SUNNY TUESDAY

Oon monta päivää (okei viikkoa) haaveillut, että laitettaisiin meidän parveketta hieman kuntoon. Mä rakastan meidän parveketta, koska se on niin iso ja valoisa. Tiedän, että en ehkä tule viettämään siellä kauhean paljoa aikaa kesällä, koska vietämme koko kesän Turussa, mutta nytkin aurinko paistaa jo niin lämpimästi, että meidän lasitetulla parvekkeella on k u u u u m a!

Mä oikein kirppari-ihmisenä, kröhöm, selailin Tori.fi:n valikoimaa tuossa viime viikolla ja päädyin nappaamaan sieltä kaksi rottinkituolia meidän partsille! Niitä ei ollut hinnalla pilattu ja siitä se sisustusinto sitten taas lähti… 🙂

Mä olen siis ihan rehellisesti tänään koko päivän pähkäillyt sisustusongelmia eli niitä suurimman maailmanluokan ongelmia 😀 Sekä haaveillut sisustusunelmista! Haluan sellasen boheemin sademetsähengen meidän parvekkeelle, ilman niitä kasveja, koska tuolla saharassa tuskin yksikään tulee selviytymään. Kuumuudeen ja meidän 13 viikkoisen saksalaisen termiitin takia 😀

Eilen pääsin myös pitkästä aikaa kiinni treeneihin ja jos tämä pitkä räkäisyyskin lähtisi helpottamaan pikkuhiljaa, niin sitten se urheiluintokin ehkä palaa! Plus, että ihan kohta eletään aikaa, kun lenkkipoluilta kerätään hiekat ja sitten on käsillä ne unelma lenkkipolut.. Oletteko te jo ihan sekaisin keväästä?

Muutosten tuulet

Mun blogi on aina ollut hyvän mielen paikka, vaikka olenkin puhunut suoraan ja rehellisesti. Haluan välittää sitä aitoa, hyvää ja iloista fiilistä. Sellaista tunnetta ja menoa, millainen mä olen päivittäin, kun täällä arjessa painelen menemään. Sekin arki on muuttunut siitä, mitä se oli esimerkiksi puoli vuotta sitten, kun asuttiin Turussa. Meillä oli selkeä päivärytmi ja mulla selkeä elämä. Päivällä oli selkeä aika treenata ja silloin salilla ei puhalleltu säkkipilliin vaan paahdettiin räkä poskella uusia ennätyksiä. Nyt tuskin muistan, miltä lihaskipu tuntuu. Lähes säälittävää, kun kirjoittaa hyvinvointi blogia..

Aina kun se elämä tai elämäntyyli ei vain pysy samanlaisena vuosikausia. Nyt on ehkä pieni muutoksen tuuli puhaltanut ja arki mennyt uuteen järjestykseen. Suurimmaksi osaksi mun arki koostuu yksinäisyyden tunteesta ja töistä. Mä rakastan mun työtä valokuvaajana, enkä vaihtaisi päivääkään. Sosiaalinen elämä saisi kyllä olla pikkusen elävämpää täällä Lahdessa, alkaa tuo oma naama pikkuhiljaa kyllästyttää kun sitä tuijottaa joka päivä kotipeilistä, kun oikeen muutakaan menomestaa ei ole. Ihan en tututtuun ysäri- tyyliin viitsi rappukäytävässä huudella ”Voiks sä olla” tai hengata päiväkausia kauppakeskuksessa etsimässä epätoivoisesti uusia tuttavuuksia. Viikon päästä saattaisi tulla porttari sinnekin..

Kaiken tämän uuden elämän ja tunnemyrskyn keskellä tämä rakas harrastukseni, jota bloggaamiseksi kutsun, on jäänyt todella vähälle. Oikein harmittaa toisinaan. Onko siellä edes ketään enää?

Mun mielestä muutos ei ole koskaan huono, vaan pikemminkin rikkaus ja jonkin uuden alku. Haluan oppia nauttimaan tästä muutoksesta, askel kerrallaan. Haluan löytää taas sen palon kirjoittamiseen, salilla käymiseen ja muuhun yltiöpäiseen paikasta toiseen säntäilyyn ja turhalle nauramiseen. Tiedän, että se elää tuolla jossain ja pikkuhiljaa se sieltä nostaa päätään, yksi iso asia josta olen innoissani kokoajan enemmän, on lähestyvä HÄÄKESÄ! Jos tunnemyrskyjä on nyt jo, niin miten mahtaa olla, kun pakkaan heittää vielä monen monta kesähääparia ja rakkaudentäyteistä hääpäivää? Sissus, siinä alkaa olla jo kuvaajankin silmäkulma kostumassa… 😉