista. Jokainen tekee omat valintansa ja hemmetin hyvä niin. Olisihan se kauheeta, jos me kaikki elettäisiin aivan prikulleen samanlaista elämää, koska kukaan ei uskaltaisi olla erilainen tai tehdä omia valintoja niin tahtoessaan, pelätessään muiden reaktiota.

Musta on hienoa olla positiivinen ja jakaa hymyä muualle eikä kokoajan miettiä, miten se naapurin Marttakin nyt osti hehtaarin linnan Lapista ja hommas kymmenen kissaa. Yksikään noista valinnoista ei ole multa pois, mutta tekee sen naapurin Martan varmasti ikionnelliseksi.

Pauliina

4 vastausta artikkeliin “Kuinka vaikeaa on olla onnellinen toisen puolesta?”

  1. Tää ois voinu olla mun kirjoittama 😀 Mä oon niin väsynyt tiettyjen ihmisten negatiivisuuteen, että ole nihan tietoisesti vältellyt niiden seuraa mahdollisimman paljon! Mulla ei vaan ymmärrys riitä, että miten ihmisillä on energiaa läyhätä kaikenmaailman jonninjoutavista ja aina keksiä jotain valittamisen aihetta.
    On olemassa onneksi myös niitä ihania positiivisiakin, niitä jotka ei valita vaikka olisi aihettakin ja kaivaa asioista mielummin ne positiiviset puolet kuin ne negatiiviset <3

    • Hahha ihanaa Suvi! 😀 Siis olen ihan samaa mieltä! Elämästä pitää nauttia -lause menee joillakin hiukan ohi kun aina pitää olla jotain läyhättävää tai arvosteltavaa 😀 HUH! Onneksi on juuri noita ihanuuksia olemassa, jotka ajattelevat mielummin positiiviset kuin aina murehtivat tai jakavat sitä negatiivisuutta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta