Muutosten tuulet

Mun blogi on aina ollut hyvän mielen paikka, vaikka olenkin puhunut suoraan ja rehellisesti. Haluan välittää sitä aitoa, hyvää ja iloista fiilistä. Sellaista tunnetta ja menoa, millainen mä olen päivittäin, kun täällä arjessa painelen menemään. Sekin arki on muuttunut siitä, mitä se oli esimerkiksi puoli vuotta sitten, kun asuttiin Turussa. Meillä oli selkeä päivärytmi ja mulla selkeä elämä. Päivällä oli selkeä aika treenata ja silloin salilla ei puhalleltu säkkipilliin vaan paahdettiin räkä poskella uusia ennätyksiä. Nyt tuskin muistan, miltä lihaskipu tuntuu. Lähes säälittävää, kun kirjoittaa hyvinvointi blogia..

Aina kun se elämä tai elämäntyyli ei vain pysy samanlaisena vuosikausia. Nyt on ehkä pieni muutoksen tuuli puhaltanut ja arki mennyt uuteen järjestykseen. Suurimmaksi osaksi mun arki koostuu yksinäisyyden tunteesta ja töistä. Mä rakastan mun työtä valokuvaajana, enkä vaihtaisi päivääkään. Sosiaalinen elämä saisi kyllä olla pikkusen elävämpää täällä Lahdessa, alkaa tuo oma naama pikkuhiljaa kyllästyttää kun sitä tuijottaa joka päivä kotipeilistä, kun oikeen muutakaan menomestaa ei ole. Ihan en tututtuun ysäri- tyyliin viitsi rappukäytävässä huudella ”Voiks sä olla” tai hengata päiväkausia kauppakeskuksessa etsimässä epätoivoisesti uusia tuttavuuksia. Viikon päästä saattaisi tulla porttari sinnekin..

Kaiken tämän uuden elämän ja tunnemyrskyn keskellä tämä rakas harrastukseni, jota bloggaamiseksi kutsun, on jäänyt todella vähälle. Oikein harmittaa toisinaan. Onko siellä edes ketään enää?

Mun mielestä muutos ei ole koskaan huono, vaan pikemminkin rikkaus ja jonkin uuden alku. Haluan oppia nauttimaan tästä muutoksesta, askel kerrallaan. Haluan löytää taas sen palon kirjoittamiseen, salilla käymiseen ja muuhun yltiöpäiseen paikasta toiseen säntäilyyn ja turhalle nauramiseen. Tiedän, että se elää tuolla jossain ja pikkuhiljaa se sieltä nostaa päätään, yksi iso asia josta olen innoissani kokoajan enemmän, on lähestyvä HÄÄKESÄ! Jos tunnemyrskyjä on nyt jo, niin miten mahtaa olla, kun pakkaan heittää vielä monen monta kesähääparia ja rakkaudentäyteistä hääpäivää? Sissus, siinä alkaa olla jo kuvaajankin silmäkulma kostumassa… 😉

Pauliina

5 vastausta artikkeliin “Muutosten tuulet”

  1. Täällä ollaan ja pysytään vaikka bloggaustaukoa tai mitä tahansa muuta tulisikin. Tauko tai tauot eivät muuta sitä tosiasiaa, että tähän hyvänmielenblogiin on aina ilo palata lueskelemaan tekstejäsi, tulee niitä sitten tiheämmin tai harvemmin. 🙂

    • Voi Jonna!!! <3 Ihana sinä, KIITOS!! Voi kun tuli hyvä mieli tästä kommentista! Aina välillä tuntuu, että ei täällä ole ketään, mutta onhan siellä, JEIJ <3

  2. Heips 🙂

    Tulipa ihan pakottava tarve vastata, ikäänkuin heiluttaa ”että hei sinä siellä, samat tunnot täällä, on täällä joku” \o_

    Omia päiviäni maustaa opinnot ja juurikin tuo jäytävä yksinäisyyden tunne. Asun rakkaani kanssa, mutta ystävät minulta puuttuu..jääneet elämänpolkujen varrelle. Ja näin aikuisena on aika pirun vaikeaa löytää ystäviä – ei tuttavia, ei kavereita – vaan ystäviä. Aina tuntuu, että tunkeutuu toisen reviirille jos joku mukava ihminen elämään tupsahtaakin. En tiedä onko tämä nyt oikea paikka tätä vuodattaa, mutta jotenkin vaan tekstisi osui niin suoraan sydämeen.

    • Heips Susu ja kiitos ihanasta kommentista! Tuli niin sellainen ”sielujen sympatiaa”- fiilis ja tänne kommenttiboksiin todellakin saa vuodattaa! Ihanaa kuulla, että on muitakin jotka kamppailevat samojen ajatusten ja tunteiden kanssa 🙂 Joskus tuntuu, että niiden kanssa on niin yksin, mutta ihanaa löytää ihmisiä, jotka todella tietävät mistä puhutaan!

  3. Moi Paunen, tää tulee myöhässä, mut tulee kuitenkin! 😀 Aioin kommentoida heti kun tämän luin mut arjen hässäkät tempas mukaansa jne… Mutta! Täällä ollaan edelleen ja KIITOS tästä postauksesta. Se oli hieno, aito ja rehellinen.

    Voin kyllä niin myötäelää sun fiiliksissä. Tämä talvi on ollut välillä yhtä taistelemista kaikkien odottamattomien tapahtumien ja vastoinkäymisten myötä. On joutunut ihan toden teolla pysähtymään ja miettimään uudestaan et hetkinen kuka mä oon ja mitä mä haluan. Nyt jälkeenpäin oon kiitollinen niistä kaikista vastoinkäymisistä. Ne opetti mua luopumaan jostain sellaisesta mitä en enää tarvinnut ja näkemään elämän paljon arvokkaampana ja kauniimpana sekä tuntemaan isoa isoa kiitollisuutta sitä kohtaan. Mutta että pääsin siihen, niin piti mennä sen kaiken kivun läpi ja elää siinä. Sitä se elämä yksinkertaisesti on, meidän kaikkien.

    Siksi kiitos tästä ihanasta postauksesta. Jotta voi olla iloinen, innostunut ja onnellinen, niin pitää joskus kokea ikäviäkin juttuja. Se on klisee mutta niin totta. Oot mahtava persoona, haluan vaan että tiedät sen. <3 Ja se ei haittaa, vaikka bloggaamisessa ois taukoa, aina ilolla luetaan tekstejä silloin kun niitä sattuu tulemaan 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta